Siirry pääsisältöön

Henriot 1996 magnum


Viikonloppuna oli pieni aihe juhlaan, joten pullokoonkin piti olla pykälän arkilauantaita suurempi. Nyt maistoin tätä useaan kertaan erinomaiseksi todettua viiniä ensimmäistä kertaa magnumista.

Tuoksu on paahteinen, ruskean sokerin, liljan ja punaisten omenien sävyttämä. Maku on runsas ja sitruunan hallitsema, mutta mukana on toki myös pyöreämpiä hedelmäsävyjä, kuten kookosta ja hunajamelonia. Vuosikerralle tyypilliseen tapaan runsas hapokkuus loihtii viinille hienon rungon ja takaa samalla pitkähkön jälkimaun.

Aikaisempiin normaalipullollisiin verrattuna viini on magnumista nautittuna huomattavasti vähemmän kypsä, samalla kun kellarissa vietettävien lisävuosien tarjoamaa, vielä avautumatonta potentiaalia on aistittavissa annos enemmän. Jos fyysiset ja taloudelliset parametrit antavat myöden, huippusamppanja on epäilemättä aina parhaimmillaan magnumissa. Tästä Henriotista sanoisin nyt, että normipullot kannattaa nauttia seuraavan viiden vuoden aikana ja magnumit, jos malttaa, vasta sen jälkeen. Itselleni asia ei ole ongelma, sillä pullo oli ensimmäinen ja viimeinen oma magnumini. Tavallisia on vielä pari jäljellä, eikä niiden tyhjentäminen jo lähitulevaisuudessa varmasti tuota pienimpiäkään vaikeuksia. Jospa niiden voimalla jaksaisin pitää näppini jonkin aikaa erossa vastikään hankituista saman vuoden CdE-magnumeista... 92 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Moët & Chandon Cuvée Dom Perignon Rosé 1985

Viinissä on kaunis, tumman kuparinpunainen väri, pulloa avatessa kuuluu mukava pihaus ja kupliakin löytyy siis mukavasti. Hienovireisen tyylikkäästä tuoksusta erottuu upeita hedelmäisiä ja marjaisia sävyjä: kypsiä vadelmia ja mansikoita, punaista omenaa, persikkaa, sitruunaruohon aromia, hieman vaniljaa ja lempeää maitokahvin, fariinisokerin sekä hennon savuisuuden sävyttämää paahteisuutta. Maku on ehkä hieman keveämpi kuin mitä tuoksun perusteella voisi päätellä, mutta myös siinä on tyyliä ja hienoa intensiivisyyttä: hedelmältään keskitäyteläisessä ja kauniin tasapainoisessa maussa on vadelmaa, metsämansikkaa, nuorekasta omenan sävyä ja tarmokasta sitruunaisuutta. Jälkimaku on lempeän hapokas ja tiiviisti mineraalinen. Viimeiseen pisaraan saakka miellyttävä ja kaunispiirteinen viini - Perignon ja Rosé hyvältä samppanjavuodelta ovat lähes takuuvarmasti hieno yhdistelmä, kunhan löytää tällaisen sopivasti kypsyneen ja kunnollisesti säilytetyn pullollisen.  96

2 x Rousseau 2013: Chambertin ja Clos de la Roche

Muikean 2002-samppanjapruuvin viimeiseksi silaukseksi vertailuun kaksi Rousseauta vuodelta 2013, kumpikin oli noin tunnin dekantterissa ennen tarkempaa tutustumista. Domaine Armand Rousseau Clos de la Roche 2013 CdlR:n tuoksu on jopa vähän yllättäen mukavan avoin: siitä erottuu aluksi kirsikkaa, hivenen hillomaista makeahkoa mansikkaa, rautamalmin aromia, jonkin verran mineraalia sekä hieman vaniljaista tuntua. Mukaan tulee myös hiljalleen vahvistuvaa savuisuutta sekä ripaus grafiitin sävyä. Maku on viinin ikä huomioiden miellyttävän pyöreä: tässä on todella kivasti kirsikkaa ja sitä monipuolistavia hennompia mansikan ja punaherukan sävyjä. Jälkimausta erottuu vielä häivähdys boysenmarjan tummempaa tuntua keveän mineraalisuuden ja sopivan hapokkuuden kyydittämänä. Suhtaudun vuosikertaan kevyen kokemuksen perusteella varauksellisesti, mutta tämän viinin perusteella ehkä turhaan: tässä on jo nyt oikein nautittava nuori Rousseau ja CdlR, vaikka viini hyvällä kellaroinnilla varm