Siirry pääsisältöön

Jouluaaton viinit

Louis Roederer Cristal 2004



Nuoren viinin väri on kalpean keltainen ja sen tuoksussa on pirteää sitruunaa sekä keveää paahteisuutta. Hentoisia mutta hienostuneita muita vivahteita ovat saksanpähkinä, karambola ja kermatoffee. Maku on keveähköä tuoksua selvästi painavampi, vaikka eleganssi onkin samanveroista: nuoren sitruunaisuuden ohella löytyy myös pinot-voittoisia, runsaamman pyöreitä hedelmäsävyjä, kuten cantaloupemelonia ja mangoa. Hapokkuus on tasaisen tyylikästä ja kannattelee pitkään näin nuoreksi samppanjaksi upean sileää jälkimakua. Pelkästään tyylikkyytensä perusteella tätä viiniä voisi kuvitella puhtaaksi blanc de blancsiksi.

Tämä viini on nuoruutensa nähden upean nautittava ja siinä suhteessa aivan eri paria syksyllä maistetun saman vuoden Roedererin bdb:n kanssa. Toisaalta viini on kuitenkin sen verran tiukka ja rakenteikas, että tämä paranee kellaroinnin myötä taatusti, kun kaikki hienot nyanssit ehtivät avautua täyteen loistoonsa. Viini toimi mukavasti ruokajuomana kahdeksan kalan pöydälle, mutta kaikkein mieluimmin lipittelin tätä herkkua kuitenkin suurin kulauksin ihan pelkältään. Vähällä on, etten anna vieläkin parempia pisteitä tai hamstraa näitä muutamaa lisää - tältä vuodelta tämä oli toistaiseksi viinivarastoni ainokainen. 93

Château Sociando-Mallet 1986




Tätä Haut-Médoc-tasoista Bordeaux-viiniä join viimeksi nelisen vuotta sitten, ja nyt tyhjennetyn pullon myötä oma kaappinikin on näistä tyhjä. Dekantoin viinin noin puolitoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin väri on ikään nähden yhä suhteellisen tumman punainen, toki jo hiukan reunoilta ruskettunut. Tuoksussa on tyypillisiä Bordeaux-aromeita: kypsää luumua, sikarilaatikkoa, tupakkaa, nahkaa ja pippuria. Maun päällimmäiset aromit ovat talli sekä tupakka ja tanniinit kuivattavat kevyesti suuta kohtuullisen mittaisen jälkimaun liepeillä. Hedelmäisyyttä on vielä mukavasti jäljellä, joten viini on tässä iässä yhä hyvässä vedossa. Toisaalta kypsyttämiseenkään ei enää ole tarvetta tai syytä, muistan tämän edelliseltä kerralta hyvin samanlaisena. Siisti punainen tai kansainvälisesti tiivistettynä "solid claret", suoriutui ihan kunnialla myös säestystehtävästä karitsanpaistin kumppanina. 91

Château Guiraud 2009



Ostin pitkästä aikaa monopolin vakiovalikoimasta muuta kuin ruuanlaittoviiniä, kun syksyn uutuuksiin ilmestyi etäisesti siedettävään hintaan muutama hyvän vuoden (2009) Sauternes puolikkaissa pulloissa. Guiraud valikoitui näistä kokeiltavaksi pähkinäisen jälkiruuan keralle aivan puhtaasti  siitä lukemieni arvioiden perusteella. Tuoksusta löytyy sikermä alueen makeille viineille tyypillisiä elementtejä: aprikoosia, hunajaa ja jalohometta. Viinin nuoresta iästä kielii toisaalta kirpeämmät sävyt, kuten sitruunaruoho ja kevyesti sokeroidut herukat. Maussa on aprikoosia, passionhedelmää ja papaijaa melko runsaan ja hiukan kirpeän hapokkuuden siivittämänä. Viini on makeudestaan huolimatta raikas ja kokonaisuus on kohtuullisen hyvässä tasapainossa jo näin nuorena. Olen hiukan huono arvioimaan näitä makeita viinejä tai niiden potentiaalia, mutta tämä oli kyllä hyvää, joten voisin kuvitella jopa hankkivani tätä lisää. 92


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...
Lähetä kommentti
Lue lisää