Siirry pääsisältöön

1975–1990-pruuvi: punaiset



Flight 3 – burgundit

Leroy Gevrey-Chambertin Les Corbeaux 1985

Dekantoitu nopeasti 20 minuuttia ennen maistamista, kuten erän kaksi muutakin burgundia. Viini on Leroyn maisonin, ja ilman Gevrey-Chambertin premier cru -merkintää, vaikka ko. status Les Corbeaux -tarhalla onkin. Viinin tuoksu on heti hyvässä tasapainossa ja  vaikutelma on lämpimän hedelmäinen: viikunaa ja mulperimarjoja, mutta myös salmiakkia ja lakritsia sekä sipaus voita viinin lasissa avautuessa. 

Maku on särmikkään yrttinen, ja mentolin tuntu vielä korostaa vaikutelmaa. Jälkimaku on tiukahko ja hapokas, ja jatkaa mustaherukan sävyssä suussa pitkään. Tyylikäs ja viimeistellyn oloinen, maukas viini, vaikka maussa tietynlainen terävyys hieman korostuukin. Piirre kielinee siitä, että hyvästä vuodesta ja tekijästä huolimatta rypälemateriaali ei ole raskaan sarjan grand cru:ta. Vaikka voisihan tämä kai lisävuosilla jopa vielä vähän pyöristyäkin? 94

Charles Vienot Richebourg 1976

Richebourgin tuoksu on Corbeaux'ta maanläheisempi, mutta näiden aromien rinnalla tumma marjaisuus on kuitenkin oikein miellyttävää: mustikkaa, tummia luumuja ja mineraalisuutta, sekä viinin avautuessa lisänä myös häivähdys tervaa. Maku on muheva, pehmeän mustikkainen ja hapokkuus on hyvin maltillista. Viini tuntuu täysin kypsältä, ja juuri kypsyys tekee kokonaisuuden tasapainosta oikein hyvän. Miellyttävä tuttavuus suurelta tarhalta, mutta samalla ei kovinkaan maineikkaalta vuodelta tai pullottajalta. 93

Faiveley Clos de Vougeot Grand Cru 1988

Tuoksusta erottuu miellyttäviä marjaisia elementtejä, mutta harmillisesti myös selvä korkkivika. -

---

Flight 4 – hienostuneet punaiset

Chateau Haut Brion 1978

Viini oli dekantterissa n. 2 h ennen maistamista: väri on lasin reunalla jo vaalentunut, kevyesti tiilenpunaiseen taittuva. Tuoksu on tasapainoinen ja hienostunut, sen klassisina bordeaux-sävyinä erottuu tupakkaa, nahkaa, seetripuuta ja lämpimien tiilien aromia. Maku on pyöreä ja samettisen hedelmäinen, jälkimaku on pitkä ja tasainen tuoksua seuraileviin sävyihin taittuen – tämä erittäin nautittava viini suorastaan huokuu first growth -tasoista laadukkuutta ja moitteetonta tasapainoa. Varmasti keskitasoisen vuosikerran ominaisuuksista johtuen viini kuitenkin hiljalleen kireytyy ja hiipuu lasissa, ollen siis selvästi parhaimmillaan vastakaadettuna ja suhteellisen pian sen jälkeen. Siitä huolimatta yksi pruuvin ehdottomista kohokohdista. 96

Chateau Cheval Blanc 1984

Legendaarisen ykköslinnan viini pahamaineiselta vuodelta odotteli dekantoituna noin tunnin ennen ensimmäistä maistamista. Tuoksu on Haut Brionia selvästi varautuneempi, kevyesti luumuinen; salmiakkia on rinnalla vähän ja yrttejäkin hiukan. Maussa on aavistuksen ylikypsäksi taittuvaa luumua ja tallin häivähdys, jälkimaku on tässä seurassa lyhyehkö. Viini tuntuu tasapainostaan ja tyylikkyydestään huolimatta suussa ohuehkolta varsinkin rinnalla oleviin viineihin verrattuna. Kokonaisuutena tämä on silti positiivinen yllätys vuosikerralla voimakkaasti diskontattuihin odotuksiin nähden ja kestää myös lasissa oikein mainiosti – ainakin tässä kasinelosessa pihissee henki hyvin säilytettynä vielä 40-vuotispäivänäkin. 91

Gaja Barbaresco Costa Russi 1982

Pari tuntia dekantterissa ennen maistamista. Chevalia detaljikkaammasta tuoksusta erottuu mustaherukkaa ja luumuja, sekä niiden rinnalta tilliä ja tervaa. Maku on ensisijassa pyöreän luumuinen, mutta sen ohessa on myös häivähdys vadelmaa, kirsikkaa sekä tietynlaista kukkeutta. Jälkimaku on pitkä ja pyöreähkö, multainenkin, mutta tanniinit yhdistettyinä napakkaan hapokkuuteen kiristävät sen loppupuolella kuitenkin kevyesti suuta. Luulen että hedelmä voi olla tulevina vuosina jo vähitellen kuivumaan päin, eli uskoisin tämän olevan nyt suunnilleen parhaassa nautintaikkunassaan. Kokonaisuutena oikein miellyttävä ja vähintäänkin paikkansa ansainnut kiila illan tasokkaiden Bordeaux-viinien rintamaan. 94

---

Flight 5 – tuhdit punaiset

Opus One 1987

Tämä tummanpunainen viini oli dekantterissa 2 tuntia ennen maistamista. Tuoksussa on voimakkaasti mustaherukkaa, sen rinnalla nahkaa, hieman sikarilaatikkoa, tummia kypsiä luumuja ja viikunaakin. Maku on luumuinen, sen rinnalla on eukalyptusta, mentolia ja paprikaa; jälkimaussa häivähtelee vielä parafiinin sävy. Kokonaisuus on monipuolinen, sävykäs ja kaikin puolin kypsän tuntuinen. Tämän pullollisen korkki ja kaulafolio eivät syystä tai toisesta olleet alkuperäiset, mutta sisältö todennäköisesti silti oli: viini oli kaikin puolin hyvä ja oletetun mukainen, sekä vastasi myös yhden maistajan lähimenneisyydessä hankkimaa muistikuvaa tästä täsmälleen samasta aiheesta. 95  

Chateau Leoville Las Cases 1986

Tummanpuhuva viini lepäsi dekantterissa kolmisen tuntia ennen maistamista. Tuoksu on erityisesti aluksi varautunut, vaikka sinänsä tasapainoisen tuntuinen: kuoren alta erottuu tyylikästä luumua, tallinnurkkaa ja tupakkaa. Maku on täyteläisen mustaherukkainen, luumuinen ja todella runsas. Jälkimaku on suuntäyttävä, tumman hedelmäinen ja pitkä, sen lopussa vielä kypsymättömät tanniinit kuivattavat suuta. 

Viinin rakenne on jykevä ja konsentroitunut, suorastaan paksu, mutta nyanssien erottuminen ja voimistuminen sekä tiukkojen, vuosikerralle ominaisten tanniinien pehmeneminen tarvitsisi vielä lisäaikaa kellarissa - ainakaan tämän viinin kohdalla en usko, että hedelmä olisi lähimpinä vuosina tai -kymmeninä kuivahtamassa mihinkään. Pari tuntia lasissa olleesta tilkasta erottuikin jo mukavasti uutta lyijykynän ja musteen aromien myötä. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94