Siirry pääsisältöön

Jouluaaton viinit

Louis Roederer Cristal 2004



Nuoren viinin väri on kalpean keltainen ja sen tuoksussa on pirteää sitruunaa sekä keveää paahteisuutta. Hentoisia mutta hienostuneita muita vivahteita ovat saksanpähkinä, karambola ja kermatoffee. Maku on keveähköä tuoksua selvästi painavampi, vaikka eleganssi onkin samanveroista: nuoren sitruunaisuuden ohella löytyy myös pinot-voittoisia, runsaamman pyöreitä hedelmäsävyjä, kuten cantaloupemelonia ja mangoa. Hapokkuus on tasaisen tyylikästä ja kannattelee pitkään näin nuoreksi samppanjaksi upean sileää jälkimakua. Pelkästään tyylikkyytensä perusteella tätä viiniä voisi kuvitella puhtaaksi blanc de blancsiksi.

Tämä viini on nuoruutensa nähden upean nautittava ja siinä suhteessa aivan eri paria syksyllä maistetun saman vuoden Roedererin bdb:n kanssa. Toisaalta viini on kuitenkin sen verran tiukka ja rakenteikas, että tämä paranee kellaroinnin myötä taatusti, kun kaikki hienot nyanssit ehtivät avautua täyteen loistoonsa. Viini toimi mukavasti ruokajuomana kahdeksan kalan pöydälle, mutta kaikkein mieluimmin lipittelin tätä herkkua kuitenkin suurin kulauksin ihan pelkältään. Vähällä on, etten anna vieläkin parempia pisteitä tai hamstraa näitä muutamaa lisää - tältä vuodelta tämä oli toistaiseksi viinivarastoni ainokainen. 93

Château Sociando-Mallet 1986




Tätä Haut-Médoc-tasoista Bordeaux-viiniä join viimeksi nelisen vuotta sitten, ja nyt tyhjennetyn pullon myötä oma kaappinikin on näistä tyhjä. Dekantoin viinin noin puolitoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin väri on ikään nähden yhä suhteellisen tumman punainen, toki jo hiukan reunoilta ruskettunut. Tuoksussa on tyypillisiä Bordeaux-aromeita: kypsää luumua, sikarilaatikkoa, tupakkaa, nahkaa ja pippuria. Maun päällimmäiset aromit ovat talli sekä tupakka ja tanniinit kuivattavat kevyesti suuta kohtuullisen mittaisen jälkimaun liepeillä. Hedelmäisyyttä on vielä mukavasti jäljellä, joten viini on tässä iässä yhä hyvässä vedossa. Toisaalta kypsyttämiseenkään ei enää ole tarvetta tai syytä, muistan tämän edelliseltä kerralta hyvin samanlaisena. Siisti punainen tai kansainvälisesti tiivistettynä "solid claret", suoriutui ihan kunnialla myös säestystehtävästä karitsanpaistin kumppanina. 91

Château Guiraud 2009



Ostin pitkästä aikaa monopolin vakiovalikoimasta muuta kuin ruuanlaittoviiniä, kun syksyn uutuuksiin ilmestyi etäisesti siedettävään hintaan muutama hyvän vuoden (2009) Sauternes puolikkaissa pulloissa. Guiraud valikoitui näistä kokeiltavaksi pähkinäisen jälkiruuan keralle aivan puhtaasti  siitä lukemieni arvioiden perusteella. Tuoksusta löytyy sikermä alueen makeille viineille tyypillisiä elementtejä: aprikoosia, hunajaa ja jalohometta. Viinin nuoresta iästä kielii toisaalta kirpeämmät sävyt, kuten sitruunaruoho ja kevyesti sokeroidut herukat. Maussa on aprikoosia, passionhedelmää ja papaijaa melko runsaan ja hiukan kirpeän hapokkuuden siivittämänä. Viini on makeudestaan huolimatta raikas ja kokonaisuus on kohtuullisen hyvässä tasapainossa jo näin nuorena. Olen hiukan huono arvioimaan näitä makeita viinejä tai niiden potentiaalia, mutta tämä oli kyllä hyvää, joten voisin kuvitella jopa hankkivani tätä lisää. 92


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be