Perjantai-iltana oli taas aika kaivella kaapista jotain uutta tutustuttavaa. Tunnustan julkisesti: Tätä pulloa korkatessani tiesin toki hyvin, että Clicquot'n, toiseksi suurimman samppanjatalon, prestige-versio on jäänyt itseltäni aiemmin maistamatta. Sen lisäksi havahduin kuitenkin siihen tosiasiaan, että tässä todellakin olisi tasan ensimmäinen maistamani samppanja vuosikertaa -98!
Viinissä on suhteellisen suuret kuplat ja hennohko, paahteinen tuoksu. Lisänä siinä on mantelia, nugaata, hunajamelonia, ruokosokeria ja kevyt herkkusienen vivahdus. Maussa on myös pientä paahteisuutta ja aavistus toffeen sävyttämää hedelmäisyyttä; muuten se on aika ohut ja sitruunan ja greipin hallitsema. Vaikka kirpeys tuntuu kielellä terävänä, on hapokkuus siitä huolimatta maltillista. Kokonaisuus on jälkimaun kirpeydestä huolimatta melko hyvin tasapainossa, mutta muuten viini on maultaan aika lattea ja mitäänsanomaton.
Voi olla, että tästä saisi lisäkellaroinnilla irti vielä paljonkin: Tämän yhden pullon perusteella kuitenkin epäilen, mahtaako hedelmäisyys siihen riittää. Vielä vahvemmin uskon, että suureksi viiniksi tämä tuskin kypsyy ajankaan kanssa. Monen mielipiteen mukaan "välivuosikertojen" 97-98-99-00 nelikosta juuri ysikasi olisi kaikista paras. Ehkä niin voi olla, mutta olen melko vakuuttunut, että juuri Grande Dame ei ole vuosikerran kirkkaimpia tähtiä. Clicquot'n valikoimasta täyttäisin kellariani mieluummin esimerkiksi -02:n tavallisella vuosikertaversiolla - kyseiseltä vuodeltahan ei GD:tä ole edes tehty. Grande Damen todellisen potentiaalin arvioimiseksi tarvitsisi varmaan haeskella juotavaksi ysikutosta - yllätys yllätys, se on kuulemma hyvää. 90
Kommentit
Lähetä kommentti