Siirry pääsisältöön

Pierre Péters Les Chétillons 2004


Pullo Petersin Chétillonsin uusinta vuosikertaa ei kauan ehtinyt kaapissa hapantua  sitä oli päästävä maistamaan niin pian kuin mahdollista. Viinin tuoksu on heti avattaessa yllättävänkin paahteinen ja sitä sävyttää  hasselpähkinä, lilja ja ripaus vaniljaa. Maussa hallitsevat greippi ja vihreä omena, viinin mineraalinen hapokkuus on tiukkaa mutta tyylikästä eikä ollenkaan päällekäyvää. Pitkässä jälkimaussa korostuu hienosti viinin mehukas, sileä hedelmäisyys.

Vuoden sisällä olen maistanut kolme vuosikertaa Chétillonsia, tämä 2004 (92) on hapokkaampi ja mineraalisempi kuin 2000 (92) tai 2002 (93), ei niin kypsän hedelmäinen kuin -00 eikä niin raamikas kuin -02. Tekisi mieli sanoa, että 2004:sta puuttuu se pieni ekstra, mitä vuosikerrassa 2002 on, mutta voi olla, että tämä aavistus johtuu vain viinien ikäerosta. Joka tapauksessa 2000 on näistä kolmesta selvästi kypsin ja sekä 2002 että 2004 hyötyvät vielä vuosien kellaroinnista  vain aika näyttää kuinka suuria niistä lopulta tulee.

Chétillons on yksi Mesnilin, Côte des Blancsin ja koko Champagnen hienoimmista palstoista, ja  jo pelkästään Petersin parhaan viinin perusteella tekisi mieli väittää, että Mesnilistä tulevat maailman tyylikkäimmät chardonnay-viinit. Laatuun nähden Chétillonsien hinnat ovat minusta erittäin kohtuulliset, joten vuosikerrasta riippumatta suosittelen tilkitsemään näillä kaikki samppanjavaraston pienetkin vapaat lokoset.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Domaine Comte Georges de Vogüe Chambolle-Musigny Les Amoureuses 1984

Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella.  88

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...