Ravintolailta sai seurakseen pari samppanjaa, kännykän huonon kameran vuoksi kuvatkin ovat tällä kertaa huomattavan luokattomia.
Jacques Selosse La Côte Faron
La Côte Faron on 100 % pinot noir Aÿ:stä ja samalla yksi osa Selossen kuuden palstaviinin sarjasta. Jälkimmäinen kolmikko päästettiin ensimmäistä kertaa maailmalle vasta tänä syksynä; Côte Faron taas kuuluu trioon, jonka ensimmäinen erä lähti liikkeelle kahta vuotta aiemmin.
Illan pullon korkinvaihdon ajankohdaksi on merkitty 27/1/2010, eli se lienee peräisin palstaviinien ensi-iltajulkaisusta. Samalla perusteella haarukoin sisällön pääsadon olevan peräisin lämpimältä vuodelta 2003 ja vanhimpien viinien vuodelta 1995 - Côte Faronin tuotanto tapahtuu Anselmen persoonallisella mini-solera-menetelmällä.
Viinin väri on vähän punertava ja huomattavan tumman kullankeltainen - pelkästään sen perusteella voisin arvata iäksi useampaa kymmentä vuotta. Tuoksu avautuu hetken ilmaantumisen jälkeen runsaana ja moniulotteisena, lasillisten mittaan siitä voi löytää vaikkapa paahteista sitruunaa, inkivääriä, toffeeta ja praliinia. Kaikkea tätä leimaa tietysti tuhdit oksidoituneet sävyt muhkean tammisuuden säestämänä.
Maku on sikermä kypsiä hedelmiä sherrymäisyydellä sävytettynä: keltaista luumua, taatelia ja mehukasta ananasta. Ananaksen ja hunajan sävyinen, täyteläisen samettinen jälkimaku viipyilee suussa pitkään - pirteä, tasainen hapokkuus kannattelee sitä juuri tarvittavalla tavalla. Tämä on yhtä aikaa suuri viini ja ainakin klassisiin attribuutteihin verrattuna erittäin epätyypillinen samppanja. Ainakin itse pidän Selossen tyylistä todella paljon ja niin pitää ilmeisesti joku muukin - kysyntä yhdistettynä minimaalisiin tuotantomääriin on nostanut viinien hintaa valitettavan jyrkästi ja ennnen kaikkea tehnyt muista kuin Initialista erittäin vaikeasti saatavia. Côte Faronin mahdollista lisäkypsytyspotentiaalia en uskalla arvailla, mutta vähintäänkin tämä kestää kellarointia vuosikaupalla. 96
Maku on sikermä kypsiä hedelmiä sherrymäisyydellä sävytettynä: keltaista luumua, taatelia ja mehukasta ananasta. Ananaksen ja hunajan sävyinen, täyteläisen samettinen jälkimaku viipyilee suussa pitkään - pirteä, tasainen hapokkuus kannattelee sitä juuri tarvittavalla tavalla. Tämä on yhtä aikaa suuri viini ja ainakin klassisiin attribuutteihin verrattuna erittäin epätyypillinen samppanja. Ainakin itse pidän Selossen tyylistä todella paljon ja niin pitää ilmeisesti joku muukin - kysyntä yhdistettynä minimaalisiin tuotantomääriin on nostanut viinien hintaa valitettavan jyrkästi ja ennnen kaikkea tehnyt muista kuin Initialista erittäin vaikeasti saatavia. Côte Faronin mahdollista lisäkypsytyspotentiaalia en uskalla arvailla, mutta vähintäänkin tämä kestää kellarointia vuosikaupalla. 96
Philipponnat Non Dosé
Philipponnat on näemmä vaivihkaa vaihtanut tavallisempienkin viinien pullot persoonallisin linjoin varustettuun Clos des Goisses -malliin. Ensisilmäyksellä eniten ilahduttava asia on kuitenkin takaetiketin nv-viiniksi lähes ylenpalttisen runsaat lisätiedot. Tämän pullollisen kohdalla niistä muun muassa selviää pohjavuosikerraksi 2008, tammitynnyrissä varastoitujen réserve-viinien osuudeksi 28 % ja korkinvaihdon ajankohdaksi 2/2012.
Sokerilisäyksettömän viinin tuoksussa on lämmintä paahdetta, siiderimäistä omenaa ja kirpeää karviaista - kokonaisuutena se on vähän veltto ilman hienostuneita vivahteita. Maku on kirpeähkö ja terävän hapokas: siinä on vähän mineraalisuutta, sitruunasoodaa ja greippiä. Kokonaisuus on kyllä puhdaspiirteinen mutta hedelmäisyys on neutraalia ja vähän vaimeaa, johtuneeko nuoruudesta ja toisaalta pohjalla olevan potentiaalisen huippuvuosikerran 2008 järeydestä. Dosagen poissaolo paljastaisi kyllä esimerkiksi viinin varsinaiset virheet tai heikkolaatuisen rypälemateriaalin - kummatkin vaikuttavat tässä loistavan poissaolollaan. Viinin nautittavuus kuitenkin kasvaisi selvästi muutaman vuoden lisäkellaroinnilla. 87
Kommentit
Lähetä kommentti