Tuoksu avautuu kylmänäkin huomattavan voimakkaana: se on kermaisen hedelmäinen ja runsaan mineraalinen. Mukana on omenaa, kanelia ja korianteria sekä reilusti piikiveä. Monimuotoisuuden ja sävyjen perusteella olisin varmaankin arvellut tammen mukanaoloa, vaikka todellisuudessa viini on ilmeisesti käynyt ja kypsytetty pelkästään terästankeissa.
Maku on viiltävän hapokas, sitruunan ja raa'an omenan tiukan kirpeyden hallitsema. Kokonaisuus on kuitenkin niin puhdaspiirteinen, että viini on ihan hienosti nautittava, vaikka maku ei tässä iässä ylläkään tuoksun tasolle. Seuraavana päivänä hapokkuus oli avatussa pullossa tietysti tasaantunut, mutta toisaalta tuoksustakin oli hienoin vire hävinnyt. Jo tämän pullon perusteella voi aavistella, ettei tuottajan vertaaminen huimaan kulttimaineeseen nousseeseen Selosseen ole välttämättä tuulesta temmattua. Täytynee yrittää etsiskellä jostain kokeiltavaksi muitakin viinejä ja samalla harkita parin Val Vilainen jemmaamista vuodeksi tai muutamaksi. 88
Kommentit
Lähetä kommentti