Siirry pääsisältöön

Vuoden 2013 viimeiset

Deutz Amour de Deutz 2002



Tämän tuoksussa on hennosti paahteisuutta, joka tuo näin nuoreksi viiniksi yllättävän hienosti mieleen crème brûléen. Hedelmäsävyistä hallitsevin on vihreä omena, sen lisänä on päärynää ja puhdaspiirteistä sitruunaa, sekä jo vähän kermaakin - mukana on toki myös aavistus kookoksen sävyä nuoruudesta kielien. Kokonaisvaikutelmana on, että tuoksu ei tyylikkyydestään huolimatta ole vielä tässä iässä avautunut läheskään täyteen tulevaan loistoonsa.

Todella mehukkaan hedelmäisessä maussa on elegantisti omenaa ja päärynää, ja hetken avauduttuaan myös trooppisempaa kirjoa passionhedelmän, aprikoosin ja persikoiden muodossa. Jälkimaku on pitkä ja tasaisesti kevyen sitruunaisuuden sävyttämä. Tämä viini on tyyliltään melko keveä ja hienovireinen, mutta hedelmäisyydessä on silti voimaa ja viinin hapokkuus tuntuu sen rinnalla juuri sopivalta. Nuoruudestaan ja hyvästä kypsytyspotentiaalistaan huolimatta tätä samppanjaa juo todella mielellään jo nyt - nykykunnossaan aivan kärkeä toistaiseksi maistamistani tämän vuosikerran viineistä. 94


Lanson Gold Label 2002



Tuoksussa on heti aluksi mukavasti sitruunaa ja melko paljon paahteisuutta. Pian siitä erottuu hasselpähkinää sekä päärynää, mutta myös vihreän ruohon tyyppistä nuorekkaan kirpeää aromia. Maussa tuntuu positiivisella tavalla ennen kaikkea viinin hyvä, päättäväinen hapokkuus, mutta muuten piirteet ovat raa'ahkon omenan ja sitruunan sekä sen kuoren sävyissä vielä aika tavalla kehittymättömiä. Viinin malottamattomuuden huomaa selvänä kirpeytenä jälkimaussa, mutta siitä huolimatta tämä on tasapainoisen vuosikerran ansiosta jo mukavasti juotavissa, varsinkin hetken lasissa viivähdettyään. Tässä olisi ilman muuta myös hyvää potentiaalia tuleville vuosille. 88

Chateau Cantenac Brown 2000



Vuoden viimeinen viini oli poron sisäpaistin kumppanina vaihteeksi punainen; toinen pullo tätä yhä melko syvänpunaisen väristä Alko-ostosta tuli tyhjennettyä kolmisen vuotta sitten. Tuoksussa on miellyttävä seetripuun aromi, kypsää kirsikkaa ja vielä lisänä vähän kirpeämpää mansikkaista sävyä. Maussa on nahkaa, pippuria sekä anispastillin ja mentolin hiukan hapanta sävyä. Tanniinit ovat jo hyvin pehmenneet, eikä viini tunnu varsinkaan muutaman tunnin dekantoinnin jäljiltä mitenkään raa'alta tai keskeneräiseltä. Suhteellisen tiukka hapokkuus yhdistettynä mentolin tuntuun kuitenkin tässä hiukan himmentää muuten sileän rakenteen ja pehmeiden aromien tarjoamaa nautittavuutta. 90

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be