Siirry pääsisältöön

Kolme Selossea

Pääsin vihdoin palaamaan joulukuisen Selosse-pruuvin näyttämölle ja maistamaan uudestaan trion tuon illan parhaimpia viinejä, jälleen hienon illallisen siivittämänä.



Jacques Selosse Chemin de Châlons (Cramant)

Tämän viimekertaisen ykkösviinini tuoksussa on hunajamelonia, ananasta, kermaa ja vaniljapullaa. Näiden läpi tuntuvat selossemaiset oksidatiiviset elementit, tammen sävy ja siten näin nuoreksi viiniksi jo hieno kypsyyden tuntu. Myöhemmin suorassa vertailussa kahden muun viinin rinnalla huomaan tästä vielä piikiven aromia ja vihreää kukkaisuutta.

Hiukan yllättävästi maku tuntuu aluksi selvästi nuoremmalta kuin viimeksi: läsnä on lähinnä vihreä omena ja lime pitkään, hapokkaaseen jälkimakuun taittuen. Nuorekasta ilmettä pehmentää kuitenkin juuri Cramantin chardonnayhen assosiomani kermaisuus, ja toisaalta viinin lämmetessä alkaa esiin hiipiä myös trooppisia hedelmäsävyjä ja vaniljaa.

Kaikkiaan tämän viinin tuoksu on  nuorelle chardonnaylle aivan huippu, mutta maussa on pientä iästä johtuvaa yksioikoisuutta, jota kuitenkin aika ja lämpenenminen leventävät - tämän perusteella kypsytyspotentiaalia on kyllä vieläkin paremmaksi. Kahden muun viinin rinnalla tässä korostuivat raikkaus ja keveys, mutta toisaalta samalla myös tyylikkyys ja hienostuneisuus. Lisäksi viini ei tosiaan lässähdä tai latistu lasissa edes huoneenlämpöisenä - korkeammat pisteet ovat kyllä erittäin lähellä nytkin. Korkinvaihto 9/5/2012. 95

Jacques Selosse Le Bout du Clos (Ambonnay)

Tuoksussa on toffeeta, voita, mantelia ja runsaasti paahteisuutta. Mukana on myös kukkainen jasmiinin sävy, trooppista passionhedelmää ja viinin avautuessa vähän salmiakkiakin. Maussa on lakritsia, nuorehkoa punaista omenaa ja sitruunaruohoa. Viinissä on jo aika pyöreän tuntuinen hapokkuus ja siten suutuntuma on hieno ja sileä. Omenaisuus tuntuu tässä leimallisena aina pitkään jälkimakuun asti; lämpeneminen tuo tähänkin mukaan vielä selossemaisen ananaksen sävyn. Tämä viini on kolmikon pyörein, omenaisin ja kokonaisuudessaan ehkä kypsimmän tuntuinen. Siitä huolimatta jäi tällä kertaa aavistuksen kahden muun huippuviinin varjoon. Korkinvaihto 13/4/2012.  94

Jacques Selosse Millésime 2002

Suorastaan hurja on tämän viinin tuoksu, niin muhkeina ananaksen aromit aivan pomppaavat nenään heti ensimmäisestä nuuhkaisusta lähtien, oksidatiivisten sävyjen säestäessä sivuroolissa taustalla. Sitten mukaan tulee myös vaniljaa, karambolaa ja orkidean hieno, viettelevä sävy. Lämpö tuo tähän vielä hunajaisuutta, joka muistuttaa lähinnä raikasta akaasiahunajaa. 

Maussa on sileän tyylikästä vihreää omenaa, mehukasta päärynää ja sitruunaa, joka hiipii pitkän jälkimaun ja tasaisen runsaan hapokkuuden rinnalla. Lämmetessään ja avautuessaan sitruuna pehmenee jo makeansävyiseksi sitruunapiirakaksi. Tämä on todella roteva ja ison kaliiberin hedelmäinen viini, joka avautuessaan on jo tässä iässä melkoista nektaria. Kolmikosta tässä on eniten ananasta ja voimaa, ja tällä kertaa taisin hiuksenhienosti preferoida juuri tätä päättäväistä raakaa voimaa ja puhdaslinjaista tyyliä. Korkinvaihto 23/2/2012. 96

---

Olipa taas aivan upea ilta - kiitokset Sinne minne ne kuuluvat!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be