Siirry pääsisältöön

Maistiaisia vuodelta 1979: Trio Charles Heidsieckiä



Charles Heidsieck Champagne Charlie 1979

Viinin väri on oranssinkeltainen, ja siinä on vielä hiukan kuplia. Tuoksu vaikuttaa olevan selkeästi "viimeisillään" jo hienoisen oksidoitumisen tunnun säestämänä: hyvin kypsää hedelmää, ananasta, paahteista sokeria ja hunajaa. Kun viini lämpenee, karamellin ja hunajan sävyt voimistuvat entisestään niin tuoksussa kuin maussakin. Maun muina elementteinä ovat kypsä punainen omena, hasselpähkinänougat ja ripaus suklaata. Hapokkuus on yhä tarvittavan pirteää antaen viinille vielä hyvin virtaa, vaikka jälkimaku onkin aavistuksen kireä hedelmäisyyden alkavasta kuivumisesta ja hapettumisesta kielien.

Tämä viini tuntui aluksi väsyneemmältä kuin minkälaiseksi kokonaisuus lopulta muodostui. Vaikka parempia ja pirteämpiä pulloja tätä kyseistä viiniä onkin kuulemma olemassa, oli viini tällaisenakin minusta yhä oikein mukavasti nautittava. 92

Charles Heidsieck Oenotheque 1979

Tämän viinin korkinvaihdon ajankohdaksi on takaetikettiin merkitty 9/1999, joten kyseinen viini lienee osa talon vuosituhannen vaihtumista varten valmisteltua viinisarjaa. Viini tuntuu jo avatessa Charlieta pirteämmältä, ja tuoksu avautuukin alkukankeuksitta mukavan monipuolisena: ananasta, omenaa, kypsää mangoa, hennosti kermaa ja vielä merellistä simpukankuorten aromia. Lämmetessä tässä tuntuu voimakas Charles Heidsieckille tyypillinen paahteisuus, jota vielä ripaus toffeeta kivasti säestää.

Maku on oikein elegantti, siinä on hieno hapokkuus ja hyvä tasapaino: punaista omenaa, banaania, kermaista cashewpähkinää, ananasta sekä myös sitruunaruohon pirteästi kirpeää sävyä. Melko pitkä jälkimaku viimeistelee miellyttävän ja nyt varsin kypsän tuntuisen kokonaisuuden, jolle melkein annan vielä yhden (nautittavuus)pisteen enemmän. 93

Charles Heidsieck Blanc de Blancs 1979

Tämä viini on väriltään selvästi kolmikon vaalein ja kupliltaankin se on kaikista parhaimmassa terässä. Tuoksussa on mandariinia, kypsähköä sitruunaa, voilla viimeisteltyä kaurakeksiä, piikiveä sekä kahvin ja kerman sävyttämää paahteisuutta. Maussa on kahvia, hiukan hunajaa sekä raikkaan kypsää vihreää omenaa. Tässä nuorekkaassa viinissä yhdistyvät kauniilla tavalla vuosikerralle tyypillinen hienostuneisuus sekä bdb-samppanjalle ominainen tyylikkyys. Varsinkin jälkimaussa on minusta yhä hiukan kypsytystä kaipaavaa sitruunan ja limen kirpeää tuntua - tämä viini on kolmesta Heidsieckistä elinkaareltaan minusta ainoana vielä sillä puolella, josta on yhä mahdollista kivuta jopa hivenen suurempiin korkeuksiin. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be