Siirry pääsisältöön

Kalareissun juomat: Rousseau Chambertin 1988 ja muuta muikeaa

osa 1


R & L Legras Cuvée Saint-Vincent 1988

Miellyttävä, kypsä samppanja: paahtovanukasta, saksanpähkinää ja kermaa. Hapokkuus on jo siten tasaantunutta, että tämä viini tuskin lisäkellaroinnilla enää paranee. 94

Domaine de Beaucastel Châteauneuf-du-Pape 1970

Voimakkaassa tuoksussa on kypsiä luumuja, viikunaa sekä beaucastel-tyyppistä lantaa ja tallia kokonaisuuteen tasapainoisesti nivoutuvalla tavalla. Viinin tanniinit ovat täysin pehmenneet, mutta viini on silti ikäisekseen moitteettoman oloisessa kunnossa ja kestää vielä varsin hyvin lasissa. Harmoninen ja yllättävän tyylikäs pappi. 94

Domaine du Pégau Châteauneuf-du-Pape Cuvée Réservée 1989

Beaucastelia tummemman sävyinen, rustiikkinen viini: tummaa marjaisuutta, multaa ja muita maanläheisiä aromeja yhä suhteellisen tiukan ja nuoren tuntuisena, mutta ehdottoman siististi viimeisteltynä kokonaisuutena. Tavaraa on, mutta tämä tarvitsisi vieläkin paremmin aikaa joko lasissa, dekantterissa tai hyvässä kellarissa. 93

M. Chapoutier Côte-Rôtie 1969

Tämä syvänpunaisen värinen viini on hämmentävän nuoren ja hyvin säilyneen oloinen: tässä ei ole mitään ikääntymisen merkkejä, vaan runsaasti hienostunutta kirsikkaa ja mineraalisuutta. Ei sentään poikkeuksellisen detaljikas, mutta muuten kaikin puolin hyvin kaunis ja tasapainoinen punainen. 95

R. Rostaing Côte-Rôtie Côte Blonde 1995

Tämä on edellistä viiniä paljon voimakkaampi ja järeämpi Côte-Rôtie, mutta tuoksun vahvat kumin ja lämpimän luumuiset elementit eivät ehkä itseäni puhuttele parhaalla mahdollisella tavalla. Maku on vielä kaukana täydestä kypsyydestään ja voimakkaat tanniinit hallitsevat pitkää jälkimakua. Lisää kellaria tälle. 92


Domaine Denis Bachelet Charmes-Chambertin Grand Cru Vieilles Vignes 1988

Tämän viinin tuoksussa on vasta kaadettuna suorastaan hämmentävän voimakkaasti tryffeliä ja lihaa, mutta nämä sävyt tasaantuvat pian kauniiksi kokonaisuudeksi punaisten hedelmien rinnalla. Suutuntuma on samettisen marjainen ja hapokkuus on erittäin miellyttävässä tasapainossa. Samaan aikaan sekä kypsän että iättömän tuntuinen huippuburgundi. 95

---

osa 2



Charles Heidsieck Blanc de Millenaires 1990

Tämän tuoksussa on tyylikästä kypsää sitruunaa ja miellyttävää kermaisuutta, CH:lle tyypillinen paahteisuus on vain hentona häivähdyksenä taustalla. Maku on mehukkaan sitruunainen ja omenainen ja jälkimaun hapokkuus miellyttävän raikasta. Tällainen samppanja häviää lasista suorastaan salakavalan nopeasti. 95

Domaine Armand Rousseau Chambertin Grand Cru 1988

Tämä on heti ensimmäisestä sokkonuuhkaisusta lähtien upean hienostunut viini: punaisia marjoja, kirsikkaa, vadelmaa - ei niinkään raakaa voimaa vaan tyyliä ja painokkuutta. Maku on silkkihansikkain viimeistellyn sileän hedelmäinen ja siinä on ripaus mineraalisuutta sekä kokonaisuuteen sopivaa kaunista makeutta. Mieleenpainuva, hedonistinen viini, joka varasti lasissa viipyessään ison osan huomiosta muilta jälkeen tulleilta. 97

Domaine Blain-Gagnard Le Montrachet Grand Cru 2002

Alun häivähdys ennenaikaisesta oksidoitumisesta kasvaa pian selvästi ja helposti havaittavaksi premox-tyyppiseksi viaksi viinissä. Sääli. -

Domaine des Comtes Lafon Meursault-Perrières 1er Cru 1995

Tämä viini on valkoiseksi burgundiksi miltei yltäkylläisen kypsä, mutta vielä ja onneksi ilman mitään oksidoitumisen tuntua: trooppista hedelmää persikan ja nektariinien sävyssä, hunajaa ja ripaus botrytiksen tuntua. Hapokkuutta on maussa vielä riittävästi tasapainottaakseen kokonaisuuden juuri nyt erittäin nautittavaksi. 95

Domaine Marc Colin et Fils Montrachet Grand Cru 2002

Tämä viini on varsinkin aluksi edellistä jykevämmän mutta samalla myös askeettisemman tuntuinen: simpukankuoria, kalkkista mineraalisuutta, sekä näitä tasapainottavaa sitruunan ja sitruunaruohon sävyä. Mausta on helppo huomata viinin järeys ja vielä talttumaton hapokkuus, mutta sävyt ovat toistaiseksi enimmäkseen sitruunaisia. Tämä paranee ja pyöristyy lasissa selvästi, sävyjen kirjoon ilmaantuu samalla voita ja hentoa pähkinäisyyttä. Nuori viini, jolla on varmasti hieno tulevaisuus edessään. 94

Marques de Murrieta Castillo Ygay Reserva Especial 1934

Tätä todennäköisesti muutamat ensimmäiset vuosikymmenensä tynnyrissä viettänyttä viiniä on sokkona mahdotonta tulkita jo yli kahdeksankymppiseksi, ja aluearvauskin lipsahtaa ensiksi sujuvasti Ranskaan ja Bordeaux'hon. Tuoksussa on vaniljaa ja kypsää luumua, nuorekkuudestaan huolimatta kokonaisuus on nyansseiltaan hivenen yksinkertainen ja mukana on nautittavuutta hivenen vaimentava etikkaisen hapan vivahde (VA). Huomiota herättävä musta hevonen joukossa joka tapauksessa. 92

Chateau Troplong Mondot 1990

Tämän viinin tuoksu kasvaa lasissa miltei suuriin mittoihin: aluksi voimakkaaan maanläheiseen, tallia muistuttavaan aromikirjoon ilmaantuu rinnalle isoja mehukkaita mustaherukoita, luumua, ripaus seetriä ja kirsikoita. Maku on runsas voimakas, mustaherukoiden täyttämä ja häivähdyksen eukalyptusta sisältävä - nuori ja vielä osittain talttumattoman tanniininen. Upea tuoksu maun vastinparina takaa, että viini on jo tässä iässä vastustamattoman muikea ja nautittava. 

Arvelin hiukan nuoremmaksi kuin paria yhtä lailla huippua -90 punaista bordeaux'ta kuukauden päivät sitten, mutta havaintovirhe taisi aiheutua lähinnä siitä, että Troplong kaadettiin nyt suoraan lasiin ilman dekantointia. Tämä viini varmasti paranee vielä vuosien mittaan. 96 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja