Toukokuussa 2017 jatkettiin tutulla teemalla, vuosikerran 2002 samppanjoilla. Tämä kattaus oli laadultaan edellisiä kokonaisuuksia vaihtelevampi, mutta mukaan mahtui silti nytkin muutama oikein hyvä ja monta muuta muuten mielenkiintoista viiniä.
flight 1
Laurent-Perrier Brut Millésimé 2002
Näitä avattiin kaksi pullollista. Ensimmäisen tuoksu on melko raikas: greippiä, hiukan hasselpähkinää, punaisen omenan kuorta ja hentoa herkkusienen aromia. Maku on hennosti makea ja suhteellisen mukavasti hedelmäinen, sitruunan ja kevyesti karvaan omenankodan sävyttämä. 88
Toinen pullollinen on hiukan tasapainoisempi ja pyöreämmän hedelmäinen - ei niin kulmikkaan greippinen kuin ensimmäinen, joten hapokkuuskin tuntuu tässä miellyttävämmältä ja sileämmältä. Tämän tasoista pullollista voisi kiinnostaa maistaa vielä joskus uudestaankin. 89
---
flight 2
Delamotte Blanc de Blancs 2002
Tämän viinin tuoksu on havaittavasti fokusoidumpi, tiiviimmän ja nuoremman oloinen kuin edellisten Laurent-Perrierien. Sävyt ovat perinteisen miellyttävää bdb-tyyliä: vihreää omenaa, sitruunaa ja viinin avautuessa mukaan tulevaa miellyttävää paahteisuutta.
Maku on mukavan raikas ja tasapainoinen: jo hieman kypsyyttä saanutta omenaa ja ripaus trooppisuutta tuoreen ananaksen ja hunajamelonin voimin. Jälkimaku on sopivasti hapokas ja sitruunainen ilman turhaa kirpeyttä. Tämä viini on hyvässä vaiheessa nyt ja hienosti kypsynyt verrattuna siihen kun tätä viimeksi eli viitisen vuotta sitten maistoin. 91
Diebolt-Vallois Fleur de Passion 2002
Tuoksusta erottuu tammen tuomaa vaniljaisuutta ja tillin aromia, mutta myös runsaahkoa trooppista hedelmää passionhedelmän, karambolan ja lasissa vähitellen voimistuvan ananaksen sävyissä. Maku on pyöreän omenainen, ja mukana on myös erottuvasti ananasta sekä mangoa.
Kokonaisuutena kaikin puolin miellytttävän ja jo suhteellisen valmiin tuntuisen viinin keskeisimmät vahvuudet ovat kiva runsas hedelmäisyys yhdistettynä sileään hapokkuuteen ja mehukkaan sitruunaiseen jälkimakuun. Cramant'n kylälle oletusarvoisesti tyypillistä eleganssia tässä ei erityisemmin ole, mutta mitä sitten, kun juoman nautittavuus muuten on näin mainiota tasoa. 94
Kokonaisuutena kaikin puolin miellytttävän ja jo suhteellisen valmiin tuntuisen viinin keskeisimmät vahvuudet ovat kiva runsas hedelmäisyys yhdistettynä sileään hapokkuuteen ja mehukkaan sitruunaiseen jälkimakuun. Cramant'n kylälle oletusarvoisesti tyypillistä eleganssia tässä ei erityisemmin ole, mutta mitä sitten, kun juoman nautittavuus muuten on näin mainiota tasoa. 94
Jacquesson Dizy Corne Bautray 2002
Tämä sokerilisäyksetön, 9/2/2011 korkkinsa vaihdattanut single vineyard Dizy-viini on tuoksultaan ehkä vähän yllättäen selvästi kukkaisempi kuin viereinen FdP. Sävyinä on jasmiinia ja ruusua, mutta niiden rinnalla erottuu myös jonkinlainen karkkimainen komponentti. Kun mukaan lämmetessä tulee vielä ananasta ja ripaus salmiakkia, voi kokonaisuutta luonnehtia mielialan mukaan joko melko monipuoliseksi tai melko sekavaksi.
Maku on nuorekkaan tuntuinen, sävyissä ei ole juurikaan kypsyyttä ja asia edelleen korostuu viereiseen viiniin verrattuna. Maku on kuitenkin tuoksuun verrattuna kirkas ja puhdaspiirteinen, sekä sen sitruunaisuus jotenkin lempeähkön oloista, vihreän omenan ja vahvan mineraalisuuden rinnalla. Kellarin tarpeessa oleva, ehkä melko potentiaalinenkin viini, jos hiukan kapean oloinen konsentraatio onkin mieluummin lähinnä dosagen puutteesta johtuvaa nuoruuden karkeutta. 92
---
---
flight 3
De Saint Gall Orpale Blanc de Blancs Grand Cru 2002
Olen joskus juonut aika mukavankin nuoren Orpalen, mutta tällä kertaa osuuskunta-prestiisi on selvä pettymys. Tuoksusta erottuu vaniljapullaa, sitruunaruohoa, kohtuullisesti kypsynyttä omenaa ja toffeeta - mikään ei erityisesti häiritse, mikään ei erityisesti säväytä. Maussa on omenaa ja ananasta, mutta makeutta/dosagea tuntuu edellisen flightin viinien jälkeen olevan selvästi liikaa, vaikka se sinänsä toki viiniä pyöristääkin. Hedelmäisyys on kevyen tuntuista ja maku lyhyehkö. Viini jättää kokonaisuutena itsestään harmillisen lattean ja mitäänsanomattoman kuvan. 87
R & L Legras Présidence Vieilles Vignes 2002
Tuoksu on voimakkaan paahteinen, muina elementteinä erottuu kahvia, vihreää omenaa ja appelsiininkuorta. Maku on melko voimakas ja terävän mineraalinen, ja sen hedelmäisyys mukavan runsasta. Mehukasta, kypsähköä sitruunaisuutta sävyttää edelleen miellyttävä silaus kahvia. Jälkimaku on melko pitkä ja vahvan hapokkuuden myötä mukavasti suun täyttävä. Kiva, maukas viini, mutta toki vailla aivan huippusamppanjan moniulotteisuutta ja sileää viimeistelyä. 91
Cazals Clos Cazals Blanc de Blancs 2002 magnum
Viinin tuoksu on erityisesti aluksi nuorelle bdb:lle epätyypillinen: savua, saaristolaisleipää ja maltaista aromia. Hetken lasissa vietettyään siitä alkaa kuitenkin erottua myös hedelmäisiä piirteitä passionin ja keltaposkisen omenan sävyissä.
Maku tuntuu suhteellisen tuoreelta tuoreen omenan ja ananaksen vivahteineen. Pitkä ja vahvan hapokas jälkimaku on tiukan sitruunainen ja siitä erottuu myös limen kuoren kirpeähköä sävyä. Laittaisin tämän samppanjan ainakin näin magnum-formaatissa vähintään viideksi lisävuodeksi kellariin. Ei erityisen tyylikäs vaan ennemmin roteva sekä runsas, mutta joka tapauksessa melko miellyttävä ja maukaskin viini. 92
---
flight 4
Louis Roederer Rosé Millésimé 2002
Tämä viini on talolle tyypilliseen tapaan väriltään rosésamppanjaksi varsin kalpea ja erottuu jo siltä osin selvästi kahdesta viereisestä viinistä. Tuoksussa on herkullista mansikkasurvosta, miellyttävää punaista herukkaisuutta ja sitruunankuorta, mutta myös häivähdys ei niin miellyttävää märän villan sävyä. Kokonaisuutena aromien kirjo jättää hiukan sekavan vaikutelman, vaikka aika lasissa tätä tietysti tasoittaakin.
Suussa viini esiintyy onneksi erittäin hienosti edukseen: Maku on sileän hedelmäinen hunajamelonin, sitruunan ja vadelman sävyissä: tässä on juuri sitä herkullista eleganssia, mitä Roedererilta sopii odottaa. Lämmetessä mukaan tulee vielä miellyttävää kahvin tuntua. Dosage tuntuu tässä hetkessä ripauksen turhan suurelta, mutta se tasaantunee vielä viinin ikääntyessä. Tuoksun epämääräinen elementti (ehkä pullokohtainen ongelma?) laskee vähän kokonaisvaikutelmaa, joka muuten olisi jo viittä vaille upea. Tämä on joka tapauksessa tästä rosékolmikosta selvästi paras ja vakavasti otettavin viini. 92
Pol Roger Rosé 2002
Väri on tässä selvästi edellistä viiniä punaisempi. Tuoksusta erottuu cantaloupemelonia ja vadelmaa, mutta myös jossain määrin häiritsevää oksidoitumisen sävyä. Maku on selvästi kevyempi kuin Roedererissa: ei ollenkaan niin harteikas eikä konsentroitunut. Sävyinä on nyt lähinnä nuorekasta karpaloa ja punaherukkaa, sekä aika tavalla kypsytystä kaipaavan tuntuista kirpeää sitruunaa ja tuhtia hapokkuutta. Suhteellisen yksinkertainen kokonaisuus ainakin tässä iässä, mutta toisaalta tuoksun oksidoitunut sävy saa epäilemään myös tulevaisuudennäkymiä. 89
Deutz Rosé 2002
Deutzin tuoksu on ensimmäisen rosékolmikon kevein ja karkkimaisin, sävyttyen jossain määrin esanssisen tuntuisella mansikkaisuudella ja ripauksella sinänsä miellyttävää omenasävyä. Maku on aika tasapainoinen ja melko tyylikäskin: elementteinä erottuu lähinnä karpaloa ja sitruunaa, jälkimaun rinnalla tuntuu annos terävähköä hapokkuutta. Asiallinen, mutta kuitenkin aika yksinkertainen viini. 88
---
flight 5
Deutz Cuvée William Deutz Rosé 2002
Tämän melko vaaleansävyisen roséen tuoksu on ehkä vähän vaimea, mutta muuten kaunis ja tyylikäs: sävyinä erottuu sitruunaa, mandariinia, metsämansikkaa ja vaniljapullaa. Maku on tiivis ja nuorekas - ehkä hivenen sulkeutunut ainakin tämän saman viinin vuosikerran 1996 ilotulitukseen verrattuna. Tässäkin kyllä maistuu maukas metsämansikka ja kerrassaan miellyttävä punainen omena. Nyt illan roséista selvästi hienostunein, vaikkei ainakaan vielä tässä iässä kovin ilmaisuvoimainen. Palaset vaikuttavat olevan tämän pullollisen perusteella kuitenkin kohdallaan (toisin kuin pian julkaisun jälkeen eli kolmisen vuotta sitten arvioin): ehkä tämä nollakakkonen voi lisäkellaroinnilla päästä ainakin lähelle saman viinin ysikutosen upeaa tasoa. 93
Nicolas Feuillatte Palmes d'Or Rosé 2002
Väri on tummahkon punainen ja tuoksu epämiellyttävän liköörinen: sävyinä erottuu pistaasia, arrakkipunssia ja laventelisaippuaa. Maku on sekava kokonaisuus rusinaa, sitruunaa ja soodavettä. Joku toinen voi tästäkin juomasta varmasti pitää, mutta minusta tämä on viininä ja samppanjana tyylitön, siivoton ja siten lähes kelvoton kokonaisuus. 79
---
flight 6
Pol Roger Blanc de Blancs 2002
Tämän viinin tuoksu on runsas, mutta siitä huolimatta hienon puhdassävyinen: kermaa, kermatoffeeta, vaniljapullaa, miellyttävää päärynää ja omenaakin. Maku on raikas ja melko nuorekas, keskeisimmät elementit ovat sitruuna, omena ja voi. Pitkä jälkimaku on mineraalisuuden ja lempeän kalkkikiven sävyttämä. Herkullisen tasapainoinen ja sileä viini jo nyt, mutta lisäkellarointi tehnee tästä vieläkin parempaa. Yksi illan ehdottomista kohokohdista ja yksi harvoista illan aikana maistetuista viineistä, jota säilöisin mielelläni omassakin kellarissa. 94
Pol Roger Vintage 2002, 2 x 750 ml + 1 x magnum
Näistä kolmesta saman viinin pullollisesta magnum osoittautui yllätyksettömästi parhaaksi: Tuoksussa on melko runsasta paahteisuutta, hieman kahvia, omenankuorta, sitruunaa ja sitruunaruohoa. Maussa erottuu sama miellyttävä kahvin sävy, ja lisäksi hedelmäisinä elementteinä omenaa sekä trooppista mangoa ja ananasta siinä rinnalla. Tämän jo mukavasti kehittyneen viinin paras puoli ei ole huippuunsa hiottu eleganssi, vaan miellyttävässä tasapainossa oleva sopivan harteikas rakenne. Tällaisena versiona tämä viini kestää kyllä lisävuosia ja ehkä kehittyykin lisää. 92
Ensimmäisessä normipullollisessa oli melko selvää oksidoitumisen sävyä, joten rinnalle avattiin vertailun vuoksi toinenkin puolimagnum. Se olikin ensimmäistä raikkaampi ja siten asiallisessa kunnossa, mutta magnumiin verrattuna kuitenkin jonkin verran yksinkertaisemman sitruunainen, eli melko selvästi ilmaisultaan yhtä pykälää niukempi ja tiukempi. 91
Ensimmäisessä normipullollisessa oli melko selvää oksidoitumisen sävyä, joten rinnalle avattiin vertailun vuoksi toinenkin puolimagnum. Se olikin ensimmäistä raikkaampi ja siten asiallisessa kunnossa, mutta magnumiin verrattuna kuitenkin jonkin verran yksinkertaisemman sitruunainen, eli melko selvästi ilmaisultaan yhtä pykälää niukempi ja tiukempi. 91
---
flight 7
J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002
Tuoksu on raikas, mukavan hedelmäinen ja puhdaspiirteinen: sävyinä erottuu kermaa, vaniljakiisseliä ja vihreää omenaa. Hennosti makean hunajaisessa maussa on mukavaa omenaa ja ananasta sekä ripaus passionia. Sopivan pyöreä ja kypsä viini juuri nyt, kun hapokkuuskin tuntuu mukavasti tasaantuneelta - melkeinpä yllättävän hyvä viini siis. 92
Marc Hebrart Special Club Premier Cru 2002
Tämän viinin tuoksussa on hasselpähkinää, paahdetta, saaristolaisleipää ja suorastaan palaneen aromia - mukana on syystä tai toisesta myös selvää oksidoitumisen tuntua. Maku on odotuksia vaisumpi punaisen omenan, ananaksen ja selvästi kirpeän sitruunan sävyissä. Aika vaatimaton kokonaisuus, tekijää paremmin tuntevien mukaan tämä oli kuulemma selvästi kyseisen viljelijän tai viinin normaalitasoa heikompi pullollinen. 85
Voirin-Desmoulins Special Club Grand Cru Blanc de Blancs 2002
Melko hentoaromisen viinin tuoksusta erottuu sitruunaa, pölyä ja voita, viimeksi mainittu valitettavasti liian lämmenneenä ja härskinä. Ripaus keittynyttä juuressävyä viimeistelee vaikutelman epämiellyttävyyden. Maussa on kevyttä karkin ja saippuan sävyä yhdistettynä kellarimaiseen vivahteeseen - minusta tämä viini on viallinen. -
---
flight 8
Gatinois Brut Vintage 2002
Tämän lähes puhtaan pinot noir -samppanjan tuoksu on odotuksen mukaisesti sävyiltään edellisen flightin viinejä selvästi "punaisempi": aprikoosia, keltaista luumua ja omenasurvosta. Maussa on hillomaista punaista omenaa ja tuoreehkoa ananasta, joita kypsä sitruuna raikastaa ja kaneli mukavasti maustaa. Jo melko kypsä ja rotevahko viini, kuin Bollingerin VVF:n miniatyyri. Kuusi vuotta kellarissa on kaunistanut ja pyöristänyt tätä jo ensimmäisellä kerralla tasapainoista viiniä selvästi, joten viimeisen pullollisen kanssa tuskin jaksan odottaa enää uutta kuutta lisää. 91
Gosset-Brabant Cuvée Gabriel 2002
Tuoksussa on vähän turhan kärähtäneen tuntuista paahteisuutta ja aavistuksen tunkkaiseksi taittuvaa toffeeta. Mukana on toki myös ripaus sitruunaa ja hiukan omenan kuorta, mutta yleisilme on silti aika vaisu. Maku on onneksi parempi kuin tuoksu, tässä on ananasta ja punaista omenaa tuoksua paremmin avautuneena ja selvästi kypsempänä. Jälkimaussa on kuitenkin selvää greipin sävyttämää viiltävyyttä. Odotuksiin nähden alavireinen suoritus, ilman aiempaa kokemusta on vaikea sanoa, oliko kyse vain normaalia heikommasta pullollisesta. Samalla tavalla haastavaa on tehdä tämän esityksen perusteella johtopäätöksiä viinin tulevaisuudennäkymistä. 89
Joseph Perrier Cuvée Josephine 2002
Tämän viinin tuoksussa on selvää trooppista tuntua mangon ja ananaksen sävyissä, jotka kuitenkin varsinkin aluksi taittuvat aavistuksen häiritsevästi imelään karkkisuuteen. Maussa onkin tyyliä tuoksua enemmän: nuorta sitruunaa ja omenan kuorta. Melko hapokas jälkimaku sävyttyy greipillä ja limellä. Ehkä lisäkellaroinnin tarpeessa, kun ei ainakaan tässä yhteydessä erottunut joukosta prestiisi-statuksensa mukaisesti - asiallinen viini silti. 91
Kommentit
Lähetä kommentti