Siirry pääsisältöön

Mökillä: Delas, Lassaigne, Bollinger ja ravut

Delas Hermitage Les Bessards 2006

Ei dekantoitu, slow-ox avattuna 2,5 h ennen maistamista. Tämän viinin tuoksu on voimakkaan mausteinen: mustapippuria, timjamia, rosmariinia, mustetta sekä punaisen lihan veristä sävyä. Maku on runsaan marjainen ja selvästi tumma sävyiltään: vahvasti karhunvatukkaa tervaisen vivahteen säestämänä. Tiukat tanniinit ja sopiva annos hapokkuutta viipyilevät suussa pitkän jälkimaun myötä. 

Viinin edelleen parin tunnin aikana avautuessa kokonaisuus jonkin verran tasoittuu ja pyöreämpää hedelmäisyyttä tulee paremmin esiin hennon toffeen häivähdyksen kanssa. Turhan nuorihan tämä vielä on parasta antaakseen, mutta huhuista huolimatta tässä viinissä ei minusta myöskään ole perinteisen Hermitagen piirteistä negatiivisella tavalla poikkeavaa ylikypsyyttä, ylitsevuotavuutta tai liian kuumia sävyjä. Varmasti kehityskelpoinen viini siis - kätkettäväksi kellariin kymmeneksi lisävuodeksi. 92

Jacques Lassaigne Les Vignes de Montgueux Extra Brut Blanc de Blancs 

Arviolta pari kolme vuotta kypsyyttä kerännyt pullollinen Lassaignen NV:n vanhaa, pelkästään chardonnaysta tehtyä versiota. Aika on ehdottomasti tehnyt hyvää: tämän raikkaan ja puhdaspiirteisen viinin sitruunan ja greipin sävyt ovat kivasti pyöristyneet, lisänä erottuu ripaus ananasta ja vihreän omenan tuntua. Raamikas hapokkuus tuntuu edelleen, mutta terävin purevuus on siitäkin jo sopivasti tasoittunut. Ehdottoman kiva kalan grillausviini siis. 88

Bollinger La Grande Année 2002

Rapusaaliin rinnalla nautittu Bolly (korkinvaihto 2/2011) on mainiossa vireessä: tasapainoisessa tuoksussa on kypsynyttä sitruunaa, mukavan runsaasti omenaa ja pieni ripaus trooppisempaakin hedelmää, tyylikästä vaniljaisuutta sekä kevyt hasselpähkinän sävy sopivasti hennohkon paahteisuuden rinnalla.

Maku on varsinkin aluksi vahvasti omenainen, mutta aika tuo rinnalle myös ananaksen ja mangon sävyä. Pitkä jälkimaku on miellyttävän hedelmäinen - tuore sitruunaisuus on jo siirtynyt selvästi taka-alalle. Vaikka lipittelyn konteksti on tällä kertaa toki ensiluokkainen, on tämä pullollinen omillaankin arvioituna neljästä maistamastani -02 GA:sta tähän mennessä selvästi paras. 94
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip
Lähetä kommentti
Lue lisää

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be
Lähetä kommentti
Lue lisää