Pullollisia

De Saint Gall on osuuskunta Avizen grand cru -kylästä, ja Orpale kyseisen kooperatiivin blanc de blancs -tyylillä toteutettu prestige-cuvée. Tuotetun viinin laadulla mitattuna osuuskunta lienee yksi Champagnen parhaista, tosin omat aikaisemmat kokemukseni De Saint Gallista rajoittuvat yksinkertaiseen vakioroséeseen. Viinin väri on kevyen kultaisen keltainen. Tuoksu on runsas ja melko voimakas: sen kirjossa erottuu briossia, kanelia, kullankeltaista omenaa ja hentoisesti herkkusientä. Maun hedelmäisyys on eninnä makean ananaksen sävyistä. Hennompina piirteinä on vaniljaa, pikkuleipiä sekä punaista omenaa, jotka tarjoillaan verhoiltuna siistiin kevyeen mineraalisuuteen. Jälkimaku on suhteellisen lyhyt ja siinä erottuu hentoista kirpeyttä; viinin hapokkuus on jo talttunut selvästi säestävään rooliin. Tämä on minusta jo varsin kypsä viini nyt: runsaan mehukas, vaikkakin sävyiltään vähän yksinkertainen, helposti juotava samppanja. Aromit ovat sellaisia, että sokkona tämän tunnistaminen...

Kiusaus maistaa Chétillonsin uutta vuosikertaa kävi jälleen kerran ylivoimaiseksi. Viinin tuoksussa on appelsiinia, kumia, kosiskelevan kukkeaa päärynäisyyttä sekä jonkin verran lämmintä paahteisuutta. Maun keskeisiä elementtejä ovat appelsiininkuori, vähän karvaskin sitruuna ja ruusuvesimäinen kukkaisuus. Suussa tuntuu myös viinin leppeä mineraalisuus, ja jälkimaku sävyttyy kookoksella nuorelle bdb:lle varsin tyypilliseen tapaan. Hedelmäisyys ei tunnu Chétillonsin tämän vuoden versiossa kovin runsaalta, eikä hapokkuuskaan jää erityisenä mieleen. Viini on turhan nuori kunnolla nautittavaksi, mutta suuriin ihmeisiin en tämän kohdalla usko päästävän kellaroimallakaan - selvästi heikompi esitys kuin 2000-luvun aikaisemmat pullotteet (vuosikertaa 2001 en tosin ole maistanut). Ei tämä sinänsä huono viini ole, mutta Chétillonsin kohdalla rima on hyvien edeltäjien ansiosta asettunut hyvää perustasoa selvästi korkeammalle. 88

Pohdiskelin, että oikeastaan kellarissa ei voi koskaan olla liian paljon Krugia, eikä liian paljon ysikutosia. Muutama viime aikojen hankinta täyttänee jollakin tavalla nämä itselleni asettamat kellarintäyttöohjeet.

Tammikuisen lauantai-illan agendana oli pruuvata muutama hyvä punainen ja syödä siihen päälle illallista. Työnteon eli dekantoinnin vauhdittamiseksi tarvittiin kuitenkin ensin hiukan samppanjaa. Henriot Rosé 2003 Sain tämän sokkona, ja ilokseni aavistin vuosikerran ihan oikein. Vieläpä tekijäkin loksahti kohdalleen pienellä avustamisella. Talo on tuttu mutta viini ei, ja tämä oli nyt vasta ensimmäinen maistamani kuuman vuoden 2003 tuotos. Tuoksussa on lämpimän kypsän sävyisiä kirsikoita ja mansikkaa sekä keralla pientä paahteisuutta. Maku on runsaahko punaisine karpalon ja luumun sävyineen. Hapokkuutta on suhteellisen vähän eikä jälkimakukaan ole kovin pitkä, mutta kokonaisuuden tasapaino on Henriotille tuttuun tapaan oikein hyvä - tämän talon tuotoksia juo joka kerta yhtä mielellään.  87 Sitten illan viiteen punaiseen, kaikki dekantoitiin runsaat kaksi tuntia ennen tarkempaa paneutumista. Ensiksi ei-bordeaux'laiset : Tignanello 2004 Tämän viini tuoksu on mui...

Voisikohan uusi samppanjavuosi vesisateen keskellä alkaa paremmin kuin silloin, kun lautasella on hummeri ja lasissa Krug? Krugin ysikasin testaamiseen aika oli jo vähintään kypsä, sillä pykälää uudempikin (2000) lähti ensi kertaa maailmalle jo viime vuonna. Toisaalta, nollakakkosta joutunee vielä odottelemaan kieli pitkällä vuoden tai kaksi. Vuosikerran 1998 viinin erikoisuus on chardonnayn suuri määrä: 45 prosentin siivulla sitä on enemmän kuin pinot noiria, mikä on päinvastoin kuin vuosikerta-Krugissa normaalisti. Viinin väri on vaalean kullankeltainen. Tuoksussa on kypsähköä sitruunaa, savuisuutta ja miellyttävää paahdetta, kermatoffeeta ja hiukan mineraalisuutta. Vasta-avatussa pullossa läsnä olevat herkkusienen selvä ja kahvin heikompi aromi kaikkoavat melko nopeasti. Kaikkiaan, tuoksun perusteella tämä vaikuttaa ehkä keveämmältä kuin Krug yleensä. Sokkona voisin ehkä kuvitella nuuhkivani hiukan kypsynyttä Perignonia, joka aromeiltaan jo vähitellen taittuu chardonnayn hall...

Louis Roederer Cristal 2004 Nuoren viinin väri on kalpean keltainen ja sen tuoksussa on pirteää sitruunaa sekä keveää paahteisuutta. Hentoisia mutta hienostuneita muita vivahteita ovat saksanpähkinä, karambola ja kermatoffee. Maku on keveähköä tuoksua selvästi painavampi, vaikka eleganssi onkin samanveroista: nuoren sitruunaisuuden ohella löytyy myös pinot-voittoisia, runsaamman pyöreitä hedelmäsävyjä, kuten cantaloupemelonia ja mangoa. Hapokkuus on tasaisen tyylikästä ja kannattelee pitkään näin nuoreksi samppanjaksi upean sileää jälkimakua. Pelkästään tyylikkyytensä perusteella tätä viiniä voisi kuvitella puhtaaksi blanc de blancsiksi. Tämä viini on nuoruutensa nähden upean nautittava ja siinä suhteessa aivan eri paria syksyllä maistetun saman vuoden Roedererin bdb:n kanssa. Toisaalta viini on kuitenkin sen verran tiukka ja rakenteikas, että tämä paranee kellaroinnin myötä taatusti, kun kaikki hienot nyanssit ehtivät avautua täyteen loistoonsa. Viini toimi mukavasti ...

Les Barres on muutamastakin syystä mielenkiintoinen extra brut -palstaviini: pullon sisältö on 100 % pinot meunieria, ja se on etiketin mukaan tehty 60-vuotiaiden ja viinikirvalta säästymisen vuoksi varttamattomien viiniköynnösten rypäleistä. Vaikka kylänä onkin suhteellisen tuntematon Merfy, on Les Barres eräiden mielipiteiden mukaan ainakin meunierin suhteen yksi Champagnen hienoimmista palstoista. Tässäpä siis meunier-viini, jonka tekemisen lähtökohdat ovat eri rypäleestä huolimatta ainakin paperilla hyvin samanlaiset kuin Bollingerin VVF:n. Viinin tuoksu on vähän vaisu, vaikka vaimeita sävyjä irtoaakin yrittämällä suhteellisen monipuolisesti: sitruunaa, banaania, vehnäjauhoja ja jopa vähän mustaherukkaa. Toki viinin lämpeneminen lasissa auttaa myös - tätä viiniä ei todellakaan kannata jäähdyttää liikaa. Maun erottuvimmat hedelmäelementit ovat ananas ja appelsiini, mutta päällimmäisimpänä suussa hallitsee terävä ja hennon katkera kirpeys. Tämä siitä huolimatta, ettei hapokkuus...