Siirry pääsisältöön

Upea ja ihan kiva

Ravintolailta sai seurakseen pari samppanjaa, kännykän huonon kameran vuoksi kuvatkin ovat tällä kertaa huomattavan luokattomia.

Jacques Selosse La Côte Faron



La Côte Faron on 100 % pinot noir Aÿ:stä ja samalla yksi osa Selossen kuuden palstaviinin sarjasta. Jälkimmäinen kolmikko päästettiin ensimmäistä kertaa maailmalle vasta tänä syksynä; Côte Faron taas kuuluu trioon, jonka ensimmäinen erä lähti liikkeelle kahta vuotta aiemmin.

Illan pullon korkinvaihdon ajankohdaksi on merkitty 27/1/2010, eli se lienee peräisin palstaviinien ensi-iltajulkaisusta. Samalla perusteella haarukoin sisällön pääsadon olevan peräisin lämpimältä vuodelta 2003 ja vanhimpien viinien vuodelta 1995 - Côte Faronin tuotanto tapahtuu Anselmen persoonallisella mini-solera-menetelmällä.

Viinin väri on vähän punertava ja huomattavan tumman kullankeltainen - pelkästään sen perusteella voisin arvata iäksi useampaa kymmentä vuotta. Tuoksu avautuu hetken ilmaantumisen jälkeen runsaana ja moniulotteisena,  lasillisten mittaan siitä voi löytää vaikkapa paahteista sitruunaa, inkivääriä, toffeeta ja praliinia. Kaikkea tätä leimaa tietysti tuhdit oksidoituneet sävyt muhkean tammisuuden säestämänä.

Maku on sikermä kypsiä hedelmiä sherrymäisyydellä sävytettynä: keltaista luumua, taatelia ja mehukasta ananasta. Ananaksen ja hunajan sävyinen, täyteläisen samettinen jälkimaku viipyilee suussa pitkään - pirteä, tasainen hapokkuus kannattelee sitä juuri tarvittavalla tavalla. Tämä on yhtä aikaa suuri viini ja ainakin klassisiin attribuutteihin verrattuna erittäin epätyypillinen samppanja. Ainakin itse pidän Selossen tyylistä todella paljon ja niin pitää ilmeisesti joku muukin - kysyntä yhdistettynä minimaalisiin tuotantomääriin on nostanut viinien hintaa valitettavan jyrkästi ja ennnen kaikkea tehnyt muista kuin Initialista erittäin vaikeasti saatavia. Côte Faronin mahdollista lisäkypsytyspotentiaalia en uskalla arvailla, mutta vähintäänkin tämä kestää kellarointia vuosikaupalla. 96


Philipponnat Non Dosé



Philipponnat on näemmä vaivihkaa vaihtanut tavallisempienkin viinien pullot persoonallisin linjoin varustettuun Clos des Goisses -malliin. Ensisilmäyksellä eniten ilahduttava asia on kuitenkin takaetiketin nv-viiniksi lähes ylenpalttisen runsaat lisätiedot. Tämän pullollisen kohdalla niistä muun muassa selviää pohjavuosikerraksi 2008, tammitynnyrissä varastoitujen réserve-viinien osuudeksi 28 % ja korkinvaihdon ajankohdaksi 2/2012.

Sokerilisäyksettömän viinin tuoksussa on lämmintä paahdetta, siiderimäistä omenaa ja kirpeää karviaista - kokonaisuutena se on vähän veltto ilman hienostuneita vivahteita. Maku on kirpeähkö ja terävän hapokas: siinä on vähän mineraalisuutta, sitruunasoodaa ja greippiä. Kokonaisuus on kyllä puhdaspiirteinen mutta hedelmäisyys on neutraalia ja vähän vaimeaa, johtuneeko nuoruudesta ja toisaalta pohjalla olevan potentiaalisen huippuvuosikerran 2008 järeydestä. Dosagen poissaolo paljastaisi kyllä esimerkiksi viinin varsinaiset virheet tai heikkolaatuisen rypälemateriaalin - kummatkin vaikuttavat tässä loistavan poissaolollaan. Viinin nautittavuus kuitenkin kasvaisi selvästi muutaman vuoden lisäkellaroinnilla. 87

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be