Siirry pääsisältöön

Maistiaisia vuodelta 1979: Cristal, Comtes de Champagne ja Krug Collection magnum


Roederer Cristal 1979

Nesteen väri on pullon läpi tarkasteltuna tummahkon oloinen, mutta eipä toisaalta tämänikäisen viinin aivan vaaleaa enää tarvitse eikä kuulukaan olla. Lasiin kaadettuna sävy on oranssiin taittuvan keltainen, eikä viinissä ole enää näkyviä kuplia. Melkoisen tuhdissa tuoksussa on savua, tummaa siirappia, appelsiinia ja jonkin verran paahteisuutta. Maussa on savuisuuden ohella hasselpähkinää ja kardemummaistta piparitaikinaa maltilliseen hunajaisuuteen verhottuna. Hapokkuus on suhteellisen sileää ja sitä on jäljellä yhä ihan kohtuullisesti.

Vaikka tästä viinissä ei vielä juuri erotu varsinaisia oksidoituneita piirteitä, tuntuu kokonaisuus silti hiukan väsyneeltä ja aavistuksen raskaalta - liian lämpimässä säilytetystä pullosta kenties johtuen? Asiaatuntevampien maistajien kommenttien mukaan tämä pullollinen ei joka tapauksessa ollut läheskään parasta, mitä -79 Cristalilla on huippukunnossaan esittää. Toivottavasti joskus itsellekin tulee tilaisuus paneutua huippuvireiseen pulloon, kun ei tämä toki toivottoman huono ollut näinkään kokeiltuna. 91

Taittinger Comtes de Champagne 1979

Viinin väri on jo melko tavalla oranssiin taittuva, mutta kuplia on kuitenkin vielä ripaus jäljellä. Huoli viinin kunnosta hälvenee onneksi nopeasti ensimmäisten nuuhkaisujen myötä: hedelmäkorin mieleen tuovasta kypsästä tuoksusta tulvahtaa vihreää omenaa, banaania, karambolaa sekä kokonaisuuden kauniisti pyöristävinä häivähdyksinä voita ja kermaa. Maku jatkaa hunajan silottamana samaa herkullisen runsasta hedelmäteemaa: passionia, appelsiinia ja ananasta sekä banaania tutun tuntuisesti tässäkin. Hapokkuus on ihan kunnollista ja se kannattelee makua suussa hienon pitkään. 

Kokonaisuutena viini tuntuu nyt selvästi kypsemmältä kuin syksyllä 2013 ja muistuttaa itse asiassa paljon silloin rinnalla nautittua, ylitsevuotavan runsasta ja kypsää vuosikertaa -76. Tämänkertainen pullollinen tuntuukin täysin huippunsa saavuttaneelta ja kenties jo vähän sen ohittaneelta, mutta nautittavuus on joka tapauksessa nytkin aivan vastustamattomasti kohdallaan ja pisteet anteliaasti sen mukaisina. 96


Krug Collection 1979 magnum


Pruuvitunnelma herkistyy, kun illan odotettu päätähti kannetaan näyttämölle. Mitenkään haittaa ole siitäkään, että pullon korkki poistuu paikaltaan pirteästi poksahtaen. Viini on muihin ikätovereihinsa verrattuna väriltään varsin vaaleankeltainen ja siinä on hienosti pirteät kuplat. Tuoksusta löytää melkeinpä mitä tahansa toivomiaan sävyjä, esimerkiksi kypsää sitruunaa, crème brûléeta, ananasta, appelsiininkuorta, vaniljaa, kermaa, voita, hasselpähkinää, sekä runsaasti paahteisuutta ja sitä terävöittävää piikiveä.

Maku on hiukan tuoksua hillitympi ja sitä nuoremman tuntuinen: punaista omenaa, sitruunaa, ananasta, ja vasta viinin lämmetessä kokonaisuutta pyöristävää voita ja kermaa. Kun vielä hapokkuus on krugmaiseen tapaan runsasta ja tiukkaa, on kokonaisuus suussa hämmentävänkin nuorekas miltei lisäkypsytystä kaipaavalla tavalla.

Kaikkiaan tämän viinin iättömyys tuntuu muihin pruuviviineihin verrattuna miltei huvittavalta. Vajaat neljä vuotta sitten tavallisena versiona normipullosta maistettuna sama viini tuntui helposti kymmenen vuotta tämänkertaista kypsemmältä. Tästä hienosta collection-magnumista ajan kanssa maistettuna viinin tuoksu on oikeastaan loputon ja virheetön, mutta maku ainakaan vielä ihan ei. Jos lisäkypsytys saa maun runsastumaan ja pyöristymään, tästä voi vielä tulla lähes täydellinen viini - jo tässä vaiheessa ollaan erittäin lähellä 98 pistettä. 97

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be