Siirry pääsisältöön

Maistiaisia vuodelta 1979: Trio Charles Heidsieckiä



Charles Heidsieck Champagne Charlie 1979

Viinin väri on oranssinkeltainen, ja siinä on vielä hiukan kuplia. Tuoksu vaikuttaa olevan selkeästi "viimeisillään" jo hienoisen oksidoitumisen tunnun säestämänä: hyvin kypsää hedelmää, ananasta, paahteista sokeria ja hunajaa. Kun viini lämpenee, karamellin ja hunajan sävyt voimistuvat entisestään niin tuoksussa kuin maussakin. Maun muina elementteinä ovat kypsä punainen omena, hasselpähkinänougat ja ripaus suklaata. Hapokkuus on yhä tarvittavan pirteää antaen viinille vielä hyvin virtaa, vaikka jälkimaku onkin aavistuksen kireä hedelmäisyyden alkavasta kuivumisesta ja hapettumisesta kielien.

Tämä viini tuntui aluksi väsyneemmältä kuin minkälaiseksi kokonaisuus lopulta muodostui. Vaikka parempia ja pirteämpiä pulloja tätä kyseistä viiniä onkin kuulemma olemassa, oli viini tällaisenakin minusta yhä oikein mukavasti nautittava. 92

Charles Heidsieck Oenotheque 1979

Tämän viinin korkinvaihdon ajankohdaksi on takaetikettiin merkitty 9/1999, joten kyseinen viini lienee osa talon vuosituhannen vaihtumista varten valmisteltua viinisarjaa. Viini tuntuu jo avatessa Charlieta pirteämmältä, ja tuoksu avautuukin alkukankeuksitta mukavan monipuolisena: ananasta, omenaa, kypsää mangoa, hennosti kermaa ja vielä merellistä simpukankuorten aromia. Lämmetessä tässä tuntuu voimakas Charles Heidsieckille tyypillinen paahteisuus, jota vielä ripaus toffeeta kivasti säestää.

Maku on oikein elegantti, siinä on hieno hapokkuus ja hyvä tasapaino: punaista omenaa, banaania, kermaista cashewpähkinää, ananasta sekä myös sitruunaruohon pirteästi kirpeää sävyä. Melko pitkä jälkimaku viimeistelee miellyttävän ja nyt varsin kypsän tuntuisen kokonaisuuden, jolle melkein annan vielä yhden (nautittavuus)pisteen enemmän. 93

Charles Heidsieck Blanc de Blancs 1979

Tämä viini on väriltään selvästi kolmikon vaalein ja kupliltaankin se on kaikista parhaimmassa terässä. Tuoksussa on mandariinia, kypsähköä sitruunaa, voilla viimeisteltyä kaurakeksiä, piikiveä sekä kahvin ja kerman sävyttämää paahteisuutta. Maussa on kahvia, hiukan hunajaa sekä raikkaan kypsää vihreää omenaa. Tässä nuorekkaassa viinissä yhdistyvät kauniilla tavalla vuosikerralle tyypillinen hienostuneisuus sekä bdb-samppanjalle ominainen tyylikkyys. Varsinkin jälkimaussa on minusta yhä hiukan kypsytystä kaipaavaa sitruunan ja limen kirpeää tuntua - tämä viini on kolmesta Heidsieckistä elinkaareltaan minusta ainoana vielä sillä puolella, josta on yhä mahdollista kivuta jopa hivenen suurempiin korkeuksiin. 94
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Domaine Comte Georges de Vogüe Chambolle-Musigny Les Amoureuses 1984

Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella.  88
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...
Lähetä kommentti
Lue lisää