Siirry pääsisältöön

Pol Roger 2002



Uusimpien Polien testaaminen sai kesäisenä perjantaina jatkoa nollakakkosesta, mutta nyt tavallisena vuosikertaversiona (ko. vuoden Winstonia joutunee vesi kielellä odottamaan vielä vuoden pari). Viinin tuoksu on jonkin verran paahteinen, mutta muuten kokonaisuutena melkoisen sulkeutunut. Kovasti yrittämällä nenään irtoaa kuitenkin ainakin limen kuoren, raparperin, korianterin ja piikiven aromeja.

Maussa sija on lähinnä sitruunalla ja raa'alla omenalla. Hapokkuus on toki tiukkaa, mutta ei mitenkään päällekäyvää, erityisesti jälkimaku on kuitenkin tiukan kirpeän kitkerä tuntuen suussa karkean kulmikkaalta. Tämän vuoksi viini ei ainakaan tässä nykykunnossaan ole erityisen nautittava, enkä oikein osaa tästä aavistella lupausta suuresta tulevaisuudestakaan. Epäilemättä tämä voi vuosien myötä muuttua aivan toisenlaiseksi, sillä nyt Polle tuntuu kenties keskeneräisimmältä maistamaltani vuosikerran 2002 samppanjalta. Hiukan samanlainen tunne tuli Roedererin nollakakkosesta tuoreeltaan muutama vuosi sitten, sitäkin pitäisi varmaan päästä maistamaan uudestaan. Talo ja vuosi huomioiden joka tapauksessa jonkinlainen pettymys, pari viikkoa aiemmin puolikkaasta pullosta tyhjennetty Polin perus-brut (87) oli selvästi tätä juotavampaa.

Ehkäpä jonkinlainen viite paremmasta tulevaisuudesta tulikin, kun kolmeksi päiväksi sulkijan kanssa jääkaappiin unohtunutta vajaata pulloa maistettiin uudestaan. Rakenne ja hapokkuus olivat edelleen hyvässä iskussa, mutta karkeus ja kulmikkuus olivat enimmäkseen kadonneet pyöreän paahteisuuden ja tasaisemman hedelmäisyyden tieltä. Kärsivällinen kellari, jota tälle viinille itseltäni tuskin löytyy, voi varmasti saada jälleen kerran ihmeitä aikaan. Pisteet arvoin nyt jonkinlaisena kahden maistokerran välisenä kompromissina. 88
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94
Lähetä kommentti
Lue lisää