Siirry pääsisältöön

Maistiaisia vuodelta 1979: Cristal, Comtes de Champagne ja Krug Collection magnum


Roederer Cristal 1979

Nesteen väri on pullon läpi tarkasteltuna tummahkon oloinen, mutta eipä toisaalta tämänikäisen viinin aivan vaaleaa enää tarvitse eikä kuulukaan olla. Lasiin kaadettuna sävy on oranssiin taittuvan keltainen, eikä viinissä ole enää näkyviä kuplia. Melkoisen tuhdissa tuoksussa on savua, tummaa siirappia, appelsiinia ja jonkin verran paahteisuutta. Maussa on savuisuuden ohella hasselpähkinää ja kardemummaistta piparitaikinaa maltilliseen hunajaisuuteen verhottuna. Hapokkuus on suhteellisen sileää ja sitä on jäljellä yhä ihan kohtuullisesti.

Vaikka tästä viinissä ei vielä juuri erotu varsinaisia oksidoituneita piirteitä, tuntuu kokonaisuus silti hiukan väsyneeltä ja aavistuksen raskaalta - liian lämpimässä säilytetystä pullosta kenties johtuen? Asiaatuntevampien maistajien kommenttien mukaan tämä pullollinen ei joka tapauksessa ollut läheskään parasta, mitä -79 Cristalilla on huippukunnossaan esittää. Toivottavasti joskus itsellekin tulee tilaisuus paneutua huippuvireiseen pulloon, kun ei tämä toki toivottoman huono ollut näinkään kokeiltuna. 91

Taittinger Comtes de Champagne 1979

Viinin väri on jo melko tavalla oranssiin taittuva, mutta kuplia on kuitenkin vielä ripaus jäljellä. Huoli viinin kunnosta hälvenee onneksi nopeasti ensimmäisten nuuhkaisujen myötä: hedelmäkorin mieleen tuovasta kypsästä tuoksusta tulvahtaa vihreää omenaa, banaania, karambolaa sekä kokonaisuuden kauniisti pyöristävinä häivähdyksinä voita ja kermaa. Maku jatkaa hunajan silottamana samaa herkullisen runsasta hedelmäteemaa: passionia, appelsiinia ja ananasta sekä banaania tutun tuntuisesti tässäkin. Hapokkuus on ihan kunnollista ja se kannattelee makua suussa hienon pitkään. 

Kokonaisuutena viini tuntuu nyt selvästi kypsemmältä kuin syksyllä 2013 ja muistuttaa itse asiassa paljon silloin rinnalla nautittua, ylitsevuotavan runsasta ja kypsää vuosikertaa -76. Tämänkertainen pullollinen tuntuukin täysin huippunsa saavuttaneelta ja kenties jo vähän sen ohittaneelta, mutta nautittavuus on joka tapauksessa nytkin aivan vastustamattomasti kohdallaan ja pisteet anteliaasti sen mukaisina. 96


Krug Collection 1979 magnum


Pruuvitunnelma herkistyy, kun illan odotettu päätähti kannetaan näyttämölle. Mitenkään haittaa ole siitäkään, että pullon korkki poistuu paikaltaan pirteästi poksahtaen. Viini on muihin ikätovereihinsa verrattuna väriltään varsin vaaleankeltainen ja siinä on hienosti pirteät kuplat. Tuoksusta löytää melkeinpä mitä tahansa toivomiaan sävyjä, esimerkiksi kypsää sitruunaa, crème brûléeta, ananasta, appelsiininkuorta, vaniljaa, kermaa, voita, hasselpähkinää, sekä runsaasti paahteisuutta ja sitä terävöittävää piikiveä.

Maku on hiukan tuoksua hillitympi ja sitä nuoremman tuntuinen: punaista omenaa, sitruunaa, ananasta, ja vasta viinin lämmetessä kokonaisuutta pyöristävää voita ja kermaa. Kun vielä hapokkuus on krugmaiseen tapaan runsasta ja tiukkaa, on kokonaisuus suussa hämmentävänkin nuorekas miltei lisäkypsytystä kaipaavalla tavalla.

Kaikkiaan tämän viinin iättömyys tuntuu muihin pruuviviineihin verrattuna miltei huvittavalta. Vajaat neljä vuotta sitten tavallisena versiona normipullosta maistettuna sama viini tuntui helposti kymmenen vuotta tämänkertaista kypsemmältä. Tästä hienosta collection-magnumista ajan kanssa maistettuna viinin tuoksu on oikeastaan loputon ja virheetön, mutta maku ainakaan vielä ihan ei. Jos lisäkypsytys saa maun runsastumaan ja pyöristymään, tästä voi vielä tulla lähes täydellinen viini - jo tässä vaiheessa ollaan erittäin lähellä 98 pistettä. 97

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja