Siirry pääsisältöön

Koti-ilta viinillä: mm. Pol Roger Sir Winston Churchill 1996 ja Vieux Château Certan 1971 & 1998

Jacques Selosse Rosé

Korkinvaihto 6/10/2015. Viini sävy on niin kalpean punainen, että tätä olisi lasista arvioituna pelkän värin perusteella vaikea tunnistaa roséeksi. Viinissä on ihan tutun selossemainen tuoksu: raikasta omenaa, aprikoosia, hieman toffeeta ja hyvin hallinnassa olevaa oksidatiivisuutta. Maku on runsas ja melko nuorekas tuoreen vihreän omenan, sitruunan ja sitruunan kuoren sävyissä. Pitkässä jälkimaussa on pinot-lisäyksen mukanaan tuomaa kirpeää karpaloa ja hieman vadelmaa. Kiva viini jo tässä iässä, ja muutaman vuoden lisäkypsytyksellä todennäköisesti vielä parempaa. 93

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1996

Tämä viini avautuu melko hitaasti lasissa, mutta sen tyylikkyys ja tasapainoisuus ovat heti helposti havaittavissa. Tuoksusta erottuu ainakin kypsää omenaa ja ananasta, raastettua limen kuorta ja hiukan toffeeta. Maku jatkaa samaa hyvän tasapainon teemaa vailla erityisen vahvasti erottuvia kulmia: punaista omenaa, kypsää sitruunaa ja kanelin sekä kardemumman sävyttämää hienovireistä mausteisuutta. Jälkimaku on pitkä ja mehukas, sitruunan ja paahtovanukkaan sävyttämä. Vähäeleisen kaunis, oikein nautittavassa kehitysvaiheessa oleva viini juuri nyt. 95

Paul Pernot Bâtard-Montrachet Grand Cru 1999

Reilu tunti dekantterissa ennen maistamista. Vahvahkossa tuoksussa on viinin alkuperälle tyypillistä simpukankuorien sävyä, piikiveä, jämäkkää mineraalisuutta, salmiakkia ja pirteää yrttisyyttä. Maku on melko tuhti, jo kypsyneen sitruunainen, rinnallaan ripaus hunajaa ja raikastavaa mineraalien tuntua. Jälkimaun myötä sitruunan sävyihin tulee mukaan myös terävämpiä, kevyesti kirpeitä piirteitä. Kokonaisuudessaan tässä viinissä ei ole aivan huippuluokan kirkkautta tai eleganssia, mutta kyllä tämä kelpo Bâtardista silti hyvin menee. Ei mitään oksidoitumiseen viittaavaa, eikä toisaalta mitään kovasti kehittymättömiä sävyjä - vaikea arvioida, mitä tälle vielä voisi lisäkellaroinnilla tapahtua. 92

Faiveley (Domaine) Clos-de-Bèze 1983

Puolen tunnin dekantointi ennen maistamista, viini on väriltään melko ruskean punainen. Tuoksu on intensiteetiltään ja voimakkuudeltaan keskitasoa, aromeina erottuu vanhaa sammalta, nahkaa, kuivattuja sekahedelmiä ja jonkin verran tupakkaa. 

Maku on suhteellisen keveä, sävyinään viikunaa, nahkaa ja ripaus lakritsia. Viini on hyvässä tasapainossa ja hapokkuus on hennon lempeää, mutta hedelmäisyydessä tai detaljeissa ei ole kovinkaan paljon voimaa - tämä viini taitaa olla täysin kypsä tai jo hiljalleen hiipumassa. 92

Vieux Château Certan 1971

Hieman yli 1,5 h dekantterissa ennen maistamista. Viini on väriltään rusehtavan punainen. Tuoksussa on voimakkaasti tupakkaa, ja sen rinnalla ripaukset mentolia, seetripuuta ja lämmintä paahteisuutta. Maku on suhteellisen mehukas, ja lempeää, kypsän luumun sävyistä hedelmää on yhä jäljellä varsin mukavasti. Tanniineita ei erityisesti erotu, tämä viini tuntuu jo vähintään täysin kypsältä. Hyvä, hyvin juotavissa oleva, mutta tuoksun tietynlaisen yksipuolisuuden ja maun yksinkertaisuuden vuoksi ei silti lähelläkään muutama vuosi sitten maistetun vuosikerran -64 veroinen viini. 92

Vieux Château Certan 1998

Dekantterissa pari tuntia ennen maistamista. Viini on väriltään kirsikanpunainen. Kiehtovasta tuoksusta erottuu lakritsia, salmiakkia, mustetta, hienovaraista luumuisuutta ja miellyttävää mustikoiden sävyä.

Maku on tässä parikymmenvuotiaassa viinissä jo jonkin verran pyöristynyt ja kehittynyt, rakenne silkkinen, eivätkä sinänsä yhä nuorekkaat ja melko vahvat tanniinit himmennä viinin nautittavuutta millään tapaa. Hedelmäisinä sävyinä erottuu herkullista mustikkaa ja hapokasta luumua. Kerrassaan maukas viini, jolle lienee ajan kanssa odotettavissa vielä nykyhetkeäkin herkullisempi tulevaisuus. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be