Siirry pääsisältöön

Uutta ja vanhaa, nollakakkosia taas

Joseph Perrier Cuvée Royale 2002

Tuoksu on melko runsaan paahteinen: siinä on myös tummaksi karamellisoitua sokeria, kanelia, punaista omenaa ja lisänä vielä kevyesti rusinainen sävy. Maussa on makeaa, kypsää ananasta ja sen rinnalla hiukan omenaakin. Jälkimaku on kohtuullisen pitkä ja sitruksinen - hapokkuus tuntuu lempeähköltä, ja sen perusteella tämä viini vaikuttaa olevan jo varsin kypsä juotavaksi. Pari vuotta sitten arvioin tämän pisteiden valossa hiukan paremmaksi, nyt olisin korkeampiin pisteisiin kaivannut hiukan lisää ryhtiä suutuntumaan ja hiukan vähemmän tuoksun rusinaisuuden tuomaa aavistuksen ylikypsää mielikuvaa. Ei ollenkaan huono silti nytkään tai näinkään. 89

Jacquesson Millésime 2002



Tryffeli häivähtää tämän tuoksussa hienosti heti ensimmäisillä nuuhkaisuilla. Sitten sijan ottaa punainen omena tammikypsytyksen tuoman pehmeän vaniljaisen komponentin kera; mausteisuuden tuntua on inkiväärin mieleen tuovassa muodossa. Lämmetessä ja viinin auetessa mukaan tulee vielä ja vähitellen yhä enemmän karamellin ja toffeen sävyä kevyesti paahtuneina. Mausta löytyy kantarellimainen sienisävy, mutta muuten se on aika nuoren oloinen omenan ja tuoreen hunajamelonin aromeineen. Hapokkuus on jämäkkää, ja sen kantamassa pitkähkössä jälkimaussa on mukana nuorekasta kirpeyttä melko runsaastikin.

Varsinkin tuoksun perusteella tämän voisi tyylillisesti assosioida lähelle Selossea, kuitenkin sen kevyemmäksi ja elegantimmaksi versioksi. Kehitysvaiheeltaan tämä muistuttaa kovasti joulukuussa maistettua -02 Bollingerin Grande Annéeta: tuoksu on jo nyt hyvä, mutta maku on siitä jonkin verran jäljessä. Tässä Jacquessonissa eriparisuutta on tuoksun jopa yllättävän kypsien aromien myötä ehkä vieläkin enemmän - toivottavasti lisävuodet eivät lisää tätä "ristiriitaa" vaan ennemmin vähentävät sitä. Tätä nautittiin ravintolassa koko täysimittaisen menun mukana - viini selvisi vaativasta tehtävästä mainiosti ja lieneekin ainakin tässä iässä parhaimmillaan juuri ruuan rinnalla. 92

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Domaine Comte Georges de Vogüe Chambolle-Musigny Les Amoureuses 1984

Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella.  88
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...
Lähetä kommentti
Lue lisää