Roederer Cristal 1979
Nesteen väri on pullon läpi tarkasteltuna tummahkon oloinen, mutta eipä toisaalta tämänikäisen viinin aivan vaaleaa enää tarvitse eikä kuulukaan olla. Lasiin kaadettuna sävy on oranssiin taittuvan keltainen, eikä viinissä ole enää näkyviä kuplia. Melkoisen tuhdissa tuoksussa on savua, tummaa siirappia, appelsiinia ja jonkin verran paahteisuutta. Maussa on savuisuuden ohella hasselpähkinää ja kardemummaistta piparitaikinaa maltilliseen hunajaisuuteen verhottuna. Hapokkuus on suhteellisen sileää ja sitä on jäljellä yhä ihan kohtuullisesti.
Vaikka tästä viinissä ei vielä juuri erotu varsinaisia oksidoituneita piirteitä, tuntuu kokonaisuus silti hiukan väsyneeltä ja aavistuksen raskaalta - liian lämpimässä säilytetystä pullosta kenties johtuen? Asiaatuntevampien maistajien kommenttien mukaan tämä pullollinen ei joka tapauksessa ollut läheskään parasta, mitä -79 Cristalilla on huippukunnossaan esittää. Toivottavasti joskus itsellekin tulee tilaisuus paneutua huippuvireiseen pulloon, kun ei tämä toki toivottoman huono ollut näinkään kokeiltuna. 91
Vaikka tästä viinissä ei vielä juuri erotu varsinaisia oksidoituneita piirteitä, tuntuu kokonaisuus silti hiukan väsyneeltä ja aavistuksen raskaalta - liian lämpimässä säilytetystä pullosta kenties johtuen? Asiaatuntevampien maistajien kommenttien mukaan tämä pullollinen ei joka tapauksessa ollut läheskään parasta, mitä -79 Cristalilla on huippukunnossaan esittää. Toivottavasti joskus itsellekin tulee tilaisuus paneutua huippuvireiseen pulloon, kun ei tämä toki toivottoman huono ollut näinkään kokeiltuna. 91
Taittinger Comtes de Champagne 1979
Viinin väri on jo melko tavalla oranssiin taittuva, mutta kuplia on kuitenkin vielä ripaus jäljellä. Huoli viinin kunnosta hälvenee onneksi nopeasti ensimmäisten nuuhkaisujen myötä: hedelmäkorin mieleen tuovasta kypsästä tuoksusta tulvahtaa vihreää omenaa, banaania, karambolaa sekä kokonaisuuden kauniisti pyöristävinä häivähdyksinä voita ja kermaa. Maku jatkaa hunajan silottamana samaa herkullisen runsasta hedelmäteemaa: passionia, appelsiinia ja ananasta sekä banaania tutun tuntuisesti tässäkin. Hapokkuus on ihan kunnollista ja se kannattelee makua suussa hienon pitkään.
Kokonaisuutena viini tuntuu nyt selvästi kypsemmältä kuin syksyllä 2013 ja muistuttaa itse asiassa paljon silloin rinnalla nautittua, ylitsevuotavan runsasta ja kypsää vuosikertaa -76. Tämänkertainen pullollinen tuntuukin täysin huippunsa saavuttaneelta ja kenties jo vähän sen ohittaneelta, mutta nautittavuus on joka tapauksessa nytkin aivan vastustamattomasti kohdallaan ja pisteet anteliaasti sen mukaisina. 96
Krug Collection 1979 magnum
Pruuvitunnelma herkistyy, kun illan odotettu päätähti kannetaan näyttämölle. Mitenkään haittaa ole siitäkään, että pullon korkki poistuu paikaltaan pirteästi poksahtaen. Viini on muihin ikätovereihinsa verrattuna väriltään varsin vaaleankeltainen ja siinä on hienosti pirteät kuplat. Tuoksusta löytää melkeinpä mitä tahansa toivomiaan sävyjä, esimerkiksi kypsää sitruunaa, crème brûléeta, ananasta, appelsiininkuorta, vaniljaa, kermaa, voita, hasselpähkinää, sekä runsaasti paahteisuutta ja sitä terävöittävää piikiveä.
Maku on hiukan tuoksua hillitympi ja sitä nuoremman tuntuinen: punaista omenaa, sitruunaa, ananasta, ja vasta viinin lämmetessä kokonaisuutta pyöristävää voita ja kermaa. Kun vielä hapokkuus on krugmaiseen tapaan runsasta ja tiukkaa, on kokonaisuus suussa hämmentävänkin nuorekas miltei lisäkypsytystä kaipaavalla tavalla.
Kaikkiaan tämän viinin iättömyys tuntuu muihin pruuviviineihin verrattuna miltei huvittavalta. Vajaat neljä vuotta sitten tavallisena versiona normipullosta maistettuna sama viini tuntui helposti kymmenen vuotta tämänkertaista kypsemmältä. Tästä hienosta collection-magnumista ajan kanssa maistettuna viinin tuoksu on oikeastaan loputon ja virheetön, mutta maku ainakaan vielä ihan ei. Jos lisäkypsytys saa maun runsastumaan ja pyöristymään, tästä voi vielä tulla lähes täydellinen viini - jo tässä vaiheessa ollaan erittäin lähellä 98 pistettä. 97
Kommentit
Lähetä kommentti