Siirry pääsisältöön

Vouette & Sorbée Saignée de Sorbée Extra Brut 2007



Perjantai-illan kotimaiset äyriäiset saivat seurakseen punaisen ranskattaren, aiemmin tässä kuussa esitellyn viljelijä-tuottaja Vouette & Sorbéen rosésamppanjan. Viinin aavistelemani erityisyyden vuoksi avasin sen hyvissä ajoin ennakkoon ja valitsin rohkeasti tarjoiluastioiksi Riedelin Vinum Chianti-riesling-lasit. Ratkaisu oli luultavasti suhteellisen onnistunut, sillä samppanjaksi aivan poikkeuksellisen tummanpunaisen viinin tuoksu avautui heti alusta lähtien hienona ja voimakkaana. Rotevan viinillisen tuoksun hallitsevimmat elementit ovat vadelma ja kirsikka, ja niitä sävyttää lämmin paahteisuus sekä hento rusinaisuus.

Maussa vadelma on enemmän taka-alalla ja nuori, kirpeä marjaisuus muistuttaakin tuoksua suoraviivaisemmin lähinnä punaista viinimarjaa. Mukavina lisäsävyinä ovat kuitenkin tammitynnyrikypsytyksen mukanaan tuomat maltilliset vaniljan ja sherryn vivahteet. Vaikka vuosikerta ehkä onkin kevyt, on tämä viini siitä huolimatta jykevää tekoa - paljon lähemmäksi punaista burgundia alkuperämerkinnällä Champagne on tuskin mahdollista päästä. Kellariin taidan yrittää haeskella Vouetten vuoden 2008 tuotoksia, sillä niitäkin pitäisi kyllä olla jostain saatavilla. Tämän nollaseiskan korkki oli muuten vaihdettu huhtikuussa 2010. 91

Ilta päättyi vielä mukavasti pikkupullosta maisteltuun saksalaiseen Eisweiniin, josta kosteus oli harmittavasti kuluttanut lähes kaikki etikettimerkinnät pois. Mahdollinen vuosikerta oli 1988 tai ainakin hyvin lähellä sitä. Sisältö oli joka tapauksessa hunajaista ja hyvää, sen tarkemmin arvioimatta varmasti jossakin yhdeksänkymmenen pisteen nurkilla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Domaine Comte Georges de Vogüe Chambolle-Musigny Les Amoureuses 1984

Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella.  88

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...