Jalkapallon MM-kisat ottivat oman aikansa samppanjankin kustannuksella, vaikka muutamia kepeitä kisajuomia kevein muistiinpanoin tulikin toki nautittua.
Deutz 2002
Tuoksussa on sitruunaa, hivenen tuoretta herkkusientä ja nuorehkoa vihreää omenaa. Maussa keskeisimmät aromit ovat kirpeähkö omena ja sitruunankuori: kokonaisuus tuntuu hivenen raskaalta ja vaikutelma on varsinkin alkuun itse asiassa jopa vähän tunkkainen. Hapokkuus on kuitenkin lupaavan runsasta, ja lisäksi ilmaa saadessaan viini paranee aivan selvästi. Kypsytyspotentiaalia siis varmasti on, mutta en silti usko, että aikakaan tuo tähän huippusekoitus Cuvée William Deutzin tapaista tasapainoa (tästä -02 on toki käsittääkseni edelleen julkaisematta) tai aiemmin arvioidun Amour de Deutzin kaltaista trooppista hedelmäisyyttä ja sädehtivää tyylikkyyttä . 87
Pol Roger Extra Cuvée de Réserve Brut
Pol Rogerin vakiosamppanja on minusta yksi luotettavimmista ja ennen kaikkea kypsytyspotentiaalisimmista luokassaan. Kokemukseni mukaan 3-5 lisävuotta pullossa monimuotoistavat tuoretta versiota selvästi, mutta nyt maistoin tätä viiniä ensimmäistä kertaa oikeasti ikääntyneenä: mitään tarkkaa tietoa aiheesta ei ole, mutta arvauksena nyt korkattu pullo voisi olla peräisin 70- tai aikaiselta 80-luvulta.
Pullon kunto vaikuttaa ihan hyvältä, ja se aukeaakin pienen tusahduksen saattelemana. Lasissa erottuu yhä pientä poreilua; viinin väri on ikääntyneisyydestä kielien melko tumman sävyinen. Miellyttävässä tuoksussa on fariinisokeria, lähes ylikypsää karamellisoitua ananasta ja tuoreen kirsikan mieleen tuovaa, pinotiin viittaavaa punaista marjasävyä.
Maussa on punaista omenaa ja karpaloa tuoksua jonkin verran yksinkertaisemmalla tavalla - tämä viini on tosiaan selvän pinot-vetoinen ainakin tässä iässä. Sokkona aavistelisin tästä ripauksen tammen tuntua, vaikka tammea ei käsittääkseni Polilla ole viinin kypsytykseen koskaan käytetty. Hapokkuutta tuntuu yhä olevan aivan riittävästi tallella, eikä muutenkaan maussa tai sen paremmin tuoksussa ole minusta vielä mitään oksidoitumisen merkkejä. Kiva ja toki jo iäkäs, mutta yhtä kaikki peräkkäin kulauteltuna Deutzia tässä hetkessä selvästi nautittavampi viini. 89
Launois Millésime 2008
Tämä nuoren huippuvuoden Mesnil-vuosikertaviini oli parasta, mitä keskellä yötä Saksan maailmanmestaruuden kunniaksi poksautettavaksi valmiiksi viilennettynä pikaisesti löytyi. Viinin tuoksussa on lempeähköä sitruunaa, vihreää omenaa, voitaikinaa ja häivähdys vaniljaa. Maussa on puhtaasti omenaa, ananasta ja tuoretta mangoa. Runsas ja raikaskin hedelmäisyys antaa hyvän vastapainon limen kuoren sävyttämälle, kirpeän hapokkaalle jälkimaulle, jonka lopuksi suuhun jää vielä hento makeuden tuntu kenties aavistuksen irtonaisesta dosagesta kertoen. Pari päivää myöhemmin maistettuna viini on ilmaantumisen myötä oikeastaan vain tasapainottunut ja siten nautittavuudeltaan yhä parantunut.
Tämä grandsièclemäiseen pulloon pakattu viini on tyyliltään varsin samanlainen kuin millaisena vuosikerran -04 muutaman vuoden takaa muistan: nollanelonen tuntui silloin kenties enemmän tiukan hapokkuuden hallitsemalta, siinä missä tässä nollakasissa on jo nyt hieno annos avoimen trooppista hedelmäisyyttä. Tätä kelpaisi toki laittaa kellariinkin, jos vain jostain tilaa löytyisi. 88
----
Palmer & Co Brut Réserve
Toinen kerta ja lasillinen tätä - minusta viini on edellisen kerran mukainen, eli sarjassaan siisti ja mukavasti juotava.
Saint-Maurice Brut
Alkon halpasamppanja muutaman euron päälle kahdenkympin monopolihinnalla, ja pienenkin lasillisen perusteella sen valitettavasti huomaa: viini on edellä maistettua yksinkertaista Palmeria selvästi epäpuhtaampi ja -miellyttävämpi, mutta voi tätä laadullisesti juuri ja juuri samppanjaksi kutsua. Pisteet olisivat tarkalleen arvioimatta jossain noin 80 pisteen nurkilla.
Kommentit
Lähetä kommentti