Siirry pääsisältöön

Uutta ja vanhaa, nollakakkosia taas

Joseph Perrier Cuvée Royale 2002

Tuoksu on melko runsaan paahteinen: siinä on myös tummaksi karamellisoitua sokeria, kanelia, punaista omenaa ja lisänä vielä kevyesti rusinainen sävy. Maussa on makeaa, kypsää ananasta ja sen rinnalla hiukan omenaakin. Jälkimaku on kohtuullisen pitkä ja sitruksinen - hapokkuus tuntuu lempeähköltä, ja sen perusteella tämä viini vaikuttaa olevan jo varsin kypsä juotavaksi. Pari vuotta sitten arvioin tämän pisteiden valossa hiukan paremmaksi, nyt olisin korkeampiin pisteisiin kaivannut hiukan lisää ryhtiä suutuntumaan ja hiukan vähemmän tuoksun rusinaisuuden tuomaa aavistuksen ylikypsää mielikuvaa. Ei ollenkaan huono silti nytkään tai näinkään. 89

Jacquesson Millésime 2002



Tryffeli häivähtää tämän tuoksussa hienosti heti ensimmäisillä nuuhkaisuilla. Sitten sijan ottaa punainen omena tammikypsytyksen tuoman pehmeän vaniljaisen komponentin kera; mausteisuuden tuntua on inkiväärin mieleen tuovassa muodossa. Lämmetessä ja viinin auetessa mukaan tulee vielä ja vähitellen yhä enemmän karamellin ja toffeen sävyä kevyesti paahtuneina. Mausta löytyy kantarellimainen sienisävy, mutta muuten se on aika nuoren oloinen omenan ja tuoreen hunajamelonin aromeineen. Hapokkuus on jämäkkää, ja sen kantamassa pitkähkössä jälkimaussa on mukana nuorekasta kirpeyttä melko runsaastikin.

Varsinkin tuoksun perusteella tämän voisi tyylillisesti assosioida lähelle Selossea, kuitenkin sen kevyemmäksi ja elegantimmaksi versioksi. Kehitysvaiheeltaan tämä muistuttaa kovasti joulukuussa maistettua -02 Bollingerin Grande Annéeta: tuoksu on jo nyt hyvä, mutta maku on siitä jonkin verran jäljessä. Tässä Jacquessonissa eriparisuutta on tuoksun jopa yllättävän kypsien aromien myötä ehkä vieläkin enemmän - toivottavasti lisävuodet eivät lisää tätä "ristiriitaa" vaan ennemmin vähentävät sitä. Tätä nautittiin ravintolassa koko täysimittaisen menun mukana - viini selvisi vaativasta tehtävästä mainiosti ja lieneekin ainakin tässä iässä parhaimmillaan juuri ruuan rinnalla. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be