Siirry pääsisältöön

Cuvée William Deutz 1996 & Sirugue Grands Échézeaux 1999

Deutz Cuvée William Deutz 1996

Tässä sokkona eteen tullessa samppanjassa on pirteät kuplat ja vaalean kullankeltainen väri. Miellyttävän tasapainoisessa, raikkaassa ja melko hedelmävetoisessa tuoksussa on vihreää omenaa, karambolaa, hieman ananasta, kermaa ja hennosti vaniljaa. Lisänä on hieman paahdetta ja kevyesti merellistä sävyä. Maussa on ennen kaikkea runsasta hunajaista hedelmäisyyttä: ananasta, kypsää omenaa ja lempeää sitruunaa. Jälkimaku on vahva, miellyttävästi greipin ja sitruunan välillä tasapainoileva ja viipyy pitkään suussa.

Arvasin vuosikerraksi kasikasia tai ysikutosta, ja lukitsin lopulta ensin väärin ensimmäisen. Tämä viini ei aivan vaikuttanut tyypilliseltä CWD:ltä, koska tässä ei ole minusta erityisen leimallisia pinotin sävyjä. Kun kuulin että tämä ei ole kasikasi, eikä edes Henriot Les Enchanteleurs, kolmas ja viimeinen arvaus osui vähän yllättäenkin täsmälleen oikeaan. Kokonaisuutena hienon tasapainoinen, nuorekas ja maukas viini: tällä hetkellä ehkäpä juuri pisteen verran heikompi kuin kasikasi vuosi sitten - lähinnä siksi että kypsyyttä on toistaiseksi vähemmän. Potentiaalia on varmasti ainakin samaan, joten tähän olisi mukava palata muutaman vuoden päästä uudestaan. 95

Domaine Robert Sirugue Grands Échézeaux  Grand Cru 1999


Tämä oli dekantterissa puolisen tuntia ennen ensimmäistä maistamista ja sen jälkeen juonnissa parin tunnin ajan. Väri on tummahkon punainen, reunoilta aavistuksenomaisesti rusehtava. Suhteellisen maanläheisessä tuoksussa on jo kypsyneen burgundin tunnusomaista lehtikarikkeen sävyä ja hedelmäisyys tuntuu tumman boysenmarjaiselta. Näiden elementtien rinnalta erottuu savua, salmiakkilakritsia sekä vieläkin säestävämmin teelehtiä, kesäistä yrttien sävyä ja tupakkaa.

Maku on hyvässä tasapainossa, suutuntuma on miellyttävän sileä, ja hedelmä on saanut kirsikan ja mustikan sävyissä selvästi kypsynyttä tuntua. Sopivasti tasaantunut hapokkuus ja niiden rinnalla oleva ripaus tanniinia vahvistavat yhdistelmänä edelleen viinin tasapainoista yleisvaikutelmaa. Kokonaisuutena tämän domainen ykkösviinin sileys ja silkkisyys onkin ihan huippuvuoden ja Vosnen Grand Crun mukaista, mutta yksityiskohtien määrä ja voima eivät kuitenkaan aivan yllä parhaiden tekijöiden ja pullotteiden tasolle. Viini on joka tapauksessa aika kypsän tuntuinen ilmaisultaan ja nyt kenties lähellä huippuaan, vaikka vielä paranee ja pyöristyykin lasissa ja dekantterissa ilmaantuessaan. Yhden barrelin viini ja ainoa pulloni, joten toista kertaa tuskin tämän kanssa enää tavataan. 93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94