Jacquesson D.T. 1996, Alfred Gratien 1996 ja Krug 2003

Jacquesson Dégorgement Tardif 1996

Tämän myöhään korkitetun samppanjan sulkija on vaihdettu 10/7/2012. Tuoksu on sävyiltään mukavan monipuolinen: punaista omenaa, ananasta, ruskeaa sokeria, mansikkaa, karambolaa ja saaristolaisleipää.

Maku on tuhdisti mineraalinen ja kevyen sitruunainen; omenaa ja ananastakin rinnalta löytyy. Hapokkuus on sopivan vahvaa, jälkimaku on pitkä ja mehukkaan sitruunainen. Illan kestäessä sävyjen kirjoon tulee vielä hunajaa ja savua: tämä viini kestää moitteettomasti lasissa ja avattuna, mutta tuntuu silti erittäin valmiilta ja kypsältä kokonaisuudelta. Viereisistä laseista sokkona maisteltuna tämän ikäarvio liikkui reilusti kahdeksankymmentäluvun puolella, ja sinne olisin varmaan itsekin tietämättömänä päätynyt: talon tyyli yhdistettynä normaaliaikataulua myöhäisempään korkinvaihtoon lienevät tässä keskeiset hämäännystä aiheuttavat asiat. Nautittavan maukas viini joka tapauksessa. 94

Alfred Gratien Brut Millésime 1996

Tuoksu on tässä aluksi melko varautunut, mutta keskittyneesti tutustumalla siitä löytyy kuitenkin miellyttäviä sävyjä: vihreää omenaa, päärynää, hennosti banaania, hiukan paahdetta ja viinin lämmetessä voimistuvaa vaniljan aromia. Maku on varsin paahteinen, kuivattujen aprikoosien ja sitruunan sävyissä, ja jälkimakukin on vahvasti sitruunainen.

Varsinkin aluksi viini on jollain tavalla anonyymin tuntuinen, mutta avautuu ja pyöristyy illan mittaan selvästi, eli kasvaa paljon ensituntumaa miellyttävämmäksi ja nautittavammaksi. Tasapaino on tässä joka tapauksessa moitteeton, joten tyylipuhdas viini paranee varmasti ikääntyessään. Tämä tuli lasiin sokkona, ja identiteetti oli erityisesti tekijän suhteen täysin hakusessa: ensimmäinen ikäarvaus jäi sekin kuusi vuotta lyhyeksi kun vierellä ollut saman vuoden Jacquesson oli tätä niin selvästi kypsemmän tuntuinen. 92

Krug 2003

Illan kolmas viini ja toinen sokko itselleni. Viinin tuoksussa on jo jonkin verran kypsyyttä:  lämmintä paahteisuutta, hasselpähkinää, voita ja merellisyyttä simpukankuorien muodossa. Viinin lämmetessä erottuu vielä kahviakin, mutta toisaalta myös nuorekasta herukanlehtien sävyä.

Maussa on miellyttävästi kahvia ja suklaata, hedelmä on lähinnä omenoilta maistuvaa. Jälkimaku on tuhdihko ja kirpeän sitruunainen, minusta aivan nuoresta Krugista kielivään tyyliin. Viini tuntuu lämpimän vuoden tuotokselta, ja koska uusimmat (ja lämpimät) Krug-vuosikerrat, 2000 ja 2003 ovat toistaiseksi kummatkin maistamatta, veikkaan väärin vanhempaa eli kolmea nollaa. Oikein on kuitenkin nolla kolme - viini tuntuu todella tyylikkäältä ollakseen juuri tätä nuorempaa vuosikertaa.

Mm. pari kertaa aiemmin maistamani Selossen -03 on ehkä vähän runsaampi, mutta tämä Krug taas tuntuu selvästi fokusoidummalta. Olisin melkein antanut pisteen enemmän, mutta jostain syystä kokonaisuuden hohto illan kuluessa aavistuksen himmenee - tämä viini tuntui, täysin toisin kuin viereisen lasin Gratien, olevan melkeinpä parhaimmillaan vasta-avattuna. Näitä olisi tietenkin kiva piilottaa muutama kellariin ja seurata tulevina vuosina. 93