Kutsu maistelemaan valikoitua joukkoa huikean samppanjavuoden -79 antimia oli, kuten arvata saattaa, ylitsepääsemätön houkutus. Aisteja terästettiin alkuun parilla sokkoviinillä:
Henriot Blanc de Blancs
Väri on vaaleahkon keltainen ja viinissä on runsaat kuplat. Tuoksussa on voita, kookosta ja kermaa: kokonaisuus on kevyesti kukkainen jas hennon paahteinen. Maussa on ananasta ja jo hiukan kypsynyttä vihreää omenaa. Jälkimaku on sitruunainen ja kevyesti kirpeä asiallisen hapokkuuden säestämänä. Arvasin tammetonta bdb:tä vuodelta 2004 tai 2006, eli en onneksi ollut aivan törkeästi hakoteillä. Tätä viiniä en Henriotin valikoimasta ollutkaan aiemmin maistanut - talolle tuttuun tapaan mainio viini luokassaan. 88
Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1988
Tämä viini on jo kevyesti kultaisen keltainen ja poreet ovat selvästi ensimmäistä viiniä rauhallisemmat. Tuoksussa on voita, popcornia, vaaleaa karamellisoitua sokeria ja lisänä vielä hento sienimäinen sävy. Maussa on eksoottista, lähinnä inkiväärin ja kanelin mieleen tuovaa mausteisuutta, trooppinen hedelmäkomponentti mangon sävyttämänä ja lisäksi vielä aimo annos maukasta punaista omenaa.
Hapokkuus on yhä tuhtia mutta silti lempeän tuntuista - kokonaisuutena tässä erittäin herkullisessa viinissä on jo aika kivasti kypsyyttä varsinkin tuoksussa. Kohtuullinen kypsyys yhdistettynä tukevaan happorakenteeseen ja kauniisiin piirteisiin muodostivat vuosikerta-arvaukseksi kasikasin, hieno tasapaino antoi aiheen olettaa kyseessä olevan cuvée-samppanjan/pinot-chardonnay-sekoituksen. Vielä isännän keräilyinnostuksen kohteet tietäen veikkasin -88 Belle Epoqueta. Ei ihan totaalisesti taaskaan pieleen, mutta ottaen huomioon että oikeaidentiteettistä viiniä oli nautittu viimeksi vain muutama kuukausi takaperin, olisi vastauksensa voinut toki paremminkin lukita. Viini oli kummallakin kerralla upea, mutta maaliskuussa nautittu magnum oli tätä puolimagnumia aivan selvästi vähemmän kypsä. Omistava voinee jo alkaa nautiskella näitä normipulloja hyvillä mielin, mutta (omien) magnumien kanssa kannattanee odotella ainakin viisi vuotta eteenpäin. 95
---
---
Digestiivi: Charles Heidsieck Blanc de Millenaires 1995
Illan samppanjalliseksi päätökseksi siirryttiin Charles Heidsieckin kanssa ajassa harppaus eteenpäin - isännältä iloinen viimeinen yllätys ja hieno tilaisuus maistaa tätä CH:n tuoreinta, itseltäni aiemmin väliin jäänyttä prestige-bdb-pullotetta.
Viinin tuoksussa on herukkaa, vielä kypsymätöntä vihreää omenaa ja lämmetessä jopa punaisen tuntuista marjaisuutta. Lisänä on CH:lle tyypillistä runsasta paahteisuutta sekä vähän voita, ja aivan aavistus hunajaisuutta. Maussa on limeä, omenan kuorta ja hiukan vihreän tuntuista kasvissävyä. Hedelmäisyyttä kyllä löytyy ja vaikka lämpeneminen sitä vähän pyöristääkin, on kypsyyttä vuosiin nähden kuitenkin aika vähänlaisesti. Vastaavasti hapokkuus on kyllä päättäväistä ja runsasta - tämän viinin tarvitsisi selvästi kypsyä lisää.
Nyt tyhjennetty pullo oli aivan uusinta ulkoasu-/etikettiversiota - jos vanhemmat painokset ovat oletettavasti myös aikaisemmin korkkinsa vaihtaneita, voisi niissä kenties olla kypsyyden tuntua tätä tuoreinta enemmän. Kokonaisuutena jäi joka tapauksessa ja osin ehkä ansaitsemattomastikin kumppanina nautitun kaikkien aikojen jalkapallonäytöksen (GER-BRA) varjoon. 91
Kommentit
Lähetä kommentti