Siirry pääsisältöön

Cuvée William Deutz 1996 & Sirugue Grands Échézeaux 1999

Deutz Cuvée William Deutz 1996

Tässä sokkona eteen tullessa samppanjassa on pirteät kuplat ja vaalean kullankeltainen väri. Miellyttävän tasapainoisessa, raikkaassa ja melko hedelmävetoisessa tuoksussa on vihreää omenaa, karambolaa, hieman ananasta, kermaa ja hennosti vaniljaa. Lisänä on hieman paahdetta ja kevyesti merellistä sävyä. Maussa on ennen kaikkea runsasta hunajaista hedelmäisyyttä: ananasta, kypsää omenaa ja lempeää sitruunaa. Jälkimaku on vahva, miellyttävästi greipin ja sitruunan välillä tasapainoileva ja viipyy pitkään suussa.

Arvasin vuosikerraksi kasikasia tai ysikutosta, ja lukitsin lopulta ensin väärin ensimmäisen. Tämä viini ei aivan vaikuttanut tyypilliseltä CWD:ltä, koska tässä ei ole minusta erityisen leimallisia pinotin sävyjä. Kun kuulin että tämä ei ole kasikasi, eikä edes Henriot Les Enchanteleurs, kolmas ja viimeinen arvaus osui vähän yllättäenkin täsmälleen oikeaan. Kokonaisuutena hienon tasapainoinen, nuorekas ja maukas viini: tällä hetkellä ehkäpä juuri pisteen verran heikompi kuin kasikasi vuosi sitten - lähinnä siksi että kypsyyttä on toistaiseksi vähemmän. Potentiaalia on varmasti ainakin samaan, joten tähän olisi mukava palata muutaman vuoden päästä uudestaan. 95

Domaine Robert Sirugue Grands Échézeaux  Grand Cru 1999


Tämä oli dekantterissa puolisen tuntia ennen ensimmäistä maistamista ja sen jälkeen juonnissa parin tunnin ajan. Väri on tummahkon punainen, reunoilta aavistuksenomaisesti rusehtava. Suhteellisen maanläheisessä tuoksussa on jo kypsyneen burgundin tunnusomaista lehtikarikkeen sävyä ja hedelmäisyys tuntuu tumman boysenmarjaiselta. Näiden elementtien rinnalta erottuu savua, salmiakkilakritsia sekä vieläkin säestävämmin teelehtiä, kesäistä yrttien sävyä ja tupakkaa.

Maku on hyvässä tasapainossa, suutuntuma on miellyttävän sileä, ja hedelmä on saanut kirsikan ja mustikan sävyissä selvästi kypsynyttä tuntua. Sopivasti tasaantunut hapokkuus ja niiden rinnalla oleva ripaus tanniinia vahvistavat yhdistelmänä edelleen viinin tasapainoista yleisvaikutelmaa. Kokonaisuutena tämän domainen ykkösviinin sileys ja silkkisyys onkin ihan huippuvuoden ja Vosnen Grand Crun mukaista, mutta yksityiskohtien määrä ja voima eivät kuitenkaan aivan yllä parhaiden tekijöiden ja pullotteiden tasolle. Viini on joka tapauksessa aika kypsän tuntuinen ilmaisultaan ja nyt kenties lähellä huippuaan, vaikka vielä paranee ja pyöristyykin lasissa ja dekantterissa ilmaantuessaan. Yhden barrelin viini ja ainoa pulloni, joten toista kertaa tuskin tämän kanssa enää tavataan. 93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be