Siirry pääsisältöön

Vain kuusi samppanjaa: punainen Bourgogne ja kasiysin sekajako

Domaine Comte de Vogue Musigny Vieilles Vignes Grand Cru 1990



Ainakin lasien perusteella voi arvailla, että seuraavan flightin viinikolmikko on kotoisin Bourgognesta. Tämän ensimmäisen viinin heti melko oudon oloisessa tuoksussa erottuu lähinnä toffeeta ja briejuustoa - vaikuttaa siltä, ettei tässä ole pullon osalta kaikki aivan kunnossa. Maku on melko hedelmäinen ja hiukan animaalinen, mutta samalla todella tiukan tanniininen ja hapokas. Edes mitään ikäarvausta tekemättä arvioin, että tämä pitäisi laittaa vielä 10 vuodeksi kellariin ja sen jälkeen toivoa parasta. 

Kun viinin identiteetti paljastuu, pidän selvänä, että kyseessä tosiaan on jollain tavalla heikohko pullo, tai jos näin ei ole, on viini sitten nyt todella kiinni ja ikävässä vaiheessa. Antamani ennemminkin turhan anteliaat pisteet ovat jykevästä rakenteesta ja paremman tulevaisuuden lupauksesta - tällaisenaan ja erityisesti etiketti tiedettynä tämä oli itselleni kuitenkin illan selvin pettymys. 91

Joseph Roty Charmes-Chambertin Très Vieilles Vignes Grand Cru 1993



Tämä on heti tuoksunsa perusteella toista maata kuin ykkönen: tässä on herkullista kirsikkaa ja ripaus vaniljaisuutta - tyyliä on eniten koko kolmikosta aromien voimasta kuitenkaan yhtään tinkimättä. Suussa viini on monipuolisen marjainen: mansikkaa, mustikkaa ja rinnalla vähän luumuakin. Maku ei kuitenkaan tunnu ollenkaan niin avautuneelta kuin tuoksu, ja tanniinit ovat yhä sen verran voimakkaat, ettei viini vielä ole aivan huippunautittava. Aika lasissa parantaa tätä selvästi, ja uskon, että tästä tulee lisävuosien myötä vielä paljon parempaa. Silti hieno esitys jo nyt! 94 

Michel Gros Richebourg Grand Cru 1993



Melko ronskissa mutta persoonallisessa tuoksussa on lihaa, voita ja paahteisuuden tuntua. Suutuntuma on samettinen, lähinnä boysenmarjan ja mentolin sävyillä höystettynä. Hapokkuutta on aika tavalla, mutta niin on myös pitkää jälkimakua. Kokonaisuutena tämä tuntuu nyt suhteellisen valmiilta ja nautittavalta, toisin kuin kaksi edellistä, selvemmin lisäkypsytyksen tarpeessa olevaa viiniä. 93

---

Charles Joguet Chinon Clos de la Dioterie 1989



Kun viimeisen flightin tiedot tutustumisen jälkeen paljastetaan, selviää, ettei viineillä ole paperilla paljon muuta yhteistä kuin vuosikerta -89. Keskinäinen erilaisuus olikin helppoa havaita myös sokkona maisteltuna.

Ensimmäisen ja näistä erikoisimman viinin tuoksu on melko monipuolinen: mustaherukkaa ja herukan lehtiä, mustetta, yrttejä ja vähän pölyisyyttäkin. Maussa on tässäkin mustaherukkaa, ja lisänä mustikkaa sekä mentolin tuntua.

Tämä on oikein nautittava ja tasapainoinen, toki melko nuoren oloinen mutta kolmikostaan silti kaikkein kehittyneimmän tuntuinen viini. Oma, täysin pieleen kolissut arvaukseni tämän 100 % cabernet franc -viinin alkuperästä oli Australia tai jokin muu uuden maailman kolkka - pöydän toisella puolella detaljit sitä vastoin naulattiin aika lailla täsmälleen oikein. Polveilevia muistiinpanojani viinistä tuijotellessa mietin, miksen antanut vielä parempia pisteitä: ehkäpä viini ei hienoista yksityiskohdistaan huolimatta tyylillisesti kuitenkaan täysin vastannut kaikkiin sukkieni pyörintäilmiön syntymisvaatimuksiin. 93 

Giuseppe Mascarello Barolo Monprivato 1989

Illan ainoan italialaisen viinin tuoksussa on voita, parafiinia ja lihaa, sekä vaniljaista tammen tuntua. Maku on tuntumaltaan tuoksua seuraileva: sitä sävyttää myös multainen elementti, ja tummaksi paahdetun mallasleivän aromi. Viinin rakenne on sileä, mutta ei muuten mitenkään kovin hienostunut, ja tanniinisuus on tässä yhä tiukan tuntuista. Hyvä viini, vaikka tuntuikin hiukan "massaan" sulautuvalta melko epäkiitollisella nautintavuorollaan illan ylitsepursuavan viini-ilotulituksen loppupuolella. 93

Chateau Lafleur 1989

Illan viimeisen punaviinin tuoksu on kolmikkonsa klassisin ja luumuisin, vieden harjaantumattomiakin ajatuksia varovasti Bordeaux'in suuntaan. Mukana on myös tallia ja toffeeta, joskin varsinkin ensiksi mainittu sävy ennemmin vaimenee viinin ilmaantuessa lasissa. Maussa on runsaasti mustaherukkaa ja häivähdys saman herukkapensaan lehtiä, sekä ripaus vaniljaisuutta.

Tämän viinin tanniinit ovat vielä kovin tiukat ja nuoren tuntuiset ja värikin on varsin tumma. Kokonaisuutena vaikuttaa, että tähän on vielä tässä vaiheessa haastava päästä kiinni paljoakaan pintaa syvemmälle. Kaikin puolin hienon tuntuinen viini tarvitsee vielä lisää aikaa kypsyäkseen - tätä olisi mahtavaa päästä maistamaan uudestaan vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be