Sunnuntaina syötiin viimeisiään vetelevän sesongin herkkuja, nimittäin mateen mätiä ja blinejä, siispä samppanjan nauttimiseen oli taas vähintäänkin kunnollinen syy. Seuralaiseksi valitun viinin tuoksu on melko hentoinen, ja sen aromit ovat mitä tyypillisimpiä nuorelle rosésamppanjalle: vadelmaa, karpaloa ja päärynää hienoisen paahteisuuden sävyttämänä.
Maku on mehukas: siinä on lähinnä punaisia marjoja ja hyvin kevyesti karamellia. Tasaisen marjainen jälkimaku on kevyen hapokas ja vain aavistuksen kirpeä. Nuoren viinin tasapaino on oikein hyvä, mikä talon tuntien ei tosin ole yllätys. Toisaalta tämän samppanjan aromit ovat aika vaimeita ja varsinkin maku on suorastaan yksinkertainen. Tällä kertaa ruoka taisi innostaa juomaa enemmän vaikka niistä hyvä pari tulikin; muistikuvani mukaan viime kesänä nautittu vuoden 2005 versio oli tätä pykälän tuoreempaa vuosikertaa hiukan parempaa. 87
Kommentit
Lähetä kommentti