Äitienpäivänä liikuttiin minulle tuntemattomilla punaisilla teillä: viinivarastosta löytyi korkattavaksi hieman ikääntynyt Barolo, joka aikanaan oli sinne haettu ihan alkuperämaasta asti. Viini vietti dekantterissa puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista.
Viinin väri on lasin reunalla jo kevyesti tiilen sävyyn taittuva. Viehättävän ja mukavan moniuloitteisen tuoksun keskeisimmät elementit ovst kirsikka, viikuna, karhunvatukka ja lakritsi - varsinkin kahden viimeisen osalta aromissa on hienosti painoa ja päättäväisyyttä.
Suutuntumaltaan viini on miellyttävän pehmeä. Maun ensimmäinen kerros muodostuu kirsikoista ja tummista marjoista, toisessa ja tuhdimmassa on lisänä savua ja hiukan mentolia. Voimakkaat, mutta jo pehmenneet tanniinit kannattelevat viinin kevyen pippurista jälkimakua mukavan pitkälle. Kokonaisuudessa on tässä iässä mukavasti eri tyyppisiä mutta silti yhtä miellyttäviä, selvästi kypsyneen tuntuisia sävyjä. Tätä olisikin varmaan ollut tarpeetonta piilotella kellarissa enää kauempaa, vaikka viini ei mitenkään viimeisillään olevan tuntuinen toki ollutkaan. Ruokakumppanina tämän kanssa nautittiin poron sisäfilettä hennohkosti viritetyillä lisäkkeillä - viini oli tälle kokonaisuudelle kelvollinen, mutta huippuyhdistelmäksi kuitenkin hiukan liian järeä kumppani. 93
Kommentit
Lähetä kommentti