Siirry pääsisältöön

Kevytkenkäisiä muistiinpanoja, uutta ja vanhaa

Palmer & Co Brut Réserve

Palmerin samppanjat olivat itselleni tätä vakiosamppanjaa ennen täysin kokematon kortti, vaikka erityisesti hinta-laatu-suhdetta on tämän osuuskunnan tuottamien viinien kohdalla monesti kehuttu miellyttäväksi. Kenties juuri tästä johtuen Palmerin eri viinit ovat hyvin edustettuina monen kotimaisen ravintolan lyhyehköllä samppanjalistalla. Niinpä seuraava arvio tulikin tehtyä juuri ravintolaillallisen alkuun kulautetun aperitiivilasillisen perusteella.

Tuoksussa on vaaleita herukoita, päärynää ja jonkin verran paahteisuutta, jota sävyttää hento hasselpähkinän aromi. Maussa on pyöreää omenaisuutta ja sitä siivittämässä hunajaista makeutta - viinin dosage lienee reiluhko, mutta on melko saumattomasti kokonaisuudessa mukana, ja hapokkuuttakin löytyy tästä viinistä jonkin verran. Tässä ei ole myöskään mitään häiritseviä tai epäpuhtaita sävyjä, joten kokonaisuus on ihan siisti ja neutraaliksi siloteltu. Viini on toki persoonaton, mutta ainakin tämän vakiosamppanjan myyntimäärien kannalta se saattaa olla oikein hyväkin asia, ja myös itse voisin juoda yhtään irvistelemättä tätä toistekin. 85

Vouette & Sorbée Fidèle Extra Brut 2007

Vouette & Sorbéen vuosikertaa 2008 ei ole missään tullut sopivasti vastaan, joten niiden puutteessa kaivelin varastosta tyhjennettäväksi toisen ja viimeisen pulloni tätä nollaseiskaa, jota maistoin sen ensimmäiseni kesällä 2012. Tuoksu on tällä kertaa painokas ja rehevä heti alusta lähtien: kermatoffeeta, jo kypsähköjä punaisen omenan sävyjä, voita ja cashewpähkinää. 

Maku on ennen kaikkea mausteinen tillin, inkiväärin ja kanelin sävyjen vetämänä. Tässäkin on toki omenaa, mutta tuoksusta poiketen paljon raaemman tuntuisena. Vahvan sitruunainen, kipakalta kirpeydeltään lähinnä sitruunan kuoren sävyinen jälkimaku saa maun tuntumaan suorastaan viiltävältä ja siten jonkin verran eripariselta melko pyöreään tuoksuun verrattuna. Tämä persoonallinen viini olisi kenties vielä nautittavampi, jos sitä olisi malttanut kypsyttää muutaman vuoden pidempään, jos sokeria olisi dosagen muodossa mukana aavistus enemmän, tai jos hedelmäisyys olisi runsaampaa otaksuttavasti esimerkiksi juuri satovuoden -08 viimeistelemällä tavalla... 89

---

Vielä muutama uusi muistiinpano ilman yksityiskohtaisempaa arviota viineistä, jotka olivat jo aiemmin ainakin kertaalleen maistettuja:

Taittinger Prélude

Mukavan helposti juotava, talon tyyliin sävyiltään hennosti makea samppanja, ehkä vähän pyöreämpi kuin edellisellä kerralla. Taittingerin normaali (ja hinnaltaan hiukan halvempi) vakiosamppanjakin on toisaalta parhaimmillaan yhtä hyvää.

Bollinger Special Cuvée

Tätä on lähimenneisyydessä maistettu pariinkin otteeseen nykyisestä, aiempaa kevyesti kurvikkaammasta pullosta. Viini on edelleen hyvä, mutta ehkä vähän sitruunaisempi eikä niin rotevarakenteinen kuin joskus ennen. Vakiosamppanjoiden kärkijoukkoa edelleen, mutta ei enää mitenkään itsestäänselvästi terävimmällä keulapaikalla.

Charles de Cazanove Vieille France

Ensitapaamisella pari vuotta sitten en ollut varauksettoman ihastunut tähän viiniin, joten uusintalasillinen oli ihan mukava saada, vahvistamaan aiempaa mielikuvaa: viini on kyllä tavanomaista vakiosamppanjaa selvästi kypsempi, mutta samalla aromeiltaan lähinnä väsynyt ja jotenkin vähän tunkkaisen tuntuinen kokonaisuus.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be