Siirry pääsisältöön

Vain kuusi samppanjaa: punainen Bordeaux

Chateau Magdelaine 1964



Väriltään tummahkon viinin tuoksu on todella hieno: nahkaa, tupakkaa, mustaherukkaa ja kirsikkaa. Maku on myös voimakkaan mustaherukkainen, ja luumu sekä sikarilaatikon tuntu täyteläistävät ja sävyttävät sitä sopivasti lisää. Suutuntuma on tyylikäs ja tasapainoinen, mutta samalla nuorekas jopa iättömän tuntuisella tavalla - tätä viiniä voisi epäilemättä kypsyttää vielä pitkäänkin. Kun viinin identiteetti ei vielä ollut selvillä, ajattelin, että tämä viini voisi hyvin olla esimerkiksi 80-luvulta. Isäntä kuvaa tätä hienoa mutta vähemmän tunnettua linnaa burgundimaiseksi bordeaux'laiseksi, ja vaikea tästä on maistelemisen lomassa mitään muutakaan väittää. 95

Chateau Canon 1964



Viini on väriltään reunasta kevyesti tiilen sävyinen ja siten vähän ikääntyneemmän oloinen kuin Magdelaine. Tuoksussa on viikunaa, lakritsia ja lantaa "burgundi-bordeaux'ta" maanläheisempänä ja ronskimpana kokonaisuutena. Maku on runsaahko yhdistelmä tallia ja kypsiä hedelmiä, etenkin luumua. Tämä on robusti, hyvä ja kypsän tuntuinen viini, mutta ei silti millään mittarilla tai yhdestäkään kulmastaan aivan huipputasoa. 93

Chateau Ausone 1947



Flightin kolmas viini koventaa kierroksia entisestään. Sen houkuttelevassa tuoksussa on mintun ja mentolin sävyttämää tupakkaa - melkein missä muussa seurassa hyvänsä jo tämä säväyttäisi, mutta nyt neljännen viinin rinnalla aromit tuntuvat jopa vähän vaimeilta. Maussa on multaa ja runsaasti tummia marjoja - tämä on todella maukas viini, mutta makupaletti on kuitenkin vähän yksinkertaisempi kuin nelosessa. Kun kokonaisuuden tasapainokin on todella hieno, voiko tälle viinille toivoa muuta kuin edes vähän vähemmän epäkiitollista vertailuviiniä tai hieman lievemmin ylikriittistä arvioijaa? 95

Chateau Margaux 1949



Rivin neljäs ja viimeinen viini tyhjentää pajatson viimeisetkin killingit: jo muutamalla nuuhkaisulla on selvää, että lasissa on todella poikkeuksellisen hieno, upeassa kunnossa oleva viini. Häikäisevän moniulotteisesta tuoksusta löytyy tuhdin tumman marjaisuuden ohella tallia, ruutia, lakritsia, salmiakkia, ja toffeeseen käärityn tuntuista miellyttävää kasvissävyä. Maku on uskomattoman syvä ja voimakkaan luumuinen; luumujen rinnalta erottuu tupakkaa ja mehukkaan kypsiä mustaherukoita. Tämän viinin tasapainosta ja sävyistä en etsimälläkään keksi yhtään mitään moitittavaa, eikä ihme: kyseessä on tiivistettynä paras punaviini, mitä itselläni on toistaiseksi ollut tilaisuus päästä maistamaan. 98


---

Chateau Mouton Rothschild 1952



Neljän viinin flight saa rinnalleen jatkokseen kahden viinin lisäerän. Ensimmäinen niistä pudottaa pruuvaajan edellisen viinin jäljiltä jonkin matkaa takaisin maanpinnan suuntaan. Tuoksu on jossain määrin sekavan tuntuinen: vähän vegetaalinen, vähän animaalinen, ja jostain välistä aistin myös perunakellarin tuntua. Yleisvaikutelma on hiukan ylikypsä, tai jopa jollain tavalla aavistuksen epämiellyttävä. Maussa on sinänsä mukavasti luumua ja lantaa, mutta jälleen vähän epätasapainoisena kokonaisuutena. Jälkimaussa on lisäksi pientä alkavan oksidoitumisen tuntua. 

Moutonissa oli luultavasti jotain pullokohtaistakin ongelmaa, mutta toisaalta viinin identiteetin paljastuminen ehkäpä myös hiukan tasasi maistajan alkavaa vauhtisokeutta. Ihan jokainen ikääntynyt Bordeaux, tai edes first growth, ei sittenkään ole automaattisesti viiniä suoraan taivaasta - -49 Margaux'n rinnalla illan toisella ykkösellä ei ainakaan tällä kertaa ollut yhtään mitään jakoa. 91

Chateau Gruaud-Larose 1961



Lyhyen suvannon jälkeen lasissa on jälleen jotain upeaa. Tuoksu on persoonallinen: eukalyptusta ja nahkaa tyylikkäänä kombinaationa, auringon paahtamaa tiiliseinää ja toki myös runsaasti mustaherukoita. Maussa on korikaupalla tummia luumuja, jykevässä ja viittä muuta viiniä nuorekkaammassa paketissa. Tämä on todella tyylikäs ja tiukka kokonaisuus - joka tapauksessa minusta selvästi huippuvuoden viini, jonka sokkona sijoitin iältään lähinnä 80-luvulle. Lasissa seisoessaan viini ei muutu juuri mitenkään - kuinkahan monta vuosikymmentä vielä vaaditaan, että tämä viini alkaa kääntyä ylikypsyyden tai alkavan oksidoitumisen puolelle? Ihmisikä? 96

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be