Marraskuinen ilta kätki pimeyteensä aarteen, vuoden huikeimman viini-illan siitäkin huolimatta, että illan aikana nautiskeltiin vain kuutta samppanjaa. Tässä ne:
Heidsieck & Co Monopole Diamant Bleu 1976 magnum
Viinin väri on tummahkon kullankeltainen, mutta kuplia on varsinkin väriin peilattuna jopa runsaan tuntuisesti. Runsaassa tuoksussa on kahvia, toffeeta ja nugaata, sekä viinin lämmetessä voimistuva voin ja vastapaahdetun popcornin aromi. Maku on trooppisen hedelmäinen persikan ja aprikoosin sävyissä hienoon hunajaisuuteen verhottuna - pieni särmikkyys tasoittuu viinin avautuessa.
Tämä, kuten illan kaikki muutkin viinit iäkästä Clicquotia lukuun ottamatta, tarjoiltiin enemmän tai vähemmän sokkona. Arvelin tätä 70- tai tumman värin vuoksi jopa 60-lukulaiseksi, juuri muuta järkevän tuntuista arvausta tästä ei irronnut. Tuoksu toi jossain määrin mieleen kasikasin Dompan, mutta maun hedelmävetoisuus mieluummin juuri vuosikerran -76 huikean Comtesin. Tämän timantin hapokkuus tuntuu kuitenkin huomattavan tukevalta keski-ikäistyneen lämpimän vuoden viiniksi. Hieno uusi tuttavuus yhtä kaikki! 95
Veuve Clicquot Dry 1947
Tämä tarjoillaan ainoana illan viineistä täysin avoimena: samalla viikolla Suomeen saapunut, muuten seuralaistensa tavoin hyväkuntoisen tuntuinen pullo, joka kuitenkin on huonon pakkaamisen vuoksi alkanut matkalla selvästi vuotaa. Tuoksussa on voimakas ja miellyttävä, herkkutatin mieleentuova sienisävy, sekä vähän voita ja syksyn lehtien tuntua. Maku on tuoksun tapaan painokas, tyylipuhtaan makeahkon sherryn sävyttämä - yllättävänkin miellyttävä juotava, mutta samppanjaksi jo ehtoopuolellaan. 88
Mumm Cordon Rouge 1955
Ensimmäisestä kolmen viinin rivistöstä tämä on väriltään vaalein, ja kuplia löytyy tarvittavasti rinnallaolijoiden tapaan. Aavistuksen vaimeassa tuoksussa on limeä, salmiakkia ja hennosti toffeeta sekä paahdetta. Viinin lämmetessä lasissa mukaan hiipii ripaus alkavan oksidoitumisen sävyä.
Maussa on kevyesti vihreää omena ja limeä - kokonaisuus on terävähkösti hapokas ja hiukan kirpeä. Tämä on jonkin verran laimeamman ja latteamman tuntuinen kuin kaksi muuta, eikä niiden rinnalla yhtä nautittava ja kypsä vaan ennemmin pyöristymistä kaipaavan nuorekas. Hyvää tämä on kuitenkin, ja avautuu lasissa kokonaisuutena hiljalleen miellyttävämmäksi. Arvaus, -80-luvulta chardonnayta, on varovaisesti sanottuna aika tavalla pielessä... 92
Taittinger Comtes de Champagne 1969
Tämä viini on väriltään Mummia tummempi, mutta kuplia löytyy samaan tapaan. Tuoksun upea, syvän hedelmäinen kypsyys on heti ensimmäisistä nuuhkaisuista lähtien vahvasti läsnä: lempeää banaania, persikkaa, kermaa ja kermaista toffeeta. Maku on pyöreä, mutta samalla roteva, omenainen ja ananaksinen voin ja lämpenemisen mukanaan tuoman hunajaisuuden sävyttämänä.
Viinin hapokkuus tuntuu varsinkin aluksi siinä määrin järeältä, että arvioin tämän viinin olevan vielä jossain määrin lisäkypsytyksen tarpeessa: samalla arvaus identiteetistä livahtaa tuoksun Comtesille tyypillisistä elementeistä huolimatta mieluummin Krugin tai vähintään muuten pinot-vetoisen samppanjan suuntaan. Hapokkuus takaa kuitenkin sen, että viini kestää ja paranee lasissa kymmeniä minuutteja ilman mitään ikääntymisen merkkejä: päinvastoin jokainen kulaus tuntuu vielä edellistäkin nautittavammalta. Todella hienokuntoinen, nuorekas pullollinen, joka viimeisten pisaroiden osalta oli jo erittäin lähellä 97 pistettä. 96
Viinin hapokkuus tuntuu varsinkin aluksi siinä määrin järeältä, että arvioin tämän viinin olevan vielä jossain määrin lisäkypsytyksen tarpeessa: samalla arvaus identiteetistä livahtaa tuoksun Comtesille tyypillisistä elementeistä huolimatta mieluummin Krugin tai vähintään muuten pinot-vetoisen samppanjan suuntaan. Hapokkuus takaa kuitenkin sen, että viini kestää ja paranee lasissa kymmeniä minuutteja ilman mitään ikääntymisen merkkejä: päinvastoin jokainen kulaus tuntuu vielä edellistäkin nautittavammalta. Todella hienokuntoinen, nuorekas pullollinen, joka viimeisten pisaroiden osalta oli jo erittäin lähellä 97 pistettä. 96
Charles Heidsieck Champagne Charlie 1979
Tässäkin viinissä on asialliset kuplat, ja värisävy on suurin piirtein Comtesia vastaava. Tuoksu on erilainen: laakerinlehteä, tilliä ja muita yrttejä. Pehmentävänä elementtinä mukana on myös hunajaa, joka voimistuu viinin lämmetessä. Maussa on ensiksi lähinnä vaniljaa ja toffeeta, mutta hetken maistelun jälkeen myös omenaa punaposkisena versiona - aluksi pehmeähköön kokonaisuuteen iskeytyy ryhtiä antamaan runsas, mutta oikein miellyttävä hapokkuus. Uskalsin ääneen arvata vain vuosikerran -79:ksi, mutta mielessä häivähti tarkemminkin muutamaa kuukautta aiemmin nautittu Champagne Charlie, joksi tämä sitten osoittautuikin. Hyvä, miellyttävä ja kypsähkö viini, ja selvästi parempi pullollinen kuin kesällä - ei silti aivan absoluuttista huippulaatua varsinkaan upean kreivin rinnalla vertailtuna. 94
Louis Roederer Cristal 1990
Tämä samppanja sai illan 25:ntenä viininä kunnian päättää kertakaikkisen upean illan. Runsaskuplaisen viinin tuoksussa on kermaista toffeeta, johon sekoittuu punaista omenaa ja aavistus ananaksen sävyttämää trooppisuutta. Viinin avautuessa omenaisuus korostuu ja jättää muut elementit enemmän taka-alalle. Tuoksua hiukan sulkeutuneemmassa maussa on päällimmäisimpänä karamellia yhdistettynä hentoon herkkusienen sävyyn. Varsin runsas hapokkuus kannattelee viinin hienon pitkää jälkimakua. Viini tuntuu melko nuorelta, mutta kuitenkin jo nautittavalle sektorille lipuneelta - arvailin vuosikerraksi kasikasia viiniä sen tarkemmin kohdentamatta. Miellyttävä lopetus illalle, varsinkin, koska tämän vuoden Cristal on ollut hankinta-/maistamistoivelistallani jo jonkin aikaa. Lisäkellaroinnilla tämä viini tulee varmasti paranemaan, potentiaalia tämän pullollisen perusteella kyllä löytyy. 94
Kommentit
Lähetä kommentti