Muutama perusviini

Menneen viikonlopun viinit olivat tällä kertaa vakiosamppanjakategoriassa, kaksi kolmesta sentään uusia tuttavuuksia.

Henri Giraud Esprit de Giraud

Taloon tutustuminen on kerrankin mukavaa aloittaa portaikon alimmalta askelmalta eli vakiosamppanjasta. Tämän lähtötason viinin rypälelähde ei toki ole yksinomaan pienen talon kotikylä, huippu-pinotista tuttu Aÿ, mutta pinot noir dominoi tässäkin 70 % osuudella lopun ollessa chardonnayta. Viinin tuoksu on kirpeä mutta tyylipuhdas: siinä on karviaista ja vihreää omenaa, joita säestävät kevyt vaniljaisuus sekä tuoreiden jauhojen aromi. Maku on lähinnä greipin sävyisen hedelmäisyyden täyttämä, jota pieni mineraalisuus ja hento nugaan häivähdys kuitenkin monipuolistavat. Hapokkuus on aika terävää, mutta jälkimaku on vakiosamppanjaksi pitkä ja mehukas. Tässä ei ole myöskään mitään häiritsevää makeutta, eli dosage on mainiosti kohdallaan. Pullo taisi kellaroitua kaapissani melkein täyden vuoden - saattanee olla osasyy siihen, että tämä ensitapaaminen oli yllättävänkin miellyttävä. 87

Pol Roger Pure

Pol Rogerin Cuvée de Reserve on minusta vakiosamppanjoiden parhaimmistoa varsinkin hiukan kellaria nähneenä. Siksi sen Pure-nimellä jo muutaman vuoden ajan tarjolla ollutta extra brut -versiota oli vähintäänkin mielenkiintoista päästä ensimmäistä kertaa itse maistamaan. Tuoksu on tässä selvästi jo hiukan kypsynyt, siitä löytyy ainakin herkkusientä, hasselpähkinää ja briossia. Maun nyanssit ovat sen sijaan rajoittuneet lähinnä sitruunankuoreen ja limeen, eikä pyöreämpää hedelmäisyyttä ole oikein ollenkaan. Jälkimaku on viiltävän hapokas, muttei sentään päällekäyvällä tavalla. Tuoksu on tämän kuohuvan parasta antia ja teknisesti viini onkin siisti. Suussa tämä on hedelmän puutteen vuoksi kuitenkin kuin sitruunaista kivennäisvettä, eli kokonaisuus ei ole minusta erityisen miellyttävä. Normaalidosagellinen versio on tämän kokemuksen perusteella selvästi parempaa. 84

Kolmas samppanja oli vanha tuttu, eli Laurent-Perrierin Brut, ja kokemuskin oli suurin piirtein entisenlainen. Kohtuullinen, melko puhdas hedelmäisyys yhdistettynä ihan hyvään hapokkuuteen ja hentoon makeuteen takaavat, että viini soljuu kurkusta sujuvasti alas ilman mitään heikommille vakiosamppanjoille tyypillisiä häiritseviä elementtejä. 85