Siirry pääsisältöön

Chartogne-Taillet Les Barres 2007



Les Barres on muutamastakin syystä mielenkiintoinen extra brut -palstaviini: pullon sisältö on 100 % pinot meunieria, ja se on etiketin mukaan tehty 60-vuotiaiden ja viinikirvalta säästymisen vuoksi varttamattomien viiniköynnösten rypäleistä. Vaikka kylänä onkin suhteellisen tuntematon Merfy, on Les Barres eräiden mielipiteiden mukaan ainakin meunierin suhteen yksi Champagnen hienoimmista palstoista. Tässäpä siis meunier-viini, jonka tekemisen lähtökohdat ovat eri rypäleestä huolimatta ainakin paperilla hyvin samanlaiset kuin Bollingerin VVF:n.

Viinin tuoksu on vähän vaisu, vaikka vaimeita sävyjä irtoaakin yrittämällä suhteellisen monipuolisesti: sitruunaa, banaania, vehnäjauhoja ja jopa vähän mustaherukkaa. Toki viinin lämpeneminen lasissa auttaa myös - tätä viiniä ei todellakaan kannata jäähdyttää liikaa. Maun erottuvimmat hedelmäelementit ovat ananas ja appelsiini, mutta päällimmäisimpänä suussa hallitsee terävä ja hennon katkera kirpeys. Tämä siitä huolimatta, ettei hapokkuus kokonaisuutena tunnu erityisen kovalta. Jälkimaku ei sekään ole erityisen pitkä.

Takaetiketin mukaan viinin voi dekantoida, ja toimenpide olisikin tässä tapauksessa voinut parantaa juoman välitöntä nautittavuutta. Itse ratkaisin asian lipittelemällä viiniä parin päivän ajan jääkaapista käsin. Tuoksu avautui vähän paremmin ja makuun tuli ripaus lisää viinillisyyttä, mutta  ei tämä mihinkään suureen kukkaan ajankaan kanssa puhjennut.

Ennen lopullisempaa arviota Les Barresin potentiaalista pitäisi varmasti saada maistaa jotain toistakin vuosikertaa. Tämän yhden perusteella en ole suunnattoman innostunut, sillä Vouette & Sorbéen nollaseiskat ovat olleet tätä selvästi parempia ja toisaalta meunier-viineistä Prevostin Beguines ainakin -09:nä on sekin tätä nautittavampi. 86 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be