Siirry pääsisältöön

La Grande Dame 1998



Perjantai-iltana oli taas aika kaivella kaapista jotain uutta tutustuttavaa. Tunnustan julkisesti: Tätä pulloa korkatessani tiesin toki hyvin, että Clicquot'n, toiseksi suurimman samppanjatalon, prestige-versio on jäänyt itseltäni aiemmin maistamatta. Sen lisäksi havahduin kuitenkin siihen tosiasiaan, että tässä todellakin olisi tasan ensimmäinen maistamani samppanja vuosikertaa -98!

Viinissä on suhteellisen suuret kuplat ja hennohko, paahteinen tuoksu. Lisänä siinä on mantelia, nugaata, hunajamelonia, ruokosokeria ja kevyt herkkusienen vivahdus. Maussa on myös pientä paahteisuutta ja aavistus toffeen sävyttämää hedelmäisyyttä; muuten se on aika ohut ja sitruunan ja greipin hallitsema. Vaikka kirpeys tuntuu kielellä terävänä, on hapokkuus siitä huolimatta maltillista. Kokonaisuus on jälkimaun kirpeydestä huolimatta melko hyvin tasapainossa, mutta muuten viini on maultaan aika lattea ja mitäänsanomaton.

Voi olla, että tästä saisi lisäkellaroinnilla irti vielä paljonkin: Tämän yhden pullon perusteella kuitenkin epäilen, mahtaako hedelmäisyys siihen riittää. Vielä vahvemmin uskon, että suureksi viiniksi tämä tuskin kypsyy ajankaan kanssa. Monen mielipiteen mukaan "välivuosikertojen" 97-98-99-00 nelikosta juuri ysikasi olisi kaikista paras. Ehkä niin voi olla, mutta olen melko vakuuttunut, että juuri Grande Dame ei ole vuosikerran kirkkaimpia tähtiä. Clicquot'n valikoimasta täyttäisin kellariani mieluummin esimerkiksi -02:n tavallisella vuosikertaversiolla - kyseiseltä vuodeltahan ei GD:tä ole edes tehty. Grande Damen todellisen potentiaalin arvioimiseksi tarvitsisi varmaan haeskella juotavaksi ysikutosta - yllätys yllätys, se on kuulemma hyvää. 90

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be