Siirry pääsisältöön

Jouluaaton viinit: mm. Krug Rosé ja Clicquot La Grande Dame 1990

Henriot 1996


Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89


Charles Heidsieck Brut Réserve

Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hieman kanelin sävyttämää mausteisuutta ja limeä. Hapokkuus on vakiosamppanjaksi hienon ryhdikästä, ihan hennosti kirpeää ja sitruunan maltillisesti sävyttämää. Kokonaisuutena ja sinänsä ihan odotusten mukaisesti oikein nautittava ja tasapainoinen viini, erityisesti jos vielä ottaa huomioon hintaluokan ja genren. 90

Veuve Clicquot Extra Brut Extra Old

Takaetiketin mukaan pullotettu 11/2013 ja korkki vaihdettu 6/2016, dosage 3 g/l ja viini sekoitus vuosikertoja 1988, 1996, 2006, 2008, 2009 ja 2010 (ensiksi mainittuja tosin ilmeisesti melko pienenä määränä). Hieman varautuneessa tuoksussa on hennosti mantelia, vaaleiden herukoiden aromia, limeä ja aavistus crème brûléen sävyä.

Maussa on tuoksua vahvemmin hedelmää: maukasta ja tyylikästä omenan sävyä ja sen rinnalla tuoretta ananasta. Maltillinen dosage tuntuu tiiviin sitruunaisessa ja vahvasti hapokkaassa jälkimaussa. Ilahduttavan puhdaspiirteinen ja tasapainoinen, nuorekas viini, mutta ei ainakaan tässä iässä tai näin pian korkinvaihdon jälkeen kovin ilmaisuvoimainen. Tätä kannattaisi varmaankin kellaroida lisää. 90

Taittinger Comtes de Champagne 1995

Asialliset kuplat ja vaaleankeltainen väri. Tuoksussa on melko voimakas tuoreen herkkusienen aromi, lisänä sen rinnalla erottuu maitokahvia, briossia, omenaa ja vaaleiden persikoiden aromia.

Maussa sienimäinen sävy on tuoksua enemmän taustalla, mutta kuitenkin yhä hiukan läsnä. Muutenhan sävyt ovat oikein kivoja: kahvia, paahdettua ruskeaa sokeria, ripaus trooppisten hedelmien tuntua sekä raikasta vihreää omenaa. Jälkimaussa tiiviin, vahvan hapokkuuden rinnalla on reilu annos mehukasta, jo kypsyyttä saanutta sitruunaa.

Kokonaisuutena muuten mainio Comtes, mutta sienisävy on varsinkin aluksi omaan makuuni jonkin verran liian voimakas ja muita elementtejä sekä hedelmäisyyttä peittävä ihan huippupisteisiin ja -nautittavuuteen yltääkseen. Sävy taitaa joka tapauksessa pullokohtaisen variaation sijaan kuulua ennemmin ominaisuuksiin Comtesin tässä vuosikerrassa. 93

Krug Rosé

Takaetiketin id-koodi on valitettavasti lukukelvoton, mutta korkissa olevan koodin v1221 perusteella korkinvaihto on tehty 3-4/2012 ja viinin pohjavuosikerta voisi siten olla 2006 (tai 2005). Väri on kauniin kalpeanpunainen; tuoksu taas ei ole kovin voimakas mutta kylläkin erittäin tyylikäs: hienovireistä metsämansikkaa, sitruunaruohoa, passionhedelmää, ananasta, ripaus kermaa ja hieman sitruunamelissan yrttistä aromia.

Hienopiirteisessä maussa on hillityn tyylikkäästi metsämansikkaa ja vadelmaa, ripaus paahtovanukasta ja lopussa tuhti, nuorekas limen sävyttämä hapokkuus. Sileä ja tasapainoinen, kerrassaan kaunis rosésamppanja suhteellisesta nuoruudestaan huolimatta. Tämä on ennemmin elegantti kuin vahva ja roteva ja siten tavallaan hiukan epä-krugmainen, mutta sävyissä on ilman muuta täsmälleen talolle tyypillistä painoa ja vaikuttavuutta. 94


Veuve Clicquot La Grande Dame 1990

Bonuksena vielä yksi, illan viimeinen samppanja ja ainoa oman varastoni ulkopuolelta. Viinissä on ikäisekseen vaaleahkon keltainen väri ja vahvat kuplat. Tuoksussa on kaunista, sopivan runsasta ja sopivan kypsää hedelmäisyyttä: mangoa, punaista omenaa ja ananastakin. Näiden lisäksi mukaan mahtuu vielä lempeän keveitä savun ja paahtovanukkaan sävyjä.

Maussa on kypsää omenaa sekä sitruunaa, mangoa ja ripaus akaasiahunajan tapaista tyylikästä makeutta. Yhä varsin järeä hapokkuus on lempeän sitruunaista ja kantaa jälkimakua erittäin pitkään. Upean raikas, runsaan hedelmäinen ysikymppinen ilman yhtään mitään vuosikerralle usein tyypillistä kuumaa sivusävyä, ja miltei odottamattoman hieno daamiksikin. Todella nautittava viini, ja tällaisessa pullossa voisi varmaan jopa kehittyä vielä lisää. 96

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be