Siirry pääsisältöön

Upea ja ihan kiva

Ravintolailta sai seurakseen pari samppanjaa, kännykän huonon kameran vuoksi kuvatkin ovat tällä kertaa huomattavan luokattomia.

Jacques Selosse La Côte Faron



La Côte Faron on 100 % pinot noir Aÿ:stä ja samalla yksi osa Selossen kuuden palstaviinin sarjasta. Jälkimmäinen kolmikko päästettiin ensimmäistä kertaa maailmalle vasta tänä syksynä; Côte Faron taas kuuluu trioon, jonka ensimmäinen erä lähti liikkeelle kahta vuotta aiemmin.

Illan pullon korkinvaihdon ajankohdaksi on merkitty 27/1/2010, eli se lienee peräisin palstaviinien ensi-iltajulkaisusta. Samalla perusteella haarukoin sisällön pääsadon olevan peräisin lämpimältä vuodelta 2003 ja vanhimpien viinien vuodelta 1995 - Côte Faronin tuotanto tapahtuu Anselmen persoonallisella mini-solera-menetelmällä.

Viinin väri on vähän punertava ja huomattavan tumman kullankeltainen - pelkästään sen perusteella voisin arvata iäksi useampaa kymmentä vuotta. Tuoksu avautuu hetken ilmaantumisen jälkeen runsaana ja moniulotteisena,  lasillisten mittaan siitä voi löytää vaikkapa paahteista sitruunaa, inkivääriä, toffeeta ja praliinia. Kaikkea tätä leimaa tietysti tuhdit oksidoituneet sävyt muhkean tammisuuden säestämänä.

Maku on sikermä kypsiä hedelmiä sherrymäisyydellä sävytettynä: keltaista luumua, taatelia ja mehukasta ananasta. Ananaksen ja hunajan sävyinen, täyteläisen samettinen jälkimaku viipyilee suussa pitkään - pirteä, tasainen hapokkuus kannattelee sitä juuri tarvittavalla tavalla. Tämä on yhtä aikaa suuri viini ja ainakin klassisiin attribuutteihin verrattuna erittäin epätyypillinen samppanja. Ainakin itse pidän Selossen tyylistä todella paljon ja niin pitää ilmeisesti joku muukin - kysyntä yhdistettynä minimaalisiin tuotantomääriin on nostanut viinien hintaa valitettavan jyrkästi ja ennnen kaikkea tehnyt muista kuin Initialista erittäin vaikeasti saatavia. Côte Faronin mahdollista lisäkypsytyspotentiaalia en uskalla arvailla, mutta vähintäänkin tämä kestää kellarointia vuosikaupalla. 96


Philipponnat Non Dosé



Philipponnat on näemmä vaivihkaa vaihtanut tavallisempienkin viinien pullot persoonallisin linjoin varustettuun Clos des Goisses -malliin. Ensisilmäyksellä eniten ilahduttava asia on kuitenkin takaetiketin nv-viiniksi lähes ylenpalttisen runsaat lisätiedot. Tämän pullollisen kohdalla niistä muun muassa selviää pohjavuosikerraksi 2008, tammitynnyrissä varastoitujen réserve-viinien osuudeksi 28 % ja korkinvaihdon ajankohdaksi 2/2012.

Sokerilisäyksettömän viinin tuoksussa on lämmintä paahdetta, siiderimäistä omenaa ja kirpeää karviaista - kokonaisuutena se on vähän veltto ilman hienostuneita vivahteita. Maku on kirpeähkö ja terävän hapokas: siinä on vähän mineraalisuutta, sitruunasoodaa ja greippiä. Kokonaisuus on kyllä puhdaspiirteinen mutta hedelmäisyys on neutraalia ja vähän vaimeaa, johtuneeko nuoruudesta ja toisaalta pohjalla olevan potentiaalisen huippuvuosikerran 2008 järeydestä. Dosagen poissaolo paljastaisi kyllä esimerkiksi viinin varsinaiset virheet tai heikkolaatuisen rypälemateriaalin - kummatkin vaikuttavat tässä loistavan poissaolollaan. Viinin nautittavuus kuitenkin kasvaisi selvästi muutaman vuoden lisäkellaroinnilla. 87

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Moët & Chandon Cuvée Dom Perignon Rosé 1985

Viinissä on kaunis, tumman kuparinpunainen väri, pulloa avatessa kuuluu mukava pihaus ja kupliakin löytyy siis mukavasti. Hienovireisen tyylikkäästä tuoksusta erottuu upeita hedelmäisiä ja marjaisia sävyjä: kypsiä vadelmia ja mansikoita, punaista omenaa, persikkaa, sitruunaruohon aromia, hieman vaniljaa ja lempeää maitokahvin, fariinisokerin sekä hennon savuisuuden sävyttämää paahteisuutta. Maku on ehkä hieman keveämpi kuin mitä tuoksun perusteella voisi päätellä, mutta myös siinä on tyyliä ja hienoa intensiivisyyttä: hedelmältään keskitäyteläisessä ja kauniin tasapainoisessa maussa on vadelmaa, metsämansikkaa, nuorekasta omenan sävyä ja tarmokasta sitruunaisuutta. Jälkimaku on lempeän hapokas ja tiiviisti mineraalinen. Viimeiseen pisaraan saakka miellyttävä ja kaunispiirteinen viini - Perignon ja Rosé hyvältä samppanjavuodelta ovat lähes takuuvarmasti hieno yhdistelmä, kunhan löytää tällaisen sopivasti kypsyneen ja kunnollisesti säilytetyn pullollisen.  96

2 x Rousseau 2013: Chambertin ja Clos de la Roche

Muikean 2002-samppanjapruuvin viimeiseksi silaukseksi vertailuun kaksi Rousseauta vuodelta 2013, kumpikin oli noin tunnin dekantterissa ennen tarkempaa tutustumista. Domaine Armand Rousseau Clos de la Roche 2013 CdlR:n tuoksu on jopa vähän yllättäen mukavan avoin: siitä erottuu aluksi kirsikkaa, hivenen hillomaista makeahkoa mansikkaa, rautamalmin aromia, jonkin verran mineraalia sekä hieman vaniljaista tuntua. Mukaan tulee myös hiljalleen vahvistuvaa savuisuutta sekä ripaus grafiitin sävyä. Maku on viinin ikä huomioiden miellyttävän pyöreä: tässä on todella kivasti kirsikkaa ja sitä monipuolistavia hennompia mansikan ja punaherukan sävyjä. Jälkimausta erottuu vielä häivähdys boysenmarjan tummempaa tuntua keveän mineraalisuuden ja sopivan hapokkuuden kyydittämänä. Suhtaudun vuosikertaan kevyen kokemuksen perusteella varauksellisesti, mutta tämän viinin perusteella ehkä turhaan: tässä on jo nyt oikein nautittava nuori Rousseau ja CdlR, vaikka viini hyvällä kellaroinnilla varm