Siirry pääsisältöön

Pierre Péters Les Chétillons 2004


Pullo Petersin Chétillonsin uusinta vuosikertaa ei kauan ehtinyt kaapissa hapantua  sitä oli päästävä maistamaan niin pian kuin mahdollista. Viinin tuoksu on heti avattaessa yllättävänkin paahteinen ja sitä sävyttää  hasselpähkinä, lilja ja ripaus vaniljaa. Maussa hallitsevat greippi ja vihreä omena, viinin mineraalinen hapokkuus on tiukkaa mutta tyylikästä eikä ollenkaan päällekäyvää. Pitkässä jälkimaussa korostuu hienosti viinin mehukas, sileä hedelmäisyys.

Vuoden sisällä olen maistanut kolme vuosikertaa Chétillonsia, tämä 2004 (92) on hapokkaampi ja mineraalisempi kuin 2000 (92) tai 2002 (93), ei niin kypsän hedelmäinen kuin -00 eikä niin raamikas kuin -02. Tekisi mieli sanoa, että 2004:sta puuttuu se pieni ekstra, mitä vuosikerrassa 2002 on, mutta voi olla, että tämä aavistus johtuu vain viinien ikäerosta. Joka tapauksessa 2000 on näistä kolmesta selvästi kypsin ja sekä 2002 että 2004 hyötyvät vielä vuosien kellaroinnista  vain aika näyttää kuinka suuria niistä lopulta tulee.

Chétillons on yksi Mesnilin, Côte des Blancsin ja koko Champagnen hienoimmista palstoista, ja  jo pelkästään Petersin parhaan viinin perusteella tekisi mieli väittää, että Mesnilistä tulevat maailman tyylikkäimmät chardonnay-viinit. Laatuun nähden Chétillonsien hinnat ovat minusta erittäin kohtuulliset, joten vuosikerrasta riippumatta suosittelen tilkitsemään näillä kaikki samppanjavaraston pienetkin vapaat lokoset.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja