Siirry pääsisältöön

Kalareissun juomat: Rousseau Chambertin 1988 ja muuta muikeaa

osa 1


R & L Legras Cuvée Saint-Vincent 1988

Miellyttävä, kypsä samppanja: paahtovanukasta, saksanpähkinää ja kermaa. Hapokkuus on jo siten tasaantunutta, että tämä viini tuskin lisäkellaroinnilla enää paranee. 94

Domaine de Beaucastel Châteauneuf-du-Pape 1970

Voimakkaassa tuoksussa on kypsiä luumuja, viikunaa sekä beaucastel-tyyppistä lantaa ja tallia kokonaisuuteen tasapainoisesti nivoutuvalla tavalla. Viinin tanniinit ovat täysin pehmenneet, mutta viini on silti ikäisekseen moitteettoman oloisessa kunnossa ja kestää vielä varsin hyvin lasissa. Harmoninen ja yllättävän tyylikäs pappi. 94

Domaine du Pégau Châteauneuf-du-Pape Cuvée Réservée 1989

Beaucastelia tummemman sävyinen, rustiikkinen viini: tummaa marjaisuutta, multaa ja muita maanläheisiä aromeja yhä suhteellisen tiukan ja nuoren tuntuisena, mutta ehdottoman siististi viimeisteltynä kokonaisuutena. Tavaraa on, mutta tämä tarvitsisi vieläkin paremmin aikaa joko lasissa, dekantterissa tai hyvässä kellarissa. 93

M. Chapoutier Côte-Rôtie 1969

Tämä syvänpunaisen värinen viini on hämmentävän nuoren ja hyvin säilyneen oloinen: tässä ei ole mitään ikääntymisen merkkejä, vaan runsaasti hienostunutta kirsikkaa ja mineraalisuutta. Ei sentään poikkeuksellisen detaljikas, mutta muuten kaikin puolin hyvin kaunis ja tasapainoinen punainen. 95

R. Rostaing Côte-Rôtie Côte Blonde 1995

Tämä on edellistä viiniä paljon voimakkaampi ja järeämpi Côte-Rôtie, mutta tuoksun vahvat kumin ja lämpimän luumuiset elementit eivät ehkä itseäni puhuttele parhaalla mahdollisella tavalla. Maku on vielä kaukana täydestä kypsyydestään ja voimakkaat tanniinit hallitsevat pitkää jälkimakua. Lisää kellaria tälle. 92


Domaine Denis Bachelet Charmes-Chambertin Grand Cru Vieilles Vignes 1988

Tämän viinin tuoksussa on vasta kaadettuna suorastaan hämmentävän voimakkaasti tryffeliä ja lihaa, mutta nämä sävyt tasaantuvat pian kauniiksi kokonaisuudeksi punaisten hedelmien rinnalla. Suutuntuma on samettisen marjainen ja hapokkuus on erittäin miellyttävässä tasapainossa. Samaan aikaan sekä kypsän että iättömän tuntuinen huippuburgundi. 95

---

osa 2



Charles Heidsieck Blanc de Millenaires 1990

Tämän tuoksussa on tyylikästä kypsää sitruunaa ja miellyttävää kermaisuutta, CH:lle tyypillinen paahteisuus on vain hentona häivähdyksenä taustalla. Maku on mehukkaan sitruunainen ja omenainen ja jälkimaun hapokkuus miellyttävän raikasta. Tällainen samppanja häviää lasista suorastaan salakavalan nopeasti. 95

Domaine Armand Rousseau Chambertin Grand Cru 1988

Tämä on heti ensimmäisestä sokkonuuhkaisusta lähtien upean hienostunut viini: punaisia marjoja, kirsikkaa, vadelmaa - ei niinkään raakaa voimaa vaan tyyliä ja painokkuutta. Maku on silkkihansikkain viimeistellyn sileän hedelmäinen ja siinä on ripaus mineraalisuutta sekä kokonaisuuteen sopivaa kaunista makeutta. Mieleenpainuva, hedonistinen viini, joka varasti lasissa viipyessään ison osan huomiosta muilta jälkeen tulleilta. 97

Domaine Blain-Gagnard Le Montrachet Grand Cru 2002

Alun häivähdys ennenaikaisesta oksidoitumisesta kasvaa pian selvästi ja helposti havaittavaksi premox-tyyppiseksi viaksi viinissä. Sääli. -

Domaine des Comtes Lafon Meursault-Perrières 1er Cru 1995

Tämä viini on valkoiseksi burgundiksi miltei yltäkylläisen kypsä, mutta vielä ja onneksi ilman mitään oksidoitumisen tuntua: trooppista hedelmää persikan ja nektariinien sävyssä, hunajaa ja ripaus botrytiksen tuntua. Hapokkuutta on maussa vielä riittävästi tasapainottaakseen kokonaisuuden juuri nyt erittäin nautittavaksi. 95

Domaine Marc Colin et Fils Montrachet Grand Cru 2002

Tämä viini on varsinkin aluksi edellistä jykevämmän mutta samalla myös askeettisemman tuntuinen: simpukankuoria, kalkkista mineraalisuutta, sekä näitä tasapainottavaa sitruunan ja sitruunaruohon sävyä. Mausta on helppo huomata viinin järeys ja vielä talttumaton hapokkuus, mutta sävyt ovat toistaiseksi enimmäkseen sitruunaisia. Tämä paranee ja pyöristyy lasissa selvästi, sävyjen kirjoon ilmaantuu samalla voita ja hentoa pähkinäisyyttä. Nuori viini, jolla on varmasti hieno tulevaisuus edessään. 94

Marques de Murrieta Castillo Ygay Reserva Especial 1934

Tätä todennäköisesti muutamat ensimmäiset vuosikymmenensä tynnyrissä viettänyttä viiniä on sokkona mahdotonta tulkita jo yli kahdeksankymppiseksi, ja aluearvauskin lipsahtaa ensiksi sujuvasti Ranskaan ja Bordeaux'hon. Tuoksussa on vaniljaa ja kypsää luumua, nuorekkuudestaan huolimatta kokonaisuus on nyansseiltaan hivenen yksinkertainen ja mukana on nautittavuutta hivenen vaimentava etikkaisen hapan vivahde (VA). Huomiota herättävä musta hevonen joukossa joka tapauksessa. 92

Chateau Troplong Mondot 1990

Tämän viinin tuoksu kasvaa lasissa miltei suuriin mittoihin: aluksi voimakkaaan maanläheiseen, tallia muistuttavaan aromikirjoon ilmaantuu rinnalle isoja mehukkaita mustaherukoita, luumua, ripaus seetriä ja kirsikoita. Maku on runsas voimakas, mustaherukoiden täyttämä ja häivähdyksen eukalyptusta sisältävä - nuori ja vielä osittain talttumattoman tanniininen. Upea tuoksu maun vastinparina takaa, että viini on jo tässä iässä vastustamattoman muikea ja nautittava. 

Arvelin hiukan nuoremmaksi kuin paria yhtä lailla huippua -90 punaista bordeaux'ta kuukauden päivät sitten, mutta havaintovirhe taisi aiheutua lähinnä siitä, että Troplong kaadettiin nyt suoraan lasiin ilman dekantointia. Tämä viini varmasti paranee vielä vuosien mittaan. 96 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be