Vuoden 2013 viimeiset

Deutz Amour de Deutz 2002

Tämän tuoksussa on hennosti paahteisuutta, joka tuo näin nuoreksi viiniksi yllättävän hienosti mieleen crème brûléen. Hedelmäsävyistä hallitsevin on vihreä omena, sen lisänä on päärynää ja puhdaspiirteistä sitruunaa, sekä jo vähän kermaakin - mukana on toki myös aavistus kookoksen sävyä nuoruudesta kielien. Kokonaisvaikutelmana on, että tuoksu ei tyylikkyydestään huolimatta ole vielä tässä iässä avautunut läheskään täyteen tulevaan loistoonsa.

Todella mehukkaan hedelmäisessä maussa on elegantisti omenaa ja päärynää, ja hetken avauduttuaan myös trooppisempaa kirjoa passionhedelmän, aprikoosin ja persikoiden muodossa. Jälkimaku on pitkä ja tasaisesti kevyen sitruunaisuuden sävyttämä. Tämä viini on tyyliltään melko keveä ja hienovireinen, mutta hedelmäisyydessä on silti voimaa ja viinin hapokkuus tuntuu sen rinnalla juuri sopivalta. Nuoruudestaan ja hyvästä kypsytyspotentiaalistaan huolimatta tätä samppanjaa juo todella mielellään jo nyt - nykykunnossaan aivan kärkeä toistaiseksi maistamistani tämän vuosikerran viineistä. 94

Lanson Gold Label 2002

Tuoksussa on heti aluksi mukavasti sitruunaa ja melko paljon paahteisuutta. Pian siitä erottuu hasselpähkinää sekä päärynää, mutta myös vihreän ruohon tyyppistä nuorekkaan kirpeää aromia. Maussa tuntuu positiivisella tavalla ennen kaikkea viinin hyvä, päättäväinen hapokkuus, mutta muuten piirteet ovat raa'ahkon omenan ja sitruunan sekä sen kuoren sävyissä vielä aika tavalla kehittymättömiä. Viinin malottamattomuuden huomaa selvänä kirpeytenä jälkimaussa, mutta siitä huolimatta tämä on tasapainoisen vuosikerran ansiosta jo mukavasti juotavissa, varsinkin hetken lasissa viivähdettyään. Tässä olisi ilman muuta myös hyvää potentiaalia tuleville vuosille. 88

Chateau Cantenac Brown 2000

Vuoden viimeinen viini oli poron sisäpaistin kumppanina vaihteeksi punainen; toinen pullo tätä yhä melko syvänpunaisen väristä Alko-ostosta tuli tyhjennettyä kolmisen vuotta sitten. Tuoksussa on miellyttävä seetripuun aromi, kypsää kirsikkaa ja vielä lisänä vähän kirpeämpää mansikkaista sävyä. Maussa on nahkaa, pippuria sekä anispastillin ja mentolin hiukan hapanta sävyä. Tanniinit ovat jo hyvin pehmenneet, eikä viini tunnu varsinkaan muutaman tunnin dekantoinnin jäljiltä mitenkään raa'alta tai keskeneräiseltä. Suhteellisen tiukka hapokkuus yhdistettynä mentolin tuntuun kuitenkin tässä hiukan himmentää muuten sileän rakenteen ja pehmeiden aromien tarjoamaa nautittavuutta. 90