Vieraana syntymäpäiväpruuvissa: mm. DRC La Tâche 2006, Rene Engel Grands Echezeaux 1983 ja Bollinger VVF 1998

Mainio maaliskuinen ilta vieraana -83-mallisia syntymäpäiviä juhlistamassa. Viinilista (ja viinien järjestys) oli suurimmaksi osaksi etukäteen tiedossa, mutta muutama mukava sokkokin mahtui joukkoon.

Lanson Black Label (80-luvulta?)

Sokkona tarjoillussa lämmittelyviinissä on kullankeltainen väri ja jonkin verran kuplia. Hillityn tasapainoisesta tuoksusta erottuu paahdettua sokeria, melko vahvaa punasävyistä omenaa ja kypsää ananasta. Kokonaisuutta monipuolistaa vielä ripaukset hasselpähkinää ja jouluista mausteisuutta, toisaalta mukana on myös aivan aavistus jonkinasteista alkavan oksidoitumisen tuntua.

Maussa on aika mukavasti hedelmää: omenaa, omenan kuorta ja kypsähköä sitruunaa. Makeus on hyvin balanssissa ja viinissä on oikein sopivan tuntuinen hapokkuus. Maukas, kypsä kokonaisuus, vaikka konsentraatiota aivan huippuviiniksi kyllä uupuukin. Veikkasin identiteetiksi välivuoden domppaa 90-luvun alusta tai Moëtin hyvää vuosikertaviiniä samalta aikakaudelta. Olikin kuitenkin hyvässä iskussa oleva Lansonin perusviini etiketin perusteella ilmeisesti 80-luvun puolelta/puolivälistä. 91

---

samppanjat, 1. pari

Paul Bara Comtesse Marie de France 2002

Ensimmäisen parivaljakon kumpikin samppanja on 100 % Bouzyn pinot noiria. Tässä ensimmäisessä on siisti ja hyvin fokusoitunut, vahvahko tuoksu: tuoretta omenaa, sitä kypsempää sitruunaa, hieman cantaloupemelonin sävyä ja pientä mineraalisuuden tuntua. Maussa on sopivan kypsää trooppista hedelmää: persikkaa ja mangoa taittuen tuhtiin kypsään sitruunaan jälkimaun myötä sekä lempeää kermatoffeen tuntua. Mainio, jo selvästi kypsyyttä saanut nollakakkonen, joka muutaman lisävuoden myötä voi hyvinkin kehittyä vielä lisää. 93

Jean Vesselle Cuvée Le Petit Clos 2001

Tämän viinin väri on kultaisemman keltainen ja tuoksu ronskimpi kuin viereisen viinin. Vaikka aromit ovat runsaampia, ovat ne samalla myös veltompia ilman vastaavaa fokusta: hunajaa ja todella kypsää, hilloon ja liköörimäisyyteen taittuvaa omenaa. Tuoksu on kuitenkin kokonaisuutena ihan asiallinen, siinä missä maku taas on valitettavan ohut ja siten varmasti kehnomaineisen vuosikerran mukainen: laimeaa omenaa ja konsentraatioltaan sitruunasoodamaista hedelmää, joka loppuu suussa nopeasti. Ehkä vuosikerta huomioiden hyvä suoritus tekijältään kuitenkin - muita samppanjoita tältä vuodelta en olekaan aiemmin maistanut. 86

---

samppanjat, 2. pari

Jacques Selosse La Côte Faron

Korkinvaihto 19/2/2015. Tuoksu on vahva ja harteikas sekä luonnollisesti tutun selossemainen: muhkeaa omenaa, tilliä, vaniljaa, ananasta, sitruunaruohoa ja hentoa jasmiinin aromia. Maku on tuoksua tiukempi, nuorekkaampi ja hiuksia halkoen ehkä myös hiukan yksinkertaisempi: selkeäpiirteisinä sävyinä erottuu punaista omenaa, vaniljaa sekä todella vahvaa ja tiukkaa tuoretta sitruunaa aina järeän hapokkaaseen jälkimakuun saakka. Vaniljan sävy voimistuu, ja sen rinnalle tulee kevyttä parfyymisuuden tuntua viinin lasissa hiljalleen lämmetessä. Ei ehkä aivan parhaita maistamiani Selossen Lieux Dits -pullollisia, mutta silti oikein hyvä viini ja oikein hyvä, tällä kertaa melko nuorekas Côte Faron - tämä epäilemättä kehittyisi kellarissa vielä lisää. 94

Bollinger Vieilles Vignes Françaises Blanc de Noirs 1998

Tämäkin viini on heti tuoksunsa perusteella hyvin itsensä oloinen, kypsä ja helposti massasta erottuva. Aromien kirjossa on saaristolaisleipää, pomeranssin kuorta, piparkakkua, briossia, hillottua omenaa ja ilmaantumisen myötä myös kypsää ananasta.

Maku on blanc de noirsiksi suhteellisen raikas ja muutenkin yhä aika tuoreen tuntuinen: sitruunaa, punaista omenaa ja lämmetessä jonkin verran trooppisiakin hedelmäsävyjä. Kokonaisuus pysyy hyvässä ryhdissä tasapainoisen hapokkaaseen, kevyen sitruunaiseen ja hennosti mausteiseen jälkimakuun saakka. Viimeinen silaus kenties uupuu aivan huippusamppanjaksi tai ykkökorin VVF:ksi, mutta hieno persoonallinen viini ja kokemus on ilman muuta tämä ysikasikin. Ehkä aavistuksen parempi tai ainakin mahdollisen jatkokellaroinnin kannalta potentiaalisempi kuin vajaa vuosi sitten maistettu viereinen vuosikerta 1999. 94

---

välisokko

Bollinger La Grande Année Rosé 2004

Jo nopean ensiarvion perusteella lasissa on oikein mukava rosésamppanja: Tuoksusta erottuu lempeää mansikkaa, miellyttävää puolukan sävyä ja kevyttä kermaisuutta. Aromit eivät ole kovin voimakkaita tai roséeksi erityisen "punaisia", mutta tyylikkyys ja tasapaino ovat helposti havaittavissa. Maku on melko nuori ja tuore, ensiksi hapokkaan mansikan ja vadelman, sitten kirpeämmin karpalon ja terävähkön sitruunan sävyissä. Omaa käsitystäni vuosikerrasta 2004 mukaillen puhdaspiirteinen ja klassisen oloinen, mutta toistaiseksi ilmaisultaan jossain määrin niukka ja askeettinenkin viini. Uskon tämän vielä kehittyvän ja kypsyvän tulevien vuosien myötä lisää. 92

---

red burgundy, lämmittelypari

André Ziltener Chambolle-Musigny Premier Cru Les Chabiots 2009

Viereiseen lasiin verrattuna tämän viinin tuoksu on lempeämpi, punaisempi ja avoimemman tuntuinen: vadelmaa, ripaus mansikkaa, rinnalla aavistus salmiakkia ja mineraalia, sekä maanläheinen, lämpimän multainen aromi. Maussa on lempeästi kirsikkaa ja mansikkaa, tanniineja ei juuri tunnu ja hapokkuuttakin on mukana ainoastaan säestävänä elementtinä. Sinänsä miellyttävä, melko kypsä ja melko yksinkertainen viini ilman suurta konsentraatiota. 88

Domaine Michel Gros Vosne Romanée Premier Cru Clos des Réas Monopole 2005

Tämä viini on väriltään varsin tummanpuhuvan punainen. Tuoksussa on Vosnelle tyypillisiä tummia sävyjä: tuhdisti boysenmarjaa ja ripaus mustikkaa, jonkin verran nahkaa ja tupakkaa sekä aavistus lämpimän tiiliseinän sävyä. Maku on ainakin yhtä roteva kuin tuoksu, sävyinä erottuu boysenmarjaa ja lakritsia sekä tässäkin jonkin verran nahkaista sävyä pinot'ksi runsaiden tanniinien ja hyvän hapokkuuden myötä. Viini ei tunnu mitenkään tunnelissa tai huonossa vaiheessa olevalta, mutta sävyt ovat yhä nuoria ilman kypsälle burgundille tunnusomaisia piirteitä. Laittaisin tämän viinin vielä 5-10 jatkovuodeksi kellariin. 91

---

red burgundy, big guns

Domaine René Engel Grands-Échezeaux 1983

Illan ainoa omasta kellaristani peräisin ollut viini oli puolisen tuntia dekantterissa ennen lasiin kaatamista. Väriltään se on ikänsä mukaisesti jo lievästi ruskehtava. Tuoksussa on lämpimän kypsää punaista marjaa ja hedelmää granaattiomenan ja kypsien punaherukoiden sävyissä, miellyttävää nahan ja kuivahtaneen sammalen aromia, sekä aluksi selvemmin erottuvaa, hiljalleen lasissa hälvenevää mutta silti ainakin hivenen häiritsevää tunkkaista multaista sävyä.

Maussa on mukavan tasapainoisesti hyvässä kypsässä vaiheessa olevaa mehukasta punaista herukkaa ja vadelmaa, häivähdys appelsiininkuorta ja sopiva annos kauniiksi silottunutta hapokkuutta. Viini paranee lasissa viimeiseen pisaraan saakka samalla kun kypsän punaisen burgundin miellyttävä sammalikon sävy siinä voimistuu. Tuoksun sivuvivahde hentoutuu, mutta ei aivan häviä - olisikohan kyseessä vuosikerran -83 lämpimän ja kostean syksyn leima muuten puhdapiirteisessä viinissä? Pieni kauneuspilkku pois lukien hienon oloinen viini - kuten tietysti tämän historiaan kadonneen domainen parhaana pidetyltä viiniltä sopii olettaakin. 93

Domaine de la Romanée-Conti La Tâche Grand Cru Monopole 2006

Viini oli dekantoitu vajaa tunti ennen ensimmäistä maistamista. Tuoksu on huikean elegantti, ennen muuta jalosukuisen mustikkainen rinnallaan viettelevää jasmiinipensaan aromia. Mukana on toki myös lakritsia, salmiakkia ja pieni kokonaisuutta sopivasti monipuolistava häivähdys mentolia.

Maku on lempeästi ja ikä huomioiden yllättävänkin kypsän sävyisesti mustikkainen, sen rinnalta erottuu boysenmarjaa ja ruutia sekä hennosti nahkaa. Pitkässä jälkimaussa tuntuu vuosikertaan ja viinin ikään nähden erittäin lempeät tanniinit ja kokonaisuuteen sileän saumattomasti integroitunut hapokkuus. Viinin rakenne ja suutuntuma vaikuttavat aika lailla täydellisen samettisilta, mutta hiuksia halkoen nyansseja vielä uupuu aivan vastaavaan tasoon.

Viini on selvästi jo hieman kehittynyt - ei enää ihan nuori eikä missään nimessä vielä vanha tai täysin kypsä. Vaikea kai olla täysin objektiivinen kun odotukset on ovat katossa ja tietää mitä on lasissa, mutta yhtä kaikki kokonaisuus on hiljentävän hieno. Oman ohuen kokemukseni perusteella arvioituna myös hyvin sukunäköisesti DRC ja edelleen erittäin ennakkoajatusten mukainen La Tâche. 97

---

välisokko

Salmon Rosé de Saignee Extra Brut 2012

Tämä samppanja on 100 % pinot meunieriä. Väriltään pirteän punaisen viinin tuoksusta erottuu sitruunapiirakkaa, uuniomenaa ja karpaloa. Maku on sileähkö vadelman, omenan ja sitruunan sävyissä, kokonaisuuden kruunaa mukavan pirteä hapokkuus. Viini on selvästi nuori, mutta jo hyvin juotavissa - veikkasin iäksi 00-luvun loppupuolta, ja juuri muuta ei sitten irronnutkaan ennen identiteetin paljastumista. Ei toki suuri viini, mutta miellyttävä uusi tuttavuus - rypäle epäilemättä selittää osaltaan ikään nähden viinin jo suhteellisen kehittyneet aromit. 89

---

juhlavuoden Sauternes

Chateau Lafaurie-Peyraguey 1983

Kolmikon ainoa pikkupullosta maistettu viini. Tuoksu on hennohko eikä kovinkaan moniulotteinen: hieman toffeeta ja sen rinnalla kypsää karviaista ilman havaittavia jalohomeisia aromeja. Maku on samoin keveähkö muuten sinänsä miellyttävissä salmiakin, sitruunan ja aavistuksen karkkimaiseksi taittuvan toffeen sävyissä. Asiallinen, mutta suhteellisen yksinkertaisen tuntuinen viini ainakin tämän pullollisen ja formaatin perusteella. 89 

Chateau Rieussec 1983

Tuoksussa on siistiä trooppisuutta mangon ja persikan sävyttämänä, sekä siinä rinnalla myös nugaata, kypsää karviaista ja hennohkoa botrytiksen aromia. Maussa on jopa suorastaan ylikypsän tuntuista trooppista hedelmää mangon ja aprikoosin hunajalla silottuvissa sävyissä. Jälkimaussa on onneksi edelleen mukavasti kokonaisuutta kirkastavaa sopivan sitruunaista hapokkuutta. Oikein kelpo viini vielä, mutta tuskin enää paranee, vaan lienee ennemmin hiljalleen kääntymässä alkavan oksidoitumisen puolelle. 92

Chateau d'Yquem 1983

Tämän pullollisen väri on hiukan tummempi ja nestepinnan taso aavistuksen heikompi kuin vuosikerran parhaissa pulloissa. Tuoksussa on aprikoosia, appelsiinia ja kolmikosta selvästi eniten botrytista, mutta valitettavasti myös kokonaisuutta latistava sivusävy, joka minusta on lievä TCA-tyyppinen vika tässä viinissä. Maussa voi havaita viinin konsentraation, mutta myös edellä kuvatun vian. -

---

enemmän tai vähemmän sokot bonusviinit

Fratelli Farina Recioto della Valpolicella Amarone Classico 1983

Tämän itselleni erikoisen oloisen viinin tuoksussa on lantaa, tervapastillia ja mallasta - vaikutelma on erittäin maanläheinen ja muheva, eikä tosiaan hitustakaan hienostunut. Maku on ohuehkosti tupakkainen rinnallaan ripaus yrttien sävyä, mutta hapokkuus ja happamuus ottavat kokonaisuudesta kuitenkin pian ylivallan. En tosiaan tiennyt mitä odottaa, mutta tämä viini taitaa joka tapauksessa olla jo ehtoopuolellaan. 83

Chateau Léoville Barton 1983

Tämä viini oli dekantterissa hetken ennen maistamista, väri on sävyltään melko tummanpunainen. Tuoksussa on kevyttä tallin sävyä ja sikarilaatikon aromia: hedelmää on rinnalla vähänlaisesti lähinnä mustaherukan ja hillomaisen kypsän luumun vivahteiden kertomana. Maku on pehmeä eikä kovin konsentroitunut, vaan tuntumaltaan korkeintaan keskitäyteläinen lämpimissä luumun ja tupakan sävyissä. Tanniinia ei juuri tunnu, mutta hapokkuutta on sen sijaan selvästi enemmän. Kypsä, mutta ei kovin ilmaisuvoimainen tai säväyttävä viini - melko keskinkertainen kokonaisuus siis. 88

Flor de Pingus 2011

Tässä viinissä on ytyä selvästi edellistä enemmän, mutta onhan näillä myös sokkonakin ilmiselvää ikäeroa. Väri on tässä tummanpuhuvan punainen. Intensiivisen ja melko tyylikkään tuoksun elementtejä ovat vahva kirsikkaisuus, vanilja, muste ja tuoreet luumut. Maku on vielä erittäin nuoren oloinen ja varsin konsentroitunut, sävyinään tuoksun mukaisia hapokkaita luumuja, verigreippiä ja ripaus savua. Tanniinit ovat tuoreet ja vahvat, ja hapokkuuttakin niiden rinnalta löytyy. Viinin rakenne on kuitenkin kaikesta kehittymättömyydestä huolimatta sileähkö ja lupaa kyllä hyvää - ensin tämä pitäisi kuitenkin laittaa vielä hyväksi toviksi takaisin kellariin. 90