Siirry pääsisältöön

Delamotte Blanc de Blancs 2002


Delamotte on keskikokoinen samppanjatalo Mesnilissä, jonka erityispiirre on sen kytkös kulttiviini Saloniin: Saman omistajan, Laurent-Perrierin, tallissa Delamotte on oikeastaan eräänlainen Salonin kakkosmerkki. Vuosina, joina Salonia ei tehdä, kaikki rypäleet menevät Delamotten käyttöön. Lisäksi nyt kyseessä olevaa vuosikerrallista blanc de blancsia hienompaa viiniä talo ei edes tuota. Vuosikerralle 2002 Salon-korttia ei ole pelattu, sillä kyseiseltä vuodelta on toki pantu pulloihin erä vielä maailmalle lähtöään odottavaa S-samppanjaa.

Viinin tuoksu on nuorelle bdb:lle hyvin tyypillinen: siinä on tiukan kirpeähköä vihreää omenaa, ruohoa sekä vesimelonia, tässä vaiheessa käytännössä täysin vailla mitään kypsempiä sävyjä. Maku jatkaa samaa, vaimean kypsymätöntä linjaa: limeä, sitruunankuorta ja raa'ahkoa omenaa. Viini on kireä ja kirpeä, mutta sen tasapaino on  siitä huolimatta kohtuullisen hyvä.

Tämänkin pullon kohdalla on kuitenkin pakko todeta, että sulkija päällään yön yli jääkaapissa levättyään viinin nautittavuus kasvoi ihan huomattavasti: tiukkuuden hiukan tasaannuttua hedelmäinen mehukkuus pääsi paljon paremmin esille, eikä kenties dosagen integroitumattomuudesta johtuneesta hiukan häiritsevästä ylimääräisestä makeudesta ollut enää tietoakaan. Pisteen, pari vähemmän siis tässä vaiheessa yhdeltä istumalta kulauteltuna - joka tapauksessa tämä on varmasti kelpo viini kärsivälliseen kellariin. Ja niin, tästä tuli myös kerrassaan mainio pohjavire paahdetun nieriän kanssa tarjoiltuun samppanjakastikkeeseen. 89

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Moët & Chandon Cuvée Dom Perignon Rosé 1985

Viinissä on kaunis, tumman kuparinpunainen väri, pulloa avatessa kuuluu mukava pihaus ja kupliakin löytyy siis mukavasti. Hienovireisen tyylikkäästä tuoksusta erottuu upeita hedelmäisiä ja marjaisia sävyjä: kypsiä vadelmia ja mansikoita, punaista omenaa, persikkaa, sitruunaruohon aromia, hieman vaniljaa ja lempeää maitokahvin, fariinisokerin sekä hennon savuisuuden sävyttämää paahteisuutta. Maku on ehkä hieman keveämpi kuin mitä tuoksun perusteella voisi päätellä, mutta myös siinä on tyyliä ja hienoa intensiivisyyttä: hedelmältään keskitäyteläisessä ja kauniin tasapainoisessa maussa on vadelmaa, metsämansikkaa, nuorekasta omenan sävyä ja tarmokasta sitruunaisuutta. Jälkimaku on lempeän hapokas ja tiiviisti mineraalinen. Viimeiseen pisaraan saakka miellyttävä ja kaunispiirteinen viini - Perignon ja Rosé hyvältä samppanjavuodelta ovat lähes takuuvarmasti hieno yhdistelmä, kunhan löytää tällaisen sopivasti kypsyneen ja kunnollisesti säilytetyn pullollisen.  96

2 x Rousseau 2013: Chambertin ja Clos de la Roche

Muikean 2002-samppanjapruuvin viimeiseksi silaukseksi vertailuun kaksi Rousseauta vuodelta 2013, kumpikin oli noin tunnin dekantterissa ennen tarkempaa tutustumista. Domaine Armand Rousseau Clos de la Roche 2013 CdlR:n tuoksu on jopa vähän yllättäen mukavan avoin: siitä erottuu aluksi kirsikkaa, hivenen hillomaista makeahkoa mansikkaa, rautamalmin aromia, jonkin verran mineraalia sekä hieman vaniljaista tuntua. Mukaan tulee myös hiljalleen vahvistuvaa savuisuutta sekä ripaus grafiitin sävyä. Maku on viinin ikä huomioiden miellyttävän pyöreä: tässä on todella kivasti kirsikkaa ja sitä monipuolistavia hennompia mansikan ja punaherukan sävyjä. Jälkimausta erottuu vielä häivähdys boysenmarjan tummempaa tuntua keveän mineraalisuuden ja sopivan hapokkuuden kyydittämänä. Suhtaudun vuosikertaan kevyen kokemuksen perusteella varauksellisesti, mutta tämän viinin perusteella ehkä turhaan: tässä on jo nyt oikein nautittava nuori Rousseau ja CdlR, vaikka viini hyvällä kellaroinnilla varm