Siirry pääsisältöön

3 x Domaine Armand Rousseau: Mazy-Chambertin 2012 ja Chambertin 2011 & 2012



Domaine Armand Rousseau Mazy-Chambertin 2012


Tämä kuten toisella kerralla vierekkäin nautitut Chambertinitkin, dekantoitiin pikaisesti korkeaan dekantteriin, ja kaadettiin sitten lasiin avautumaan lisää. Syvässä tuoksussa on kirsikkaa ja vadelmaa, tyylikästä mansikkaa sekä hienostunutta maanläheisyyttä ja mineraalia. Hiljalleen mukaan tulee myös tammitynnyrin tuomaa vaniljan tuntua, joka pysyy kuitenkin hyvin säestävässä sivuroolissaan.

Maussa on tummia marjoja mustikan ja boysenmarjan sävyissä, ripaus eukalyptusta ja lihaa sekä mustetta ja mineraalia. Näin nuoreksi viiniksi tässä on palaset kerrassaan hienosti paikallaan: miellyttävä hapokkuus, säädyllinen annos kypsytystä odottavia tanniineja ja ennen kaikkea hyvälle burgundille sopivaa viettelevyyttä, joka saa innostuneen lipittelijän suupielet väkisinkin hymyyn. 94

---


Domaine Armand Rousseau Chambertin 2011

Monimuotoisessa tuoksussa on hienosti erilaisia sävyjä: mustikkaa, mineraalia, häivähdys sikarilaatikkoa sekä punaisen paprikan kaltaista kasvissävyä. Lisäksi tässä on hieman paahteisuuden ja parafiinin tuntua. Maussa on multaa, mustikoita ja muuta tummasävyistä marjaisuutta. Hapokkuus tuntuu sen verran vahvalta, että sitä taltuttaisi mielellään lisäkypsytyksellä - varsinkin kun sen rinnalla on myös suhteellisen voimakasta ja erottuvaa tanniinisuutta.

Aivan ensimmäisillä aistimisilla tämä tuntui hyvinkin viereisen lasin -12 Chambertinin veroiselta ja jopa monipuolisemmalta, mutta vuotta nuorempi meni varsin pian ja lopulta varsin selvästi ohi: Tämä -11 on selvästi askeettisempi ja jylhempi, ja rinnakkain vertailtuna hedelmäisyyden keveys ja tietynlainen ohuus korostuu runsaan -12:n rinnalla. Hieno viini on tämäkin, mutta laadullisesti sittenkin ennemmin samaa tasoa viikkoa aiemmin nautitun -12 Mazyn kanssa. Siinä missä -12 Mazy tuntui runsaammalta ja hedelmäisemmältä, erottuu itse Chambertin niukemman ja heikomman vuoden edustajanakin edukseen äärimmäisellä hienostuneisuudellaan ja huippuunsa viritetyllä viimeistelyllään. 94

Domaine Armand Rousseau Chambertin 2012

Tämän viinin tuoksussa on huikean täyteläinen ja sävykäs lataus kypsää hedelmää ja kiehtovaa mausteisuutta: boysenmarjaa, makeita punaisia hedelmiä, punaherukkaa, lihaa, mustapippuria, neilikkaa ja kanelia.

Maku on näin nuoreksi viiniksi uskomattoman nautittava, ja jo tässä iässä huomattavan samankaltaisesti silkkisen pehmeä kuin tämän saman viinin selvästi iäkkäämmässä vuosikerrassa -88 muutamaa päivää aiemmin maistettuna. Detaljeina on napakoita pieniä punaisia luumuja, tuoreita kirsikoita, mineraalia ja grafiittia sekä männynneulasten aromia. Viinin hapokkuutta kelpaisi toki kypsyttää ja olisi upea saada maistaa tätäkin viiniä parikymmentä vuotta vanhempana, koska tämä on suorastaan aristokraattinen jo nyt! 96

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94