Siirry pääsisältöön

Vouette & Sorbée Saignée de Sorbée Extra Brut 2007



Perjantai-illan kotimaiset äyriäiset saivat seurakseen punaisen ranskattaren, aiemmin tässä kuussa esitellyn viljelijä-tuottaja Vouette & Sorbéen rosésamppanjan. Viinin aavistelemani erityisyyden vuoksi avasin sen hyvissä ajoin ennakkoon ja valitsin rohkeasti tarjoiluastioiksi Riedelin Vinum Chianti-riesling-lasit. Ratkaisu oli luultavasti suhteellisen onnistunut, sillä samppanjaksi aivan poikkeuksellisen tummanpunaisen viinin tuoksu avautui heti alusta lähtien hienona ja voimakkaana. Rotevan viinillisen tuoksun hallitsevimmat elementit ovat vadelma ja kirsikka, ja niitä sävyttää lämmin paahteisuus sekä hento rusinaisuus.

Maussa vadelma on enemmän taka-alalla ja nuori, kirpeä marjaisuus muistuttaakin tuoksua suoraviivaisemmin lähinnä punaista viinimarjaa. Mukavina lisäsävyinä ovat kuitenkin tammitynnyrikypsytyksen mukanaan tuomat maltilliset vaniljan ja sherryn vivahteet. Vaikka vuosikerta ehkä onkin kevyt, on tämä viini siitä huolimatta jykevää tekoa - paljon lähemmäksi punaista burgundia alkuperämerkinnällä Champagne on tuskin mahdollista päästä. Kellariin taidan yrittää haeskella Vouetten vuoden 2008 tuotoksia, sillä niitäkin pitäisi kyllä olla jostain saatavilla. Tämän nollaseiskan korkki oli muuten vaihdettu huhtikuussa 2010. 91

Ilta päättyi vielä mukavasti pikkupullosta maisteltuun saksalaiseen Eisweiniin, josta kosteus oli harmittavasti kuluttanut lähes kaikki etikettimerkinnät pois. Mahdollinen vuosikerta oli 1988 tai ainakin hyvin lähellä sitä. Sisältö oli joka tapauksessa hunajaista ja hyvää, sen tarkemmin arvioimatta varmasti jossakin yhdeksänkymmenen pisteen nurkilla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be