Siirry pääsisältöön

Pol Roger 2002



Uusimpien Polien testaaminen sai kesäisenä perjantaina jatkoa nollakakkosesta, mutta nyt tavallisena vuosikertaversiona (ko. vuoden Winstonia joutunee vesi kielellä odottamaan vielä vuoden pari). Viinin tuoksu on jonkin verran paahteinen, mutta muuten kokonaisuutena melkoisen sulkeutunut. Kovasti yrittämällä nenään irtoaa kuitenkin ainakin limen kuoren, raparperin, korianterin ja piikiven aromeja.

Maussa sija on lähinnä sitruunalla ja raa'alla omenalla. Hapokkuus on toki tiukkaa, mutta ei mitenkään päällekäyvää, erityisesti jälkimaku on kuitenkin tiukan kirpeän kitkerä tuntuen suussa karkean kulmikkaalta. Tämän vuoksi viini ei ainakaan tässä nykykunnossaan ole erityisen nautittava, enkä oikein osaa tästä aavistella lupausta suuresta tulevaisuudestakaan. Epäilemättä tämä voi vuosien myötä muuttua aivan toisenlaiseksi, sillä nyt Polle tuntuu kenties keskeneräisimmältä maistamaltani vuosikerran 2002 samppanjalta. Hiukan samanlainen tunne tuli Roedererin nollakakkosesta tuoreeltaan muutama vuosi sitten, sitäkin pitäisi varmaan päästä maistamaan uudestaan. Talo ja vuosi huomioiden joka tapauksessa jonkinlainen pettymys, pari viikkoa aiemmin puolikkaasta pullosta tyhjennetty Polin perus-brut (87) oli selvästi tätä juotavampaa.

Ehkäpä jonkinlainen viite paremmasta tulevaisuudesta tulikin, kun kolmeksi päiväksi sulkijan kanssa jääkaappiin unohtunutta vajaata pulloa maistettiin uudestaan. Rakenne ja hapokkuus olivat edelleen hyvässä iskussa, mutta karkeus ja kulmikkuus olivat enimmäkseen kadonneet pyöreän paahteisuuden ja tasaisemman hedelmäisyyden tieltä. Kärsivällinen kellari, jota tälle viinille itseltäni tuskin löytyy, voi varmasti saada jälleen kerran ihmeitä aikaan. Pisteet arvoin nyt jonkinlaisena kahden maistokerran välisenä kompromissina. 88
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Domaine Comte Georges de Vogüe Chambolle-Musigny Les Amoureuses 1984

Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella.  88
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...
Lähetä kommentti
Lue lisää