Delamotte on keskikokoinen samppanjatalo Mesnilissä, jonka erityispiirre on sen kytkös kulttiviini Saloniin: Saman omistajan, Laurent-Perrierin, tallissa Delamotte on oikeastaan eräänlainen Salonin kakkosmerkki. Vuosina, joina Salonia ei tehdä, kaikki rypäleet menevät Delamotten käyttöön. Lisäksi nyt kyseessä olevaa vuosikerrallista blanc de blancsia hienompaa viiniä talo ei edes tuota. Vuosikerralle 2002 Salon-korttia ei ole pelattu, sillä kyseiseltä vuodelta on toki pantu pulloihin erä vielä maailmalle lähtöään odottavaa S-samppanjaa.
Viinin tuoksu on nuorelle bdb:lle hyvin tyypillinen: siinä on tiukan kirpeähköä vihreää omenaa, ruohoa sekä vesimelonia, tässä vaiheessa käytännössä täysin vailla mitään kypsempiä sävyjä. Maku jatkaa samaa, vaimean kypsymätöntä linjaa: limeä, sitruunankuorta ja raa'ahkoa omenaa. Viini on kireä ja kirpeä, mutta sen tasapaino on siitä huolimatta kohtuullisen hyvä.
Tämänkin pullon kohdalla on kuitenkin pakko todeta, että sulkija päällään yön yli jääkaapissa levättyään viinin nautittavuus kasvoi ihan huomattavasti: tiukkuuden hiukan tasaannuttua hedelmäinen mehukkuus pääsi paljon paremmin esille, eikä kenties dosagen integroitumattomuudesta johtuneesta hiukan häiritsevästä ylimääräisestä makeudesta ollut enää tietoakaan. Pisteen, pari vähemmän siis tässä vaiheessa yhdeltä istumalta kulauteltuna - joka tapauksessa tämä on varmasti kelpo viini kärsivälliseen kellariin. Ja niin, tästä tuli myös kerrassaan mainio pohjavire paahdetun nieriän kanssa tarjoiltuun samppanjakastikkeeseen. 89
Kommentit
Lähetä kommentti