Perjantai-iltana pantiin viisi blanc de blancs -samppanjaa vierekkäisiin laseihin toisten käsien toimesta, itselläni oli siis ilo päästä näihin käsiksi puolisokkona.
Deutz Blanc de Blancs 1996
Tämän tuoksussa on mandariinia, karambolaa ja vihreää ruohoa sekä myöhemmin myös häivähdys crème brûléeta. Osin kirpeiden, osin kypsempien sävyjen välinen jännite tekee tästä hiukan valtavirrasta poikkeavan samppanjan jakaen varmasti myös mielipiteitä. Maussa on raikkaita hedelmiä ja jo vähän talttunutta mutta tuhtia hapokkuutta: sitruunaa, limeä, omenaa ja ananasta. Kun viini lämpenee ja avautuu, mukaan tulee vielä hunajainen häivähdys ja hentoa herkkusientä. Rotevat hapot kannattelevat pitkää jälkimakua - vuosikerta lyö kyllä selvän leimansa tähän muuten tyyliltään raikkaan keveään viiniin. Monet ysikutoset vaikuttavat olevan mainiossa kehityksensä vaiheessa juuri nyt, sillä tämäkin on parhaillaan erittäin nautittavaa juotavaa. 93
Roederer Blanc de Blancs 1997
Viinin tuoksussa on kypsää vihreää omenaa, vähän nugaata ja myöhemmin myös vaaleaa sokeria yhdistettynä kevyesti paahtuneisiin sävyihin. Maussa hallitsevat sitruuna ja keltaiset luumut, jälkimakua sävyttää tuoksusta tuttu pieni paahteisuus sekä tasainen hapokkuus. Hento hunajainen sävy ilmestyy illan mittaan tähänkin. Vaikka sävyt ovat ehkä vähän vaimeita, on kokonaisuuden tasapaino erittäin hyvä.
Omat aikaisemmat kokemukseni tästä vuosikerrasta ovat erittäin vähäiset, ja kuvittelinkin tätä ensin sulkeutuneeksi nollakakkoseksi. Todellisuuden ja vuosikerran keskinkertaisen maineen tietäen veikkaan, että tämä lienee kuitenkin aika hyvässä vaiheessa juuri nyt - hapokkuus saattaa lisäkypsytyksen myötä ennemmin jopa latistaa hennon hedelmäisyyden alleen. Joka tapauksessa tässä on mainio viini juuri nyt juotavaksi. 92
Taittinger Comtes de Champagne 2000
Kreivin tuoksu on kylmänäkin varsin voimakas: siinä on kuumaa, makeaa paahteisuutta, mehiläisvahaa ja popcornia. Maku on kukkea ja kosiskelevan makean hedelmäinen, erottuvimpina liljan ja päärynän sävyt. Hapokkuus on melko maltillista, mutta dosagea sen sijaan on lirautettu mukaan reiluhkosti, mikä toki taitaa kuulua talon ja tämän viinin tyyliin. Näin nuoressa viinissä sokeri ei tunnu kuitenkaan olevan vielä aivan saumattomasti mukana. Lisäkellaroinnin myötä ongelma kokemukseni mukaan poistuu, mutta olisihan näistä silti mielenkiintoista päästä pruuvaamaan vaikkapa extra brutia lähenteleviä versioita.
Comtes on hurmuri ja häpeämättömän flirttaileva verrattuna illan muihin viineihin, tämä maistuu varmasti harjaantumattomallekin lipittelijälle. Vaikka en toki olettanutkaan kaksitonnisen yltävän vuosien -95 ja -96 Kreivien tasolle, oli tämä viini maltillisiin odotuksiinkin nähden kokonaisuutena hienoinen pettymys. Sen saanee helpoimmin huuhdeltua pois maistamalla -02 Comtesin mahdollisimman pian, sille voi sitten jo joutua raivaamaan tilaa kellaristakin. 90
Roederer Blanc de Blancs 2002
Tämän nollakakkosen tuoksussa on appelsiininkuorta, hentoa sitruunaisuutta ja myöhemmin myös mukava vaniljainen sävy. Maussa on pyöreää vihreää omenaa sekä kirpeämpää karviaista, hapokkuus on sileää mutta toki varsin runsasta. Jälkimaku on varsin pitkä ja siinä on melko paljon kirpeytttä, minkä ansiosta tämä tuntuu eleganssistaan huolimatta selvästi illan raaimmalta viiniltä. Illan mittaan tämä pikemminkin kirpeytyi vielä lisää, siinä missä -04 taas alkoi hiukan avautua. Tämä tarvitsisi ehdottomasti kätkeä kellariin ainakin viideksi vuodeksi ennen seuraavaa kokeilua, nyt viini on ehdottomasti yksi tiukimmista maistamistani nollakakkosista tähän mennessä. 91
Roederer Blanc de Blancs 2004
Viinin tuoksussa on ananasta, kirpeää vihreää omenaa ja häivähdys mentolia. Maku on pyöreähkö, mutta lähinnä sitruunan hallitsema, myöhemmin siinä erottuu sentään häivähdys kookosta, kun viini ilmaantuessaan hiukan tasoittuu. Hapokkuus tuntuu kuitenkin vain keskimääräiseltä, ja siksi ennen identiteetin paljastumista kuvittelinkin tätä vanhemmaksi Roedereriksi. Vuosikerta sinänsä vaikuttaa jo alkutaipaleellaan ihan mainiolta, joten uskon kyllä tämänkin viinin potentiaaliin. Nyt tässä oli kuitenkin palikat aika pahasti sekaisin, joten uusintaa kannattaa varmasti malttaa odottaa useampi vuosi. Palaan toisen pullolliseni tiimoilta joskus tulevaisuudessa, tämän ensikokemuksen perusteella tuskin lisääkään hankin. 89
Kuuden maistajan konsensuksella Deutz vei pruuvin voiton, mutta vieläkin yksimielisempiä oltiin Roedererin -04:n viimeisestä sijasta. Kolme muuta viiniä jakoivat keskimmäiset sijat melko tasaisesti, Comtes taisi muistaakseni kiilata kakkoseksi kuta kuinkin rinnan mitalla.
Kommentit
Lähetä kommentti