Siirry pääsisältöön

2 x Domaine Raveneau 2014: Butteaux & MdT

Domaine Raveneau Chablis Premier Cru Butteaux 2014


Tämä viini maistettiin 2002-samppanjapruuvin digestiivinä dekantoimatta suoraan lasiin kaadettuna. Tuoksu on tuore ja kehittymätön, mutta samalla suorastaan alleviivatun puhdaspiirteinen ja hienostunut. Aromeina erottuu vihreää ruohoa ja omenaa, kalkkikiveä, tuoretta vaaleaa persikkaa sekä aavistus voita viinin vähitellen lasissa avautuessa.

Maku on sileä viinin ja hedelmän tuoreudesta huolimatta: omenaa ja limeä sekä ripaus mangon sävyttämää trooppisuutta. Maukas jälkimaku on alkuperään sopivasti vahvasti kalkkikivinen ja mineraalinen. Vuosikerran tasapainoisuus ja hedelmän sädehtivä kypsyys tuntuu tässä viinissä: tätä erittäin lupaavaa nuorta Butteaux'ta olisi ehdottomasti miellyttävää kätkeä omaankin kellariin. 92

Domaine Raveneau Chablis Premier Cru Montée de Tonnerre 2014


MdT puolestaan juotiin edellistä muutamaa viikkoa myöhemmin ja samalla kiireettömämmin mainion illallisen ohessa dekantterin kautta käytettynä. Tuoksu on miellyttävän tasapainoinen ja klassinen, sävyinään kalkkikiveä, sitruunaa, vihreää omenaa ja sopivan raikasta päärynää kauniilla voin silauksella kruunattuna.

Maku seurailee tuoksua: Terroirin mukaista kaunista mineraalisuutta ja suolaista meriveden tuntua, selväpiirteistä sekä juuri sopivan kypsää hedelmäisyyttä sitruunan ja tuoreen vihreän omenan sävyissä sekä lopussa ripaukset savua ja salmiakkia. Vahva mutta varsin tasapainoinen hapokkuus sävyttyy pitkän jälkimaun myötä terävähkösti limellä. Kertakaikkisen klassinen ja hieno, mutta vielä nuori ja siksi ehkä hieman sulkeutuneen oloinen viini, joka on nautittava jo nyt, mutta jolla on tiedossa aivan epäilemättä vielä upeampi tulevaisuus. Elegantisti keveään Butteaux'hon verrattuna tämänkin vuosikerran MdT on runsaampi ja painokkaampi sekä samalla myös piirun moniulotteisempi viini. 93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be