Pullollisia

Tämän 2009-pohjaisen, normaalia talotavaraa suuremmalla reserve-viinin osuudella ryyditetyn "vakiosamppanjan" tuoksussa on hiukkasen punaista omenaa, mehukkaan pyöreää sitruunaa, keltaista luumua, cashewpähkinää ja kivasti paahdetta. Muhkeahkossa maussa on tuoretta hunajamelonia ja greippiä; jälkimakua sävyttää raikas limen kirpeys. Tämän on nv-tyyppiseksi tavaraksi runsas ja roteva mutta samalla vivahteikas viini, jonka maun vähäiset särmät epäilemättä pyöristyisivät lisää parin kolmen vuoden kellaroinnilla. 88

Maistettu ensiksi runsaan tunnin dekantoinnin jälkeen: Viinin väri on melko syvän punainen. Ensinuuhkimalta tuoksun päällimmäinen elementti on selväpiirteinen brettanomyces-tyyppinen brie-juuston aromi ja sitä säestävä metalliseksi taittuva vivahde. Nämä muuttuvat lasissa vähitellen hieman hienovaraisemmaksi tallin ja lopulta toffeen sävyksi, jonka alta tumma marjaisuus karhuvatukoiden sävyssä pääsee paremmin esille. Tuoksusta löytyy lisäksi ainakin hentoa savuisuutta, punaisia luumuja, kesäisten yrttien aromia ja mustetta - kokonaisuudessa on siis oikein mukavasti sävyjä, mutta ne kaikki vain eivät ole kovin hienostuneita tai ainakaan tässä kontekstissa varsinkaan aluksi itseäni miellyttävän tuntuisia. Maussa on punaisia ja mustia herukoita sekä tuoksusta tuttua karhunvatukkaa, aluksi melko tiukan tuntuisena, hapokkaana ja hiukan tanniinisena kokonaisuutena. Muutama dekantterissa vietetty tunti pyöristää särmiä kuitenkin mukavasti. Tallinen, hikiseen nahkaan taittuva sävy on t...

Viinissä on kivan kullankeltainen väri ja oikein mukavasti kuplia. Tuoksussa on klassisen samppanjan klassisesti kypsyneitä sävyjä: Herkkusientä, voita, saksanpähkinää ja myös kypsää päärynää sekä hyvä ripaus paahteisuutta. Aika tuo tähän vähitellen vielä viehättävän pirteää sitrushedelmän tuntua appelsiinin ja verigreipin sävyissä. Maku on jopa nuorekkaan tuntuisesti sitruunainen, lisänä on myös punaisehkoa omenaa ja toffeenekun pyöristävää sävyä. Hedelmäisyys ei tunnu varsinkaan aluksi kovin monimuotoiselta tai konsentroituneelta, mutta kokonaisuus runsastuu viinin hiljalleen avautuessa. Tasapaino on jo vasta-avattuna hyvä, mutta viimeisessä lasillisessa palikat ovat ananaksen sävyttämänä vieläkin viimeistellymmin kohdallaan. Tämä on hillitty eikä järeä, ennemmin tyylikästä vähäeleisyyttä painottava, talon tyylille uskollinen samppanja. Hapokkuus on vuosikerran mukaisesti maltillista; tämäkin kasikakkonen tuntuu runsaassa kolmessakymmenessä vuodessa varsin valmiiksi kypsyneeltä...

Viinin väri on jo hieman kullankeltaiseksi sävyttynyt ja kuplat jonkin verran tasoittuneet. Raikkaassa, mutta mukavasti kypsyneessä tuoksussa on sitruunaa, briossia, kantarellia ja kokonaisuutta tyylikkäästi sävyttävää paahteisuutta. Lämmetessä voinen aromi voimistuu ja sitruunaisuus vastaavasti vähenee. Maku on nuorekkaan sitruunainen, mutta kypsähkö omenaisuus ja lempeä sitruunaruohon sävy pyöristävät sitä niin, että kevyt kirpeys pyörteilee kielellä lähinnä vain pitkässä ja hapokkaassa jälkimaussa. Tuoksu tuntuu suhteellisen valmiilta, mutta maun tuhdihko, kenties sävyjen kirjoa hieman peittävä hapokkuus vielä ei - aivan vuosikerralleen tyypillisen tuntuinen viini siis ja mainiota kulauteltavaa kesäisenä perjantai-iltana.  92

Deutz 2008 Rosé Tuoksu on tässä hennosti hiivaleipäinen, marjaisina aromeina on hiukan vadelmaa ja ripaus metsämansikkaa. Lisänä on vielä mukavaa päättäväistä paahteisuutta, muuten sävyt eivät ole vielä kovinkaan voimakkaita. Maku on näin nuoreksi viiniksi miellyttävä ja aika kivassa tasapainossa: tässä on selvä punaisen omenan ja cantaloupemelonin sävyttämä hedelmäinen komponentti, jonka rinnalla erottuu vadelmaa ja punaisia herukoita. Hapokkuus on tasaista ja vahvaa ilman sanottavaa kirpeyttä. Tämä on oikein miellyttävästi juotava viini, vaikka tuoksu onkin varmasti nuoruudesta johtuen vaisuhko. Rakennetta ja kypsytyspotentiaalia on kuitenkin selvästi saman viinin edellisiä vuosikertoja -05 ja -06 enemmän. 88 Leclerc Briant Rubis de Noirs Brut Millésime 2004 Tämä viini on rosésamppanjaksi äärimmäisen värinen: erittäin tumman mansikanpunainen aavistuksen kupariin vivahtaen. Tuoksussa on lähes ylikypsän tuntuista, hillomaista mansikkaa, viikunaa ja puolukkaa, lisänä jopa h...

Krug Grande Cuvee Tämän kultaetikettisen klassikon korkissa on koodi I121 - tämän perusteella viinin korkinvaihto lienee suoritettu vuoden 2001 maalis-huhtikuussa. Pohjavuosikerran arvelisin tämän perusteella olevan -94 tai -93. Viinin väri on keskikullankeltainen. Tuoksussa on kauniin keveää maitokahvia, joka sävyttyy savulla (tuoksu ei ole niin puhtaan kahvinen kuin muutamaa viikkoa aiemmin maistetussa -95 vintagessa). Lisänä on raikasta kypsää omenaa ja tuttu "Krug-parfyymi" vaniljaisine häivähdyksineen säestää kokonaisuutta vienona. Lämmetessä nenään nousee vielä mantelipikkuleipien aromia. Maku on kypsän hedelmäinen: tässä on sekä ananaksen ja mangon trooppista sävyä että mehukasta sitruunaa. Hapokkuus hiipii pitkän jälkimaun myötä tuhdimmaksi ja nuoremman tuntuiseksi sävyttyen jo hienoisesti sitruunankuorella. Tämä on kerrasta toiseen aina yhtä hieno viini ainakin näistä vanhemmista pulloista. 94 Egly-Ouriet Brut Tradition Grand Cru Aikaisemmat, (hy...

Maistettu 1,5 h dekantoinnin jälkeen. Viinin väri on lasin reunassa hennosti tiilenpunainen. Tuoksussa on nahkaa, multaa, kypsiä kirsikoita, boysenmarjaa ja häivähdys tammen tuomaa vaniljaista sävyä. Maku on lempeän marjainen: vadelmaa, kirsikkaa ja kypsiä punaisia herukoita. Jälkimaku on pitkä, maltillisen hapokkuuden ja mineraalisuuden sävyttämänä, vielä kevyesti tanniininen ja ripauksen eukalyptuksinen. Vaikuttaa siltä, että viini on nyt hyvässä juomaikkunassa - riskinä lienee, että hedelmä voi alkaa tästä jo vähitellen kuivahtaa. Tasapaino on joka tapauksessa nyt todella hyvä ja suutuntuma silkkisen samettinen - erittäin nautittava viini. 93