Muikean 2002-samppanjapruuvin viimeiseksi silaukseksi vertailuun kaksi Rousseauta vuodelta 2013, kumpikin oli noin tunnin dekantterissa ennen tarkempaa tutustumista.
Domaine Armand Rousseau Clos de la Roche 2013
CdlR:n tuoksu on jopa vähän yllättäen mukavan avoin: siitä erottuu aluksi kirsikkaa, hivenen hillomaista makeahkoa mansikkaa, rautamalmin aromia, jonkin verran mineraalia sekä hieman vaniljaista tuntua. Mukaan tulee myös hiljalleen vahvistuvaa savuisuutta sekä ripaus grafiitin sävyä.
Maku on viinin ikä huomioiden miellyttävän pyöreä: tässä on todella kivasti kirsikkaa ja sitä monipuolistavia hennompia mansikan ja punaherukan sävyjä. Jälkimausta erottuu vielä häivähdys boysenmarjan tummempaa tuntua keveän mineraalisuuden ja sopivan hapokkuuden kyydittämänä. Suhtaudun vuosikertaan kevyen kokemuksen perusteella varauksellisesti, mutta tämän viinin perusteella ehkä turhaan: tässä on jo nyt oikein nautittava nuori Rousseau ja CdlR, vaikka viini hyvällä kellaroinnilla varmasti edelleen paranee. Yksi lisäpiste on erittäin lähellä - Chambertiniin verrattuna tämä on toki yksinkertaisempi ja keveämpi, mutta ero ei tässä hetkessä ole kahta täyttä pykälää. 92
Domaine Armand Rousseau Chambertin 2013
Chambertinin tuoksu on, kuten olettaa sopii, havaittavasti hienopiirteisempi kuin viereisen CdlR:n. Tässä on viileää tyylikkyyttä ja samalla ikä huomioiden ymmärrettävästi myös selvää varautuneisuutta. Yleisilme on syvempi ja hieman tummasävyisempi kuin CdlR:n: tuoksussa tuntuu makeita metsämansikan ja vadelman aromeita, mutta tunnelmaa tummentaa vahvahko mustikan sävy niiden rinnalla. Tarmokas mineraalisuus tiivistää kokonaisuutta hienosti. Lasissa mukaan tulee vielä satulanahan sävyä ja aavistus tupakkaa.
Maku taas tuntuu sävyiltään tuoksua punaisemmalta. Siitä erottuu mansikkaa, granaattiomenaa, lakritsia ja hieman tuoreiden viikunoiden sävyä. Jälkimaku on aika tiukka, siinä on melko tavalla kirpeähköä, ei kovin kypsän tuntuista tanniinia sekä melkoisesti hapokkuutta: uskoisin että kumpikin kaipaa pehmentämistä vähintään vuosikymmenen lisäkellaroinnilla. Yleisesti sävyjen intensiteetti ja tasapaino on tästä huolimatta tuttua Rousseau'n ykkösluokkaa. Tämä tuntuu mitoiltaan aika lailla saman kaliiberin viiniltä kuin pari kertaa lähimenneisyydessä maistettu pari vuotta nuorempi Chambertin (2011): 2013:n hedelmä on kuitenkin kypsempää, ja siksi uskoisin tässä olevan tulevaisuuden varalle myös enemmän ja pidempää potentiaalia. 94
Kommentit
Lähetä kommentti