Koko juhannus kului tällä kertaa ilman ensimmäistäkään samppanjapisaraa, joten heti maanantai-iltana piti kaivella kellarista kuplivaa juotavaa. Käsi osui tällä kertaa Philipponnatin ikääntyneeseen blanc de blancsiiin.
Viinin väri on kevyen kullankeltainen, ja siinä on varsin pienet, terhakat kuplat. Ensituntuma tuoksusta on huolestuttavasti sherryyn taittuva, mutta aromi onneksi hälvenee juoman avautuessa ja lämmetessä eikä palaa ainakaan sen reilun parituntisen aikana, kun viiniä pullollisessa riittää. Tuoksu on toki kypsä, niin kuin tähän ikään ja erityisesti vuosikertaan kuuluu: keskeiset elementit ovat vaniljapulla, hyvin kypsä päärynä ja kokonaisuutta raikastava melko runsas sitruunankuoren sävy.
Maussa on hyvä tasapaino kypsien vihreiden omenasävyjen sekä toisaalta trooppisempien hedelmien, kuten ananaksen, mangon ja persikan välillä. Hapokkuus kannattelee makua melko mukavasti tuntuen jopa yllättävän terävältä, vaikka kokonaisuus jättääkin melkeinpä yltäkylläisen nektarimaisen vaikutelman. Kaiken kaikkiaan tämä on nyt nautittava kypsä viini, jota ei minusta kannata piilotella kellarissa enää pidempään. Maun hedelmäisyyttä lievästi jyräävän kirpeyden tasaamalla ja aavistuksen lyhyttä jälkimakua pidentämällä tässä olisi kelpo tarjokas jopa aivan ylimpään huippuviinien kategoriaan. 93
Kommentit
Lähetä kommentti