Siirry pääsisältöön

Pääsiäisviinit


Pierre Gimonnet Special Club de Collection 2008

Nuorekkaan tiiviissä ja siten aluksi hieman varautuneessa tuoksussa on limen kuorta, tuoretta vihreää omenaa, hasselpähkinää ja briossia. Maku on tuhdisti mineraalinen ja tiukasti sitruunainen - lisävuosien myötä varmasti avautuvasta runsaasta omenaisuudesta on esillä nyt vasta päällimmäisin, tiukin ja hapokkain osuus. Jykevä mutta silti kohtuullisen lempeä sitruunaisuus maistuu suussa pitkään. Tässä viinissä on puhdaspiirteisyyttä ja tyylikkyyttä jo nyt, sekä paljon kypsytyspotentiaalia tuleville vuosille. 91

Veuve Clicquot La Grande Dame 1996

Hienovireisessä tuoksussa on mangoa ja ananasta sekä kypsähköä sitruunaa. Lisänä on vielä paahtovanukasta, saksanpähkinän sävyä ja kevyen kahvin aromin sävyttämää melko runsasta paahteisuutta.

Maussa on jonkin verran kypsää paahdetun sokerin sävyä, joka vasta-avatusta pullosta tuntuu jopa hiukan oksidoituneelta, mutta tuulettuu onneksi pian pois. Rinnalla hedelmäsävynä erottuu lähinnä omenaa, joka on yhä varsin tuoreen oloista. Pitkässä jälkimaussa korostuu tässä iässä yhä tiukka hapokkuus ja jonkin verran kireä ja kirpeä sitruunaisuus. Varsinkin maun suhteen hiukan äkkiväärän tuntuisen viinin sitruunaisuus tasoittuu ja pyöristyy viinin ilmaantuessa, siistien tästä lopulta hyvinkin nautittavan kokonaisuuden. 93

Vieux Chateau Certan 1964

Maistettu ensimmäisen kerran 30 min dekantoinnin jälkeen. Viinin väri on ikäisekseen varsin syvän punainen, reunassa erottuu aivan pieni aavistus tiilen väriä. Hienostuneessa ja tasapainoisessa tuoksussa on runsasta punaista luumua, seetripuuta, lyijykynää ja salmiakkia. Maussa vuorottelevat sikarilaatikko ja lyijykynä sekä tumma, hiukan kirsikalla sävyttyvä marjaisuus. Tanniinit ovat kauniisti pehmenneet ja viinissä on sopivan tuntuinen, miellyttävä ja hieman burgundimainen hapokkuus. Erittäin hieno, kypsä ja tasapainoinen, jopa nuorekkaan tuntuinen huippuviini. Kestää moitteetta sen noin 2,5 tuntia, jonka ajan juomaa riittää. 96

Chateau Suduiraut 2001

Voimakkaassa tuoksussa on aprikoosia, mangoa, papaijaa ja näitä tasapainottavaa yrttisyyttä sekä jalohometta. Suussa viini tuntuu paksun nektarimaiselta: vahvasti konsentroituneessa ja hedelmäisessä maussa on ananasta, persikkaa ja botrytistä. Viinin hapokkuus on sekin vahvaa ja hiukan nuorekkaasti terävää, vaikkakin pitkässä jälkimaussa viimeisenä maistuu raikas ja kypsynyt persikka. Tämä viini on epäilemättä vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleella, ja ikääntyminen tasapainottanee tätä vielä.  94


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be