Kevytkenkäisiä muistiinpanoja, uutta ja vanhaa

Palmer & Co Brut Réserve

Palmerin samppanjat olivat itselleni tätä vakiosamppanjaa ennen täysin kokematon kortti, vaikka erityisesti hinta-laatu-suhdetta on tämän osuuskunnan tuottamien viinien kohdalla monesti kehuttu miellyttäväksi. Kenties juuri tästä johtuen Palmerin eri viinit ovat hyvin edustettuina monen kotimaisen ravintolan lyhyehköllä samppanjalistalla. Niinpä seuraava arvio tulikin tehtyä juuri ravintolaillallisen alkuun kulautetun aperitiivilasillisen perusteella.

Tuoksussa on vaaleita herukoita, päärynää ja jonkin verran paahteisuutta, jota sävyttää hento hasselpähkinän aromi. Maussa on pyöreää omenaisuutta ja sitä siivittämässä hunajaista makeutta - viinin dosage lienee reiluhko, mutta on melko saumattomasti kokonaisuudessa mukana, ja hapokkuuttakin löytyy tästä viinistä jonkin verran. Tässä ei ole myöskään mitään häiritseviä tai epäpuhtaita sävyjä, joten kokonaisuus on ihan siisti ja neutraaliksi siloteltu. Viini on toki persoonaton, mutta ainakin tämän vakiosamppanjan myyntimäärien kannalta se saattaa olla oikein hyväkin asia, ja myös itse voisin juoda yhtään irvistelemättä tätä toistekin. 85

Vouette & Sorbée Fidèle Extra Brut 2007

Vouette & Sorbéen vuosikertaa 2008 ei ole missään tullut sopivasti vastaan, joten niiden puutteessa kaivelin varastosta tyhjennettäväksi toisen ja viimeisen pulloni tätä nollaseiskaa, jota maistoin sen ensimmäiseni kesällä 2012. Tuoksu on tällä kertaa painokas ja rehevä heti alusta lähtien: kermatoffeeta, jo kypsähköjä punaisen omenan sävyjä, voita ja cashewpähkinää. 

Maku on ennen kaikkea mausteinen tillin, inkiväärin ja kanelin sävyjen vetämänä. Tässäkin on toki omenaa, mutta tuoksusta poiketen paljon raaemman tuntuisena. Vahvan sitruunainen, kipakalta kirpeydeltään lähinnä sitruunan kuoren sävyinen jälkimaku saa maun tuntumaan suorastaan viiltävältä ja siten jonkin verran eripariselta melko pyöreään tuoksuun verrattuna. Tämä persoonallinen viini olisi kenties vielä nautittavampi, jos sitä olisi malttanut kypsyttää muutaman vuoden pidempään, jos sokeria olisi dosagen muodossa mukana aavistus enemmän, tai jos hedelmäisyys olisi runsaampaa otaksuttavasti esimerkiksi juuri satovuoden -08 viimeistelemällä tavalla... 89

---

Vielä muutama uusi muistiinpano ilman yksityiskohtaisempaa arviota viineistä, jotka olivat jo aiemmin ainakin kertaalleen maistettuja:

Taittinger Prélude

Mukavan helposti juotava, talon tyyliin sävyiltään hennosti makea samppanja, ehkä vähän pyöreämpi kuin edellisellä kerralla. Taittingerin normaali (ja hinnaltaan hiukan halvempi) vakiosamppanjakin on toisaalta parhaimmillaan yhtä hyvää.

Bollinger Special Cuvée

Tätä on lähimenneisyydessä maistettu pariinkin otteeseen nykyisestä, aiempaa kevyesti kurvikkaammasta pullosta. Viini on edelleen hyvä, mutta ehkä vähän sitruunaisempi eikä niin rotevarakenteinen kuin joskus ennen. Vakiosamppanjoiden kärkijoukkoa edelleen, mutta ei enää mitenkään itsestäänselvästi terävimmällä keulapaikalla.

Charles de Cazanove Vieille France

Ensitapaamisella pari vuotta sitten en ollut varauksettoman ihastunut tähän viiniin, joten uusintalasillinen oli ihan mukava saada, vahvistamaan aiempaa mielikuvaa: viini on kyllä tavanomaista vakiosamppanjaa selvästi kypsempi, mutta samalla aromeiltaan lähinnä väsynyt ja jotenkin vähän tunkkaisen tuntuinen kokonaisuus.