Siirry pääsisältöön

Vuoden 2013 viimeiset

Deutz Amour de Deutz 2002



Tämän tuoksussa on hennosti paahteisuutta, joka tuo näin nuoreksi viiniksi yllättävän hienosti mieleen crème brûléen. Hedelmäsävyistä hallitsevin on vihreä omena, sen lisänä on päärynää ja puhdaspiirteistä sitruunaa, sekä jo vähän kermaakin - mukana on toki myös aavistus kookoksen sävyä nuoruudesta kielien. Kokonaisvaikutelmana on, että tuoksu ei tyylikkyydestään huolimatta ole vielä tässä iässä avautunut läheskään täyteen tulevaan loistoonsa.

Todella mehukkaan hedelmäisessä maussa on elegantisti omenaa ja päärynää, ja hetken avauduttuaan myös trooppisempaa kirjoa passionhedelmän, aprikoosin ja persikoiden muodossa. Jälkimaku on pitkä ja tasaisesti kevyen sitruunaisuuden sävyttämä. Tämä viini on tyyliltään melko keveä ja hienovireinen, mutta hedelmäisyydessä on silti voimaa ja viinin hapokkuus tuntuu sen rinnalla juuri sopivalta. Nuoruudestaan ja hyvästä kypsytyspotentiaalistaan huolimatta tätä samppanjaa juo todella mielellään jo nyt - nykykunnossaan aivan kärkeä toistaiseksi maistamistani tämän vuosikerran viineistä. 94


Lanson Gold Label 2002



Tuoksussa on heti aluksi mukavasti sitruunaa ja melko paljon paahteisuutta. Pian siitä erottuu hasselpähkinää sekä päärynää, mutta myös vihreän ruohon tyyppistä nuorekkaan kirpeää aromia. Maussa tuntuu positiivisella tavalla ennen kaikkea viinin hyvä, päättäväinen hapokkuus, mutta muuten piirteet ovat raa'ahkon omenan ja sitruunan sekä sen kuoren sävyissä vielä aika tavalla kehittymättömiä. Viinin malottamattomuuden huomaa selvänä kirpeytenä jälkimaussa, mutta siitä huolimatta tämä on tasapainoisen vuosikerran ansiosta jo mukavasti juotavissa, varsinkin hetken lasissa viivähdettyään. Tässä olisi ilman muuta myös hyvää potentiaalia tuleville vuosille. 88

Chateau Cantenac Brown 2000



Vuoden viimeinen viini oli poron sisäpaistin kumppanina vaihteeksi punainen; toinen pullo tätä yhä melko syvänpunaisen väristä Alko-ostosta tuli tyhjennettyä kolmisen vuotta sitten. Tuoksussa on miellyttävä seetripuun aromi, kypsää kirsikkaa ja vielä lisänä vähän kirpeämpää mansikkaista sävyä. Maussa on nahkaa, pippuria sekä anispastillin ja mentolin hiukan hapanta sävyä. Tanniinit ovat jo hyvin pehmenneet, eikä viini tunnu varsinkaan muutaman tunnin dekantoinnin jäljiltä mitenkään raa'alta tai keskeneräiseltä. Suhteellisen tiukka hapokkuus yhdistettynä mentolin tuntuun kuitenkin tässä hiukan himmentää muuten sileän rakenteen ja pehmeiden aromien tarjoamaa nautittavuutta. 90

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja