Pullosta kuuluu avatessa vain melko laiska pihaus, mutta kuplat ja mousse ovat kuitenkin ihan asialliset. Tuoksu on hienostunut, mutta samalla oikeastaan jopa vähän ujo: sävyjä löytyy joka tapauksessa enemmän kuin riittämiin, samalla kun viini hiljalleen lasissa lämpenee ja avautuu: voita, inkivääriä, karamellin säestämää makeaa paahteisuutta, sitruunaruohoa ja hiukkasen savuisuutta.
Maun voimakkain komponentti on lempeän kirpeä sitruuna, jonka lisänä on kypsää päärynää ja viikunaa, sekä toisaalta hapokasta hunajamelonia ja punaista omenaa. Rakenne on pehmeä ja sileä, jälkimaku voisi kenties olla hiukan pidempikin. Itse asiassa kokonaisuus muistuttaa varsin paljon Clicquot'n -88 Rare Vintagea, jota olen juonut lähimenneisyydessä useampaan otteeseen. Tämä muutaman vuoden vanhempi Grande Dame on hiukan tyylikkäämpi kokonaisuus ja lisäksi mukana on minusta vuosikerrasta johtuva, ikään nähden varsin tiukan hapokas komponentti. Toisaalta hedelmäisyyden runsauden ja tasapainon osalta kasikasi vie voiton - tällainen taitaa olla näiden vuosikertojen keskinäinen suhde monessa muussakin samppanjassa.
Runsaasta hapokkuudestaan huolimatta GD -85 tuntuu täysin kypsältä ja kuvittelen, että hedelmäisyys voi olla jo lähivuosina hiljalleen hiipumaan päin. Siksi laittaisin loputkin pullolliset lähitulevaisuuden juomalistalle, jos näitä vielä omasta kellaristani löytyisi lisää. 94
Kommentit
Lähetä kommentti