Siirry pääsisältöön

Mikä Bollinger!

Uusimmat, tosin jo viime vuodesta markkinoilla olleet Grande Annéet tulivat nopeasti maistetuiksi väentungoksen keskellä Mikä Viini! -tapahtumassa.

Bollinger La Grande Année 2004

Tuoksu on tässä bollingermaiseen tapaan mukavan runsas ja reilulla paahteisuudella höystetty. Mukana on vihreää omenaa, timjamia ja tammikypsytyksen tuomaa hentoa vaniljaisuutta. Maku jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä omenan ja päärynän sävyissä, mutta mukana on hivenen trooppisempaakin tuntua. Kokonaisuus on runsaahkon hedelmäinen, joten vuosikerralle tyypilliset tiukat hapot eivät saa tätä viiniä tuntumaan mitenkään hampaat irvessä juotavalta. Tässä on kuitenkin päivänselvää kypsytyspotentiaalia: vuosikerta 2002 tuntuu tällä hetkellä suuremmalta ja vielä runsaammalta, mutta en pitäisi mitenkään tavattomana, että kyspytyksen myötä nämä olisivat joskus tulevaisuudessa laadullisesti täysin samalla viivalla. 91

Bollinger La Grande Année Rosé 2004

Tämän viinin tuoksu muistuttaa valkoista sisarustaan, mutta tässä lisänä on lempeähköt vadelman ja mansikan sävyt ja paahdetta vastaavasti vähemmän. Maku on jossain määrin veltompi ja vetisempi; hapokkuutta on vähemmän mutta jälkimaku on kuitenkin kirpeämpi. Tämä ei ole läheskään yhtä maistuva viini kuin valkoinen versio, ja lisäksi myös selvästi heikompi kuin La Grande Année Rosé -02 aikanaan tuoreeltaan. En osannut tästä juuri hahmottaa myöskään kellaroinnilla mahdollisesti irrotettavia lisäpisteitä. 89




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be