Pullollisia

Ei-dekantoitu, slow-ox muutaman tunnin ennen maistamista. Lempeänsävyisestä ja vahvapiirteisestä tuoksusta erottuu selvimmin kypsää luumua ja mustetta sekä tummia kirsikoita siinä rinnalla, lisäksi hentoista mansikkasurvoksen sävyä, jonkin verran tallin aromia ja hieman mustaherukan lehtien tuntua. Maku on tuoksuun verrattuna hieman jylhempi ja niukemmin hedelmäinen, mutta samaa maukasta luumuisuutta on tässäkin, ripaus myös mustikkaa, lisänä salvian ja rosmariinin sävyttämää yrttisyyttä sekä häivähdys nahkaa. Jälkimaku on mukavan pitkä ja aika mehukas, vaikka viinin jykevät, viileäsävyiset ja hivenen särmikkäät tanniinit siitä melko selvästi erottuvatkin. Kokonaisuus on joka tapauksessa oikein mukavasti nautittavissa nyt: tämä viini kestää varmasti vielä hyvän tovin kellarointia sävyjen heleyden juurikaan kärsimättä, mutta tanniineilla saattaa sen sijaan olla hyvä mahdollisuus tästä vielä pehmentyä. 93

Viini dekantoitu nopeasti ja nautittu parin tunnin kuluessa. Tuoksu avautuu kohtuullisen mukavasti viinin vietettyä hetken aikaa dekantterissa ja lasissa. Vuosikerran perusvireen mukaisesti se on runsas ja kypsän hedelmäinen: meheviä punaisia herukoita, vadelmaa ja tummia kirsikoita. Lisänä on myös mukavaa mineraalisuutta ja hentoista multavan lehtikarikkeen sävyä. Maku on oletuksen mukaisesti hyvin tuoreen ja kehittymättömän tuntuinen, mutta vuosikerran muhkean kypsän ja silti varsin hyvässä tasapainossa olevan hedelmäisyyden huomaa: mansikkaa, vadelmaa ja selväpiirteistä mineraalia, sekä ripaus salmiakin sävyä. Jälkimaussa on sekä melko vahvaa hapokkuutta että jonkin verran myös kypsäpiirteisiä tanniineja. Isomittainen, mutta ulottuvuuteensa suhteutettuna aika tyylikäs Mazy, joka tarvinnee kuitenkin 10-15 vuotta lisää kellarointia potentiaalinsa avautumiseen. Aika tuo sävyihin varmasti nykyhetkeä selvästi enemmän kompleksisuutta. 92

Muikean 2002-samppanjapruuvin viimeiseksi silaukseksi vertailuun kaksi Rousseauta vuodelta 2013, kumpikin oli noin tunnin dekantterissa ennen tarkempaa tutustumista. Domaine Armand Rousseau Clos de la Roche 2013 CdlR:n tuoksu on jopa vähän yllättäen mukavan avoin: siitä erottuu aluksi kirsikkaa, hivenen hillomaista makeahkoa mansikkaa, rautamalmin aromia, jonkin verran mineraalia sekä hieman vaniljaista tuntua. Mukaan tulee myös hiljalleen vahvistuvaa savuisuutta sekä ripaus grafiitin sävyä. Maku on viinin ikä huomioiden miellyttävän pyöreä: tässä on todella kivasti kirsikkaa ja sitä monipuolistavia hennompia mansikan ja punaherukan sävyjä. Jälkimausta erottuu vielä häivähdys boysenmarjan tummempaa tuntua keveän mineraalisuuden ja sopivan hapokkuuden kyydittämänä. Suhtaudun vuosikertaan kevyen kokemuksen perusteella varauksellisesti, mutta tämän viinin perusteella ehkä turhaan: tässä on jo nyt oikein nautittava nuori Rousseau ja CdlR, vaikka viini hyvällä kellaroinnilla varm...

Pirteässä, varsin mehevässä ja mukavan hedelmäisessä tuoksussa on vihreää omenaa ja tuoretta ananasta, niiden rinnalla sitruunaa, kurkun sävyä, melko voimakkaita leipätaikinan ja briossin aromeja sekä joukkoon hyvin sulautuvaa maltillista mineraalisuutta. Maku on selvästi tuoksua särmikkäämpi ja askeettisempi. Siitä erottuu terävää sitruunaisuutta ja vihreän omenan kuorta sekä vahva greipin sävy, jonka ote pitää tiukasti ihan jälkimaun loppuun saakka. Hapokkuus tuntuu muuten, varmaan vuosikerrasta johtuen, korkeintaan keskimääräiseltä, ja konsentraatio suussa ehkä aavistuksen ohuelta. Lassaignen kädenjälki ja sokerilisäyksettömyys erottuvat selvästi tässä olemukseltaan sinänsä mielenkiintoisessa ja maukkaassa viinissä, mutta kokonaisuus ei ole ainakaan nyt ihan parhaassa tasapainossa. Pieni lisäkellarointi kenties auttaa asiaan. 89

Viinin väri on hyvin vaalean keltainen. Tyylikkäässä, hentopiirteisessä tuoksussa on maltillisesti piikiven ja kevyen savuisuuden sävyttämää reduktiiivisuutta, keltaisen omenan sävyä, viehättävää limen aromia, hieman lempeää sitruunaisuutta, sipaus tammen tuomaa vaniljaa ja viinin lämmetessä vielä aavistus voita sekä kalkkikiven tuntua. Hienovaraisessa, kevyen mineraalisessa ja jo mukavasti kypsyneessä maussa on limeä, sitruunaa ja sitruunaruohoa sekä kuulasta kypsymättömän mangon sävyä. Jälkimaku on tasapainoisen hapokas, kypsä lime ja sen aromaattinen kuori sävyttävät sitä kauniisti. Sävyiltään maukas, upean tyylikäs ja mehukkaaksi kypsynyt valkoinen burgundi, jota on vaikea uskoa luokitukseltaan vaatimattomaksi kylätason viiniksi. Piirteet ja olemus tuntuvat tässä olevan Roulot'n ja Coche-Duryn vastaavien viinien puolivälistä, ja laatu puolestaan ihan ilmiselvästi samaa tasoa. 94

Maistettu dekantoimatta, nautittu reilun parin tunnin ajan. Miellyttävässä, suhteellisen suoraviivaisessa tuoksussa on vienoa petrolin aromia, ruutisavua, varsin runsasta omenaisuutta, limeä ja sitruunaa sekä tarmokasta kalkkikiven sävyttämää mineraalisuutta. Viileiden hedelmäsävyjen rinnalla on vain kevyt aavistus persikkaan taittuvaa trooppisuutta. Tuoreen tuntuisessa maussa on tuoretta, vielä täysin kypsymätöntä omenaa, limen kuorta ja ripaus nokkosmaista yrttisävyä. Jälkimaku on tiiviin mineraalisen hapokas, kevyesti greippinen. Maukas, raikas ja tyylikkäästi viimeistelty viini, joka on varsinkin ikäänsä nähden hienosti nautittavassa tasapainossa. Ei kuitenkaan mahdottoman kompleksinen vielä: aika ja kellari tuonevat tähän lisää kerroksia sekä kehittyneempiä sävyjä. 92

Dosage 5 g/l, korkinvaihdon ajankohta puuttuu jostain syystä takaetiketistä, mutta vuosi 2011 lienee melko tarkka arvaus. Viinissä on pronssinpunainen väri ja pirteät kuplat. Tuoksusta erottuu vaalean maitokahvin sävyttämää paahteisuutta, kypsiä punaherukoita, lempeää sitruunaisuutta, nektariinia, punaista omenaa ja hieman vaalean kinuskin aromia. Maussa on melko vahvaa ja aavistuksen kulmikasta sitruunan sävyä, omenan kuorta, häivähdys vadelmaa ja tuoreita punaherukoita. Mukavan mehukkaassa jälkimaussa tuntuu viinin greipin ja karpalon hieman kirpeästi sävyttämä vahvahko hapokkuus. Ei kovin kompleksinen, mutta suhteellisen nuorekkailta sävyiltään varsin miellyttävä ja aika tyylikäskin viini. Cave Privée -merkinnän (ja hintalapun) perusteella ei kuitenkaan kannata odottaa liikaa, sillä tämä on ihan alkuperänsä mukaisesti kuitenkin "vain" hyvä myöhään uudelleenkorkitettu vuosikertarosé, ei sentään mitään sen huipumpaa. 93 --- Henriot Rose Noire Réserve Privée Pur Ch...