Siirry pääsisältöön

Vaihtelevia vuosikerrattomia

Krug Grande Cuvee

Tämän kultaetikettisen klassikon korkissa on koodi I121 - tämän perusteella viinin korkinvaihto lienee suoritettu vuoden 2001 maalis-huhtikuussa. Pohjavuosikerran arvelisin tämän perusteella olevan -94 tai -93.

Viinin väri on keskikullankeltainen. Tuoksussa on kauniin keveää maitokahvia, joka sävyttyy savulla (tuoksu ei ole niin puhtaan kahvinen kuin muutamaa viikkoa aiemmin maistetussa -95 vintagessa). Lisänä on raikasta kypsää omenaa ja tuttu "Krug-parfyymi" vaniljaisine häivähdyksineen säestää kokonaisuutta vienona. Lämmetessä nenään nousee vielä mantelipikkuleipien aromia.

Maku on kypsän hedelmäinen: tässä on sekä ananaksen ja mangon trooppista sävyä että mehukasta sitruunaa. Hapokkuus hiipii pitkän jälkimaun myötä tuhdimmaksi ja nuoremman tuntuiseksi sävyttyen jo hienoisesti sitruunankuorella. Tämä on kerrasta toiseen aina yhtä hieno viini ainakin näistä vanhemmista pulloista. 94

Egly-Ouriet Brut Tradition Grand Cru


Aikaisemmat, (hyvät) kokemukseni Eglyn viineistä ovat muutaman vuoden takaa valikoiman yläpäästä Les Crayeresista. Jatko-opintona olikin mukava päästä maistamaan lasillinen tätä malliston lähtötason viiniä. Kevyesti kullanväriseksi taittuvan viinin korkki on vaihdettu 5/2012. Melko voimakkaassa mutta puhdaspiirteisessä tuoksussa on jonkin verran kypsyyttä: hentoista herkkusientä, melko paljon paahdetta ja kandeeratun sävyistä ananasta. Maku on tuoksua nuorekkaampi, siinä on tuoretta omenaa, sitruunaa ja limen kuorta, mutta myös tuoksua seuraavaa paahdettua sokerisävyä. Hyvä hapokkuus kannattelee kivasti tätä rotevahkoa viiniä - taas miellyttävä tuttavuus tältä viljelijältä, näin hyvää perusviiniä joisin toki mielelläni toistekin. 89

Veuve Clicquot Brut

Klassikko-nv:n tuoksussa on herkkusientä, paahdetta ja vähän omenaa. Maku on melko neutraali ja hiukan vetinen - kevyesti hedelmäinen ja aika kirpeä. Pienen lasillisen perusteella keskitason pullollinen tästä sekä tunnettuuden että tuotantomäärien suhteen yhdestä suurimmista - genressään tämä on edelleen Moëtin Brut Imperialia parempaa niin, että parhaat, hieman kypsyyttä saaneet keltaetikettiset pullot voivat olla suorastaan yllättävän hyviä. 83

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be