Siirry pääsisältöön

Cédric Bouchard Inflorescence Côte de Val Vilaine



Cédric Bouchard on lyhyessä ajassa paljon suitsutusta kerännyt tuottaja varsin tuntemattomasta Celles-sur-Ourcen kylästä. Kokonaistuotanto on vain joitakin tuhansia pulloja vuodessa ja tuotantomenetelmät ovat täysin biodynaamisia. Tämän lisäksi viiniköynnösten keski-ikä on huomattavasti normaalia korkeampi ja satomäärät hyvin alhaisia. Viinivalikoimasta on melko vaikea löytää täsmällisiä tietoja, mutta Inflorescence on ymmärtääkseni Cédric Bouchardin lähtötason viini. Ainakin tässä tapauksessa kyseessä on 100 % pinot noir Val Vilaine -tarhalta ja takaetiketin lukutaitoni ollessa kohdallaan viini on vuodelta 2009 (korkinvaihto 2011).

Tuoksu avautuu kylmänäkin huomattavan voimakkaana: se on kermaisen hedelmäinen ja runsaan mineraalinen. Mukana on omenaa, kanelia ja korianteria sekä reilusti piikiveä. Monimuotoisuuden ja sävyjen perusteella olisin varmaankin arvellut tammen mukanaoloa, vaikka todellisuudessa viini on ilmeisesti käynyt ja kypsytetty pelkästään terästankeissa.

Maku on viiltävän hapokas, sitruunan ja raa'an omenan tiukan kirpeyden hallitsema. Kokonaisuus on kuitenkin niin puhdaspiirteinen, että viini on ihan hienosti nautittava, vaikka maku ei tässä iässä ylläkään tuoksun tasolle. Seuraavana päivänä hapokkuus oli avatussa pullossa tietysti tasaantunut, mutta toisaalta tuoksustakin oli hienoin vire hävinnyt. Jo tämän pullon perusteella voi aavistella, ettei tuottajan vertaaminen huimaan kulttimaineeseen nousseeseen Selosseen ole välttämättä tuulesta temmattua. Täytynee yrittää etsiskellä jostain kokeiltavaksi muitakin viinejä ja samalla harkita parin Val Vilainen jemmaamista vuodeksi tai muutamaksi. 88

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94