Siirry pääsisältöön

Jouluaaton 2019 samppanjat: mm. Dom Perignon 2008, Dom Ruinart 1988 magnum ja Laurent-Perrier Grand Siècle 1985

Dom Perignon 2008

Tuoksu on mukavan tasapainoinen ja hedelmäisiä piirteitä erottuu nuoresta iästä huolimatta mukavasti: vihreää omenaa, tuoretta mangoa ja suhteellisen kypsän sävyistä sitruunaa. Rinnalla on voita, kermaa ja kokonaisuuden päällä hentona verhona erottuvaa kahvin ja ruutisavun reduktiivista sävyä.

Maussa tuntuu viinin vuosikerran mukainen tukeva, kauniin kypsä hedelmäisyys ja toisaalta nuoren iän mukainen tiukka sitruunaisuus: ananasta, mangoa ja maukasta omenaa. Pitkässä jälkimaussa on greipin ja sitruunankuoren vahva mutta lempeän hapokas ote. Tyylikäs ja potentiaalinen nuori huippusamppanja, joka on toki vielä turhan nuori, mutta jonka nauttiminen ei hedelmän hyvän kypsyyden vuoksi tunnu ollenkaan pahalta jo nyt. 93

Alfred Gratien Cuvée Paradis

Tämä ulkoasun perusteella 2000-luvun pullollinen ei avatessa juuri pihahda, vaan on tuntemattomasta syystä ikäisekseen ihan liian tumma väriltään ja siten melko pahasti oksidoitunut. -

Charles Heidsieck Brut Reserve Mis en Cave 1997

Korkinvaihto alkuvuonna 2000, laitettu kellariin 1997 eli tämän vuosikerrattoman viinin pohjasato on huippuvuodelta 1996. Tuoksu on muhkean hedelmäinen ja hyvin kypsä sävyiltään. Mehevää punaista omenaa ja kypsää sitruunaa, myös hasselpähkinää ja nugaata sekä tummapintaiseksi paahdettua leipää. Mukana on myös hivenen oksidatiivista sävyä.

Maku on kypsän hedelmäinen: mangoa, ananasta ja omenaa, niiden rinnalla mantelia sekä melko vahvaa hunajan sävyä. Jälkimaun hyvää hapokkuutta piristää annos tuoreehkoa sitruunaa, vaikka pieni aavistus alkavaa oksidoitumisen tuntua onkin kokonaisuudessa läsnä. Aika mukava, piirteiltään suoraviivaisen kypsä viini, jonka kehitys lienee ainakin tämän säilytyshistorialtaan tuntemattoman pullollisen perusteella kääntymässä jo lievästi alamäen puolelle. 91

Laurent-Perrier Grand Siècle "La Cuvee"

Korkissa ei mitään tunnistetietoja, mutta pullon ulkoasun ja sisällönkin perusteella suhteellisen iäkäs (60-70-luvun?) versio tästä Laurent-Perrierin 3 vuosikerran multivintage-sekoituksesta. Viinin värisävy on tummahkon kuparinen: korkkia avatessa kuuluu pieni havaittava pihahdus ja kuplia on yhä ripaus jäljellä.

Tuoksussa on kevyesti kermatoffeeta, paahdetta ja mantelin sekä hasselpähkinän aromeja. Niiden rinnalta erottuu myös hieman kypsää hedelmää lähinnä hillomaisen omenan ja mangon sävyissä.

Maussa on melko mukavasti hedelmää: omenaa, mangoa ja kypsää päärynää, niiden rinnalla on appelsiininkuorta, savua sekä pihkan ja pinjansiementen sävyä. Jälkimaussa tuntuu hyvä, kypsän sitruunan sävyttämä hapokkuus, joka ryhdistää kivasti viinin jättämää miellyttävää hunajaista jälkimakua. Maukas ja ikäisekseen kelpo vedossa oleva viini. 93

Ruinart Dom Ruinart Blanc de Blancs 1988 magnum

Viinin väri on vaalean kultaisen keltainen ja siinä on hienot kuplat, kuten olettaa sopii. Tuoksu on nuorekas ja ihan vasta-avattuna jopa hieman varautuneen oloinen. Aromeina erottuu herkkutattia, popcornia, kevyesti ruskistettua voita ja hiljalleen selvemmin myös tyylikkäitä hedelmäsävyjä: tuoreehkoa ananasta, passionhedelmää ja hunajamelonia. 

Maussa on maitokahvia ja briossimaisia sävyjä yhdistettynä herkulliseen hedelmäisyyteen keltaisen omenan, persikoiden ja passionin sävyissä. Jälkimaussa tuntuu vuosikerran mukainen tiukka, sitruunan ja sitruunankuoren hallitsema hapokkuus. Tyylikäs ja tasapainoinen huippuvuoden viini, joka kehittyy hitaasti lasissa ja tästä pullollisesta ja pullokoosta tuntuu yhä melkeinpä turhan nuorelta. 95

Laurent-Perrier Grand Siècle 1985

Viinissä on kelpo kuplat ja kultaisehkon keltainen väri. Tuoksussa on vahvasti täydellisen kypsää hedelmää ja upeaa monikerroksista tyyliä: häivähdys banaania, mehukasta ananasta, hienostunutta mangon ja cantaloupemelonin sävyä, maitosuklaata ja sipaus hunajaa.

Maku on mehevän hedelmäinen mutta samalla tyylikkään tasapainoinen: kauniita omenasävyjä, mangoa, hunajaa ja toffeeta sekä säestyksenä keveää paahtovanukkaan sävyä. Pitkää, raikkaan hedelmäistä jälkimakua kannattelee juuri sopivan vahva, keveän sitruunainen hapokkuus. Upea viini, juuri sellainen kun edelliseltä kerralta kuutisen vuotta sitten muistan. Laadullisesti -88 Dom Ruinartin kanssa samaa kaliiberia oleva samppanja: DR on kokonaisuutena kenties aavistuksen moniulotteisempi, siinä missä tämän GS:n vahvan hedelmäisyyden samettista pyöreyttä on puhtaan nautittavuuden suhteen erittäin vaikea ylittää. 96

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten