Siirry pääsisältöön

Muutama perusviini

Menneen viikonlopun viinit olivat tällä kertaa vakiosamppanjakategoriassa, kaksi kolmesta sentään uusia tuttavuuksia.

Henri Giraud Esprit de Giraud




Taloon tutustuminen on kerrankin mukavaa aloittaa portaikon alimmalta askelmalta eli vakiosamppanjasta. Tämän lähtötason viinin rypälelähde ei toki ole yksinomaan pienen talon kotikylä, huippu-pinotista tuttu Aÿ, mutta pinot noir dominoi tässäkin 70 % osuudella lopun ollessa chardonnayta. Viinin tuoksu on kirpeä mutta tyylipuhdas: siinä on karviaista ja vihreää omenaa, joita säestävät kevyt vaniljaisuus sekä tuoreiden jauhojen aromi. Maku on lähinnä greipin sävyisen hedelmäisyyden täyttämä, jota pieni mineraalisuus ja hento nugaan häivähdys kuitenkin monipuolistavat. Hapokkuus on aika terävää, mutta jälkimaku on vakiosamppanjaksi pitkä ja mehukas. Tässä ei ole myöskään mitään häiritsevää makeutta, eli dosage on mainiosti kohdallaan. Pullo taisi kellaroitua kaapissani melkein täyden vuoden - saattanee olla osasyy siihen, että tämä ensitapaaminen oli yllättävänkin miellyttävä. 87

Pol Roger Pure




Pol Rogerin Cuvée de Reserve on minusta vakiosamppanjoiden parhaimmistoa varsinkin hiukan kellaria nähneenä. Siksi sen Pure-nimellä jo muutaman vuoden ajan tarjolla ollutta extra brut -versiota oli vähintäänkin mielenkiintoista päästä ensimmäistä kertaa itse maistamaan. Tuoksu on tässä selvästi jo hiukan kypsynyt, siitä löytyy ainakin herkkusientä, hasselpähkinää ja briossia. Maun nyanssit ovat sen sijaan rajoittuneet lähinnä sitruunankuoreen ja limeen, eikä pyöreämpää hedelmäisyyttä ole oikein ollenkaan. Jälkimaku on viiltävän hapokas, muttei sentään päällekäyvällä tavalla. Tuoksu on tämän kuohuvan parasta antia ja teknisesti viini onkin siisti. Suussa tämä on hedelmän puutteen vuoksi kuitenkin kuin sitruunaista kivennäisvettä, eli kokonaisuus ei ole minusta erityisen miellyttävä. Normaalidosagellinen versio on tämän kokemuksen perusteella selvästi parempaa. 84

Kolmas samppanja oli vanha tuttu, eli Laurent-Perrierin Brut, ja kokemuskin oli suurin piirtein entisenlainen. Kohtuullinen, melko puhdas hedelmäisyys yhdistettynä ihan hyvään hapokkuuteen ja hentoon makeuteen takaavat, että viini soljuu kurkusta sujuvasti alas ilman mitään heikommille vakiosamppanjoille tyypillisiä häiritseviä elementtejä. 85 

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika
Lähetä kommentti
Lue lisää

Leppoisia mökkiviinejä, mm. Bollinger La Grande Année 2002

Veuve Fourny & Fils Blanc de Blancs Brut Premier Cru magnum Viinin dosage 6 g/l. Tuoksussa on omenankuorta, sitruunaa ja letkeää paahteisuutta. Maussa tuntuu kohtuullisesti hedelmää omenan, omenankodan ja kirpeän sitruunaisuuden sävyissä. Jälkimaku sävyttyy sitruunankuorella ja greipillä sekä viinin kuivakan kirpeähköllä hapokkuudella. Asiallinen ja aika raikas mökkiaperitiivi. 85 Veuve Fourny & Fils Blanc de Blancs Brut Nature Premier Cru magnum Dosage luokituksen mukaisesti 0 g/l. Miellyttävän tyylikäs ja hedelmäinen tuoksu: keltaista ja vihreää omenaa, hieman tuoretta ananasta ja kivaa lempeähköä sitruunaa sekä siinä rinnalla häivähdys vaniljapullan aromia. Maku tuntuu mukavan hedelmäiseltä ja sokerilisäyksettömyys huomioiden yllättävänkin pyöreältä, sävyttyen vahvahkoilla keltaisen ja vihreän omenan sävyillä. Jälkimaku on tasapainoisen hapokas miellyttävissä limen ja sitruunan sävyissä. Lempeän tyylikäs, hedelmältään oivallinen vuosikerraton brut nature. 88
Lähetä kommentti
Lue lisää