Siirry pääsisältöön

Maistiaisia vuodelta 1979: alkusokot ja digestiivi

Kutsu maistelemaan valikoitua joukkoa huikean samppanjavuoden -79 antimia oli, kuten arvata saattaa, ylitsepääsemätön houkutus. Aisteja terästettiin alkuun parilla sokkoviinillä:

Henriot Blanc de Blancs

Väri on vaaleahkon keltainen ja viinissä on runsaat kuplat. Tuoksussa on voita, kookosta ja kermaa: kokonaisuus on kevyesti kukkainen jas hennon paahteinen. Maussa on ananasta ja jo hiukan kypsynyttä vihreää omenaa. Jälkimaku on sitruunainen ja kevyesti kirpeä asiallisen hapokkuuden säestämänä. Arvasin tammetonta bdb:tä vuodelta 2004 tai 2006, eli en onneksi ollut aivan törkeästi hakoteillä. Tätä viiniä en Henriotin valikoimasta ollutkaan aiemmin maistanut - talolle tuttuun tapaan mainio viini luokassaan. 88

Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1988

Tämä viini on jo kevyesti kultaisen keltainen ja poreet ovat selvästi ensimmäistä viiniä rauhallisemmat. Tuoksussa on voita, popcornia, vaaleaa karamellisoitua sokeria ja lisänä vielä hento sienimäinen sävy. Maussa on eksoottista, lähinnä inkiväärin ja kanelin mieleen tuovaa mausteisuutta, trooppinen hedelmäkomponentti mangon sävyttämänä ja lisäksi vielä aimo annos maukasta punaista omenaa. 

Hapokkuus on yhä tuhtia mutta silti lempeän tuntuista - kokonaisuutena tässä erittäin herkullisessa viinissä on jo aika kivasti kypsyyttä varsinkin tuoksussa. Kohtuullinen kypsyys yhdistettynä tukevaan happorakenteeseen ja kauniisiin piirteisiin muodostivat vuosikerta-arvaukseksi kasikasin, hieno tasapaino antoi aiheen olettaa kyseessä olevan cuvée-samppanjan/pinot-chardonnay-sekoituksen. Vielä isännän keräilyinnostuksen kohteet tietäen veikkasin -88 Belle Epoqueta. Ei ihan totaalisesti taaskaan pieleen, mutta ottaen huomioon että oikeaidentiteettistä viiniä oli nautittu viimeksi vain muutama kuukausi takaperin, olisi vastauksensa voinut toki paremminkin  lukita. Viini oli kummallakin kerralla upea, mutta maaliskuussa nautittu magnum oli tätä puolimagnumia aivan selvästi vähemmän kypsä. Omistava voinee jo alkaa nautiskella näitä normipulloja hyvillä mielin, mutta (omien) magnumien kanssa kannattanee odotella ainakin viisi vuotta eteenpäin. 95

---

Digestiivi: Charles Heidsieck Blanc de Millenaires 1995




Illan samppanjalliseksi päätökseksi siirryttiin Charles Heidsieckin kanssa ajassa harppaus eteenpäin - isännältä iloinen viimeinen yllätys ja hieno tilaisuus maistaa tätä CH:n tuoreinta, itseltäni aiemmin väliin jäänyttä prestige-bdb-pullotetta.

Viinin tuoksussa on herukkaa, vielä kypsymätöntä vihreää omenaa ja lämmetessä jopa punaisen tuntuista marjaisuutta. Lisänä on CH:lle tyypillistä runsasta paahteisuutta sekä vähän voita, ja aivan aavistus hunajaisuutta. Maussa on limeä, omenan kuorta ja hiukan vihreän tuntuista kasvissävyä. Hedelmäisyyttä kyllä löytyy ja vaikka lämpeneminen sitä vähän pyöristääkin, on kypsyyttä vuosiin nähden kuitenkin aika vähänlaisesti. Vastaavasti hapokkuus on kyllä päättäväistä ja runsasta - tämän viinin tarvitsisi selvästi kypsyä lisää. 

Nyt tyhjennetty pullo oli aivan uusinta ulkoasu-/etikettiversiota - jos vanhemmat painokset ovat oletettavasti myös aikaisemmin korkkinsa vaihtaneita, voisi niissä kenties olla kypsyyden tuntua tätä tuoreinta enemmän. Kokonaisuutena jäi joka tapauksessa ja osin ehkä ansaitsemattomastikin kumppanina nautitun kaikkien aikojen jalkapallonäytöksen (GER-BRA) varjoon. 91 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be