Vaatimattomasti maistettua

Sekalaisia, pääasiassa vakiosamppanjoita syksyn mittaan maistettuna lyhyin muistiinpanoin kirjattuna:

Champagne Geoffroy Expression magnum

Tässä 50 % pinot meunieria sisältävässä vuosikertojen 2006 ja 2007 sekoituksessa on varsin kypsä tuoksu, ja tosiaan paljolti juuri meunieriin viittaavia runsaita sävyjä: briossia, punaista jauhoista omenaa, kypsää sitruunaa, ananasta ja kevyesti hiivaleivän tuoksua. Maussa on sitruunaa ja limeä suhteellisen yksinkertaisena mutta puhtaan hedelmäisenä kokonaisuutena. Jälkimaku on vakiosamppanjaksi pitkä ja hennosti kirpeä. Oikein positiivinen ensiesitys tältä viljelijältä! 88

Viikkoa myöhemmin sain lasiin samaa viiniä puolet pienemmästä leilistä kaadettuna: takaetiketin tietoja en valitettavasti päässyt vilkaisemaan, mutta viini tuntui selvästi vähemmän kypsältä ja samalla pisteen kaksi tavanomaisemmalta kuin magnumista nautittuna.

Henri Giraud Esprit de Giraud magnum

Tätä nautittiin Geoffroyn magnumin rinnalla, ja heti tuoksu tuntui vertailupariaan vaisummalta: hentoa sitruunaa ja tammesta viestivää vaniljaa, sekä kevyesti karviaista ja herukkaa. Maku on tyyliltään aika kevyt, herukanlehtien, vaaleiden herukoiden ja vihreän omenan sävyttämä. Viini on nuorekas ja ihan mukavan hapokas, mutta mukana on myös tavanomaistavaa nv-tyyppistä makeutta, eikä kokonaisuus ole ollenkaan niin voimakasarominen tai vakavasti otettava kuin Geoffroy. Maistoin tätä joskus viime vuonna normipullosta, ja tuolta kerralta jäänyt mielikuva viinistä oli tätä magnum-uusintaa aavistuksen positiivisempi. 86

Moët & Chandon Brut Imperial

Maistoin tätä klassikkosamppanjaa viimeksi muutama vuosi odotusten mukaisena, eli ilman että sukat jaloissa erityisemmin pyörähtelivät. Nyt virkistin muistia samana iltana kahdesta eri pullosta ilman vakavahenkistä pruuvaamista. Toinen lasillinen oli hyvin hentoarominen ja kokonaisuutena mitäänsanomaton, toinen selvästi runsaampi ja herkkusienimäisen kypsyyden kevyesti sävyttämä. Pisteitä näille pullollisille suurin piirtein 79 ja 82 - eipä ole edelleenkään kiinnostusta tätä viiniä omalla rahalla ostaa tai nauttia. Mammuttisarjassa esimerkiksi Clicquotin Brut on minusta yleensä kertaluokkaa mötikkää parempaa.

Bérèche & Fils Brut Réserve

Tämän vakioviinin pohjavuosikerta on 2011, ja varmaankin isohko meunierin osuus sekä tammen kosketus tuovat tuhdin hedelmäiseen tuoksuun mukavasti leveyttä nuoresta iästä huolimatta: miltei hillomaisen kypsää punaista omenaa, minttua ja mangoa. Maussa on myös punaista omenaa limemäisen kirpeyden sävyttämänä, eikä hapokkuus tunnu erityisen voimakkaalta, vaikka jälkimaku onkin nuorekkaan kirpeä. Viini antoi vasta-avattuna hyvinkin positiivisen runsaan kuvan itsestään, mutta ilmaantumisen myötä sen hartiat osoittautuvat kuitenkin vakiosamppanjamaisen kapeahkoiksi samalla, kun maun kirpeys alkoi jo tuntua hiukkasen häiritsevältä. 86

Savart L'Accomplie

Rinnalla maistettuun Bérècheen verrattuna tämän Savartin tuoksu on selvästi hennompi: vihreää omenaa, ja sen rinnalla hiukan paahdetta ja pikkuleipää. Maussa on puhdaspiirteistä, vain vähän kirpeää omenaa ja sitä sävyttämässä hiukan vaniljaa ja kookosta. Tämän viinin kirpeys on selvästi kevyempää kuin Bérèchessä, eikä viini ole ollenkaan niin runsas tai voimakas. Tyylikkyydessä Savart vie kuitenkin voiton ja jälkimaun hapokkuuskin on tuhdimpaa ja siistimpää. Tälle avatussa pullossa vietetty aika teki pelkästään hyvää, joten vuoden parin kypsytyksellä tästä voisi varmasti tulla vieläkin selvästi parempaa. Edelleenkään itselläni ei ole tämän viljelijän viineistä tippaakaan huonoa sanottavaa. 86

Veuve Fourny Grande Réserve Brut

Tuoksu on tässä vihreähkö ruusun ja sen terälehtien sävyssä, mutta keralla on sentään ripaus hunajaisuutta ja aavistus paahdetta. Maku on nuorekkaan kirpeä sitruunankuoren ja omenankodan sävyissä - hapokkuus on melko hyvää ja kirpeys sinänsä suhteellisen tasaista. Tämän viinin reduktiviinen ja vähän kirpeä tyyli muistuttaa minusta Laurent-Perrierin vakiosamppanjaa, mutta ei tämän pullollisen perusteella yllä aivan sen tasolle. Neutraali, tai mieluummin vähän sitä mitäänsanomattomampi viini. 83

Pierre Gimonnet Cuvée Fleuron 2006

Kepeässä, raikkaan hedelmäisessä tuoksussa on voita, vihreää omenaa ja hasselpähkinää. Maussa keveähkö linja jatkuu: limeä sekä vihreän omenan siemenkotaa, ja kokonaisuuden viimeistelee hyvä, nuorekas hapokkuus ja saumattoman sopivantuntuinen dosage. Tässä viinissä on enemmän tyyliä kuin painoa, ja vaikka nautittavuus on mutkattoman hieno nyt, löytyy pinnan alta epäilemättä potentiaalia myös jatkokypsytykseen. 88