Siirry pääsisältöön

Roederer Blanc de Blancs 2000

Päätin korkata Bdb-pruuvista saman vuoden Comtesin tieltä pudonneen pullollisen nyt, kun pruuvin viinitkin olisivat vielä etäisessä makumuistissa.

Tämän Roedererin tuoksu on runsaahko: herukanlehtiä, vihreää ruohoa ja hasselpähkinöitä käärittynä lempeän lämpimään paahteisuuteen. Maussa on vihreää omenaa ja sitä mehukkaampaa päärynää, sekä tuoksusta tuttua ruohon ja lehtien terävähköä makua. Jälkimaun limen kuoren ja sitruunan sävyt ovat aika kirpeitä, vaikkei hapokkuus kokonaisuudessaan olekaan mitenkään huomattavan runsasta.

Viini jättää hiukan ristiriitaisen vaikutelman: tuoksu tuntuu runsaudestaan huolimatta hiukan keskeneräiseltä, maku taas kaipaisi runsaampaa hedelmää reilun kirpeyden vastapainoksi. Osaltaan ongelmaa voinee ratkoa lisäkellaroinnilla, mutta osaksi kyse on varmasti myös vuosikerran ominaispiirteistä. Lisäksi pitää todeta, että ilmaantuminen ja rinnalla nautitut höyrytetyt ahvenet parsakaalirisoton kera korostivat toisena päivänä mukavasti viinin hyviä puolia erityisesti ensikulauksiin verrattuna. 90

Neljän tuoreehkon vuosikerran perusteella arvioisin myös, ettei bdb-Roedererin korkkaamiseen suuremmin kannata kiirehtiä ennen kuin viinillä on ikää hyvän matkaa toistakymmentä vuotta. Samaan hengenvetoon voisi toki toivoa, että viini viettäisi talon kellarissa näistä vuosista muutaman nykyistä enemmän - tällä hetkellä uusin myynnissä oleva vuosikerta on 2006.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be