Siirry pääsisältöön

La Grande Dame 1998



Perjantai-iltana oli taas aika kaivella kaapista jotain uutta tutustuttavaa. Tunnustan julkisesti: Tätä pulloa korkatessani tiesin toki hyvin, että Clicquot'n, toiseksi suurimman samppanjatalon, prestige-versio on jäänyt itseltäni aiemmin maistamatta. Sen lisäksi havahduin kuitenkin siihen tosiasiaan, että tässä todellakin olisi tasan ensimmäinen maistamani samppanja vuosikertaa -98!

Viinissä on suhteellisen suuret kuplat ja hennohko, paahteinen tuoksu. Lisänä siinä on mantelia, nugaata, hunajamelonia, ruokosokeria ja kevyt herkkusienen vivahdus. Maussa on myös pientä paahteisuutta ja aavistus toffeen sävyttämää hedelmäisyyttä; muuten se on aika ohut ja sitruunan ja greipin hallitsema. Vaikka kirpeys tuntuu kielellä terävänä, on hapokkuus siitä huolimatta maltillista. Kokonaisuus on jälkimaun kirpeydestä huolimatta melko hyvin tasapainossa, mutta muuten viini on maultaan aika lattea ja mitäänsanomaton.

Voi olla, että tästä saisi lisäkellaroinnilla irti vielä paljonkin: Tämän yhden pullon perusteella kuitenkin epäilen, mahtaako hedelmäisyys siihen riittää. Vielä vahvemmin uskon, että suureksi viiniksi tämä tuskin kypsyy ajankaan kanssa. Monen mielipiteen mukaan "välivuosikertojen" 97-98-99-00 nelikosta juuri ysikasi olisi kaikista paras. Ehkä niin voi olla, mutta olen melko vakuuttunut, että juuri Grande Dame ei ole vuosikerran kirkkaimpia tähtiä. Clicquot'n valikoimasta täyttäisin kellariani mieluummin esimerkiksi -02:n tavallisella vuosikertaversiolla - kyseiseltä vuodeltahan ei GD:tä ole edes tehty. Grande Damen todellisen potentiaalin arvioimiseksi tarvitsisi varmaan haeskella juotavaksi ysikutosta - yllätys yllätys, se on kuulemma hyvää. 90

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Moët & Chandon Cuvée Dom Perignon Rosé 1985

Viinissä on kaunis, tumman kuparinpunainen väri, pulloa avatessa kuuluu mukava pihaus ja kupliakin löytyy siis mukavasti. Hienovireisen tyylikkäästä tuoksusta erottuu upeita hedelmäisiä ja marjaisia sävyjä: kypsiä vadelmia ja mansikoita, punaista omenaa, persikkaa, sitruunaruohon aromia, hieman vaniljaa ja lempeää maitokahvin, fariinisokerin sekä hennon savuisuuden sävyttämää paahteisuutta. Maku on ehkä hieman keveämpi kuin mitä tuoksun perusteella voisi päätellä, mutta myös siinä on tyyliä ja hienoa intensiivisyyttä: hedelmältään keskitäyteläisessä ja kauniin tasapainoisessa maussa on vadelmaa, metsämansikkaa, nuorekasta omenan sävyä ja tarmokasta sitruunaisuutta. Jälkimaku on lempeän hapokas ja tiiviisti mineraalinen. Viimeiseen pisaraan saakka miellyttävä ja kaunispiirteinen viini - Perignon ja Rosé hyvältä samppanjavuodelta ovat lähes takuuvarmasti hieno yhdistelmä, kunhan löytää tällaisen sopivasti kypsyneen ja kunnollisesti säilytetyn pullollisen.  96

2 x Rousseau 2013: Chambertin ja Clos de la Roche

Muikean 2002-samppanjapruuvin viimeiseksi silaukseksi vertailuun kaksi Rousseauta vuodelta 2013, kumpikin oli noin tunnin dekantterissa ennen tarkempaa tutustumista. Domaine Armand Rousseau Clos de la Roche 2013 CdlR:n tuoksu on jopa vähän yllättäen mukavan avoin: siitä erottuu aluksi kirsikkaa, hivenen hillomaista makeahkoa mansikkaa, rautamalmin aromia, jonkin verran mineraalia sekä hieman vaniljaista tuntua. Mukaan tulee myös hiljalleen vahvistuvaa savuisuutta sekä ripaus grafiitin sävyä. Maku on viinin ikä huomioiden miellyttävän pyöreä: tässä on todella kivasti kirsikkaa ja sitä monipuolistavia hennompia mansikan ja punaherukan sävyjä. Jälkimausta erottuu vielä häivähdys boysenmarjan tummempaa tuntua keveän mineraalisuuden ja sopivan hapokkuuden kyydittämänä. Suhtaudun vuosikertaan kevyen kokemuksen perusteella varauksellisesti, mutta tämän viinin perusteella ehkä turhaan: tässä on jo nyt oikein nautittava nuori Rousseau ja CdlR, vaikka viini hyvällä kellaroinnilla varm