Siirry pääsisältöön

Pari nuorta punaista

Deutz 2008 Rosé

Tuoksu on tässä hennosti hiivaleipäinen, marjaisina aromeina on hiukan vadelmaa ja ripaus metsämansikkaa. Lisänä on vielä mukavaa päättäväistä paahteisuutta, muuten sävyt eivät ole vielä kovinkaan voimakkaita.

Maku on näin nuoreksi viiniksi miellyttävä ja aika kivassa tasapainossa: tässä on selvä punaisen omenan ja cantaloupemelonin sävyttämä hedelmäinen komponentti, jonka rinnalla erottuu vadelmaa ja punaisia herukoita. Hapokkuus on tasaista ja vahvaa ilman sanottavaa kirpeyttä. Tämä on oikein miellyttävästi juotava viini, vaikka tuoksu onkin varmasti nuoruudesta johtuen vaisuhko. Rakennetta ja kypsytyspotentiaalia on kuitenkin selvästi saman viinin edellisiä vuosikertoja -05 ja -06 enemmän. 88

Leclerc Briant Rubis de Noirs Brut Millésime 2004



Tämä viini on rosésamppanjaksi äärimmäisen värinen: erittäin tumman mansikanpunainen aavistuksen kupariin vivahtaen. Tuoksussa on lähes ylikypsän tuntuista, hillomaista mansikkaa, viikunaa ja puolukkaa, lisänä jopa hauskasti perinteisen sekamehun sävyä.

Melko yksinkertaisessa maussa on hapankirsikkaa, ripaus omenaa sekä hiukan sitruunankuorta. Suutuntuma on jossain määrin mehumainen kun hapokkuuskin on varsin maltillista. Jälkimaku on aika lyhyt, mutta kirpeähkö, lähes tanniinisen tuntuinen - tätä saignee-menetelmällä tehtyä roséeta on selvästi uutettu ajan kanssa, lopputulos vain ei ole samppanjamaisesti kovinkaan tyylikäs vaan ennemmin raskas ja vähän veltto. Tuoksu lupasi jonkin verran parempaa.

Onneksi viiniä kuitenkin säästyi vielä seuraavaankin iltaan: kokonaisuus on nyt selvästi pyöristyneempi ja mehumaisuuden vähenemisen myötä tämä tuntuu jo ihan vakavasti otettavalta viiniltä - pisteitäkin ropisee pari lisää. 86

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be