Siirry pääsisältöön

Jalkapallon ohessa

Jalkapallon MM-kisat ottivat oman aikansa samppanjankin kustannuksella, vaikka muutamia kepeitä kisajuomia kevein muistiinpanoin tulikin toki nautittua.

Deutz 2002

Tuoksussa on sitruunaa, hivenen tuoretta herkkusientä ja nuorehkoa vihreää omenaa. Maussa keskeisimmät aromit ovat kirpeähkö omena ja sitruunankuori: kokonaisuus tuntuu hivenen raskaalta ja vaikutelma on varsinkin alkuun itse asiassa jopa vähän tunkkainen. Hapokkuus on kuitenkin lupaavan runsasta, ja lisäksi ilmaa saadessaan viini paranee aivan selvästi. Kypsytyspotentiaalia siis varmasti on, mutta en silti usko, että aikakaan tuo tähän huippusekoitus Cuvée William Deutzin tapaista tasapainoa (tästä -02 on toki käsittääkseni edelleen julkaisematta) tai aiemmin arvioidun Amour de Deutzin kaltaista trooppista hedelmäisyyttä ja sädehtivää tyylikkyyttä . 87

Pol Roger Extra Cuvée de Réserve Brut




Pol Rogerin vakiosamppanja on minusta yksi luotettavimmista ja ennen kaikkea kypsytyspotentiaalisimmista luokassaan. Kokemukseni mukaan 3-5 lisävuotta pullossa monimuotoistavat tuoretta versiota selvästi, mutta nyt maistoin tätä viiniä ensimmäistä kertaa oikeasti ikääntyneenä: mitään tarkkaa tietoa aiheesta ei ole, mutta arvauksena nyt korkattu pullo voisi olla peräisin 70- tai aikaiselta 80-luvulta.

Pullon kunto vaikuttaa ihan hyvältä, ja se aukeaakin pienen tusahduksen saattelemana. Lasissa erottuu yhä pientä poreilua; viinin väri on ikääntyneisyydestä kielien melko tumman sävyinen. Miellyttävässä tuoksussa on fariinisokeria, lähes ylikypsää karamellisoitua ananasta ja tuoreen kirsikan mieleen tuovaa, pinotiin viittaavaa punaista marjasävyä. 

Maussa on punaista omenaa ja karpaloa tuoksua jonkin verran yksinkertaisemmalla tavalla - tämä viini on tosiaan selvän pinot-vetoinen ainakin tässä iässä. Sokkona aavistelisin tästä ripauksen tammen tuntua, vaikka tammea ei käsittääkseni Polilla ole viinin kypsytykseen koskaan käytetty. Hapokkuutta tuntuu yhä olevan aivan riittävästi tallella, eikä muutenkaan maussa tai sen paremmin tuoksussa ole minusta vielä mitään oksidoitumisen merkkejä. Kiva ja toki jo iäkäs, mutta yhtä kaikki peräkkäin kulauteltuna Deutzia tässä hetkessä selvästi nautittavampi viini. 89

Launois Millésime 2008



Tämä nuoren huippuvuoden Mesnil-vuosikertaviini oli parasta, mitä keskellä yötä Saksan maailmanmestaruuden kunniaksi poksautettavaksi valmiiksi viilennettynä pikaisesti löytyi. Viinin tuoksussa on lempeähköä sitruunaa, vihreää omenaa, voitaikinaa ja häivähdys vaniljaa. Maussa on puhtaasti omenaa, ananasta ja tuoretta mangoa. Runsas ja raikaskin hedelmäisyys antaa hyvän vastapainon limen kuoren sävyttämälle, kirpeän hapokkaalle jälkimaulle, jonka lopuksi suuhun jää vielä hento makeuden tuntu kenties aavistuksen irtonaisesta dosagesta kertoen. Pari päivää myöhemmin maistettuna viini on ilmaantumisen myötä oikeastaan vain tasapainottunut ja siten nautittavuudeltaan yhä parantunut. 

Tämä grandsièclemäiseen pulloon pakattu viini on tyyliltään varsin samanlainen kuin millaisena vuosikerran -04 muutaman vuoden takaa muistan: nollanelonen tuntui silloin kenties enemmän tiukan hapokkuuden hallitsemalta, siinä missä tässä nollakasissa on jo nyt hieno annos avoimen trooppista hedelmäisyyttä. Tätä kelpaisi toki laittaa kellariinkin, jos vain jostain tilaa löytyisi. 88

----

Palmer & Co Brut Réserve

Toinen kerta ja lasillinen tätä - minusta viini on edellisen kerran mukainen, eli sarjassaan siisti ja mukavasti juotava.

Saint-Maurice Brut

Alkon halpasamppanja muutaman euron päälle kahdenkympin monopolihinnalla, ja pienenkin lasillisen perusteella sen valitettavasti huomaa: viini on edellä maistettua yksinkertaista Palmeria selvästi epäpuhtaampi ja -miellyttävämpi, mutta voi tätä laadullisesti juuri ja juuri samppanjaksi kutsua. Pisteet olisivat tarkalleen arvioimatta jossain noin 80 pisteen nurkilla.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten