Kevään tervetuliaiset: alussa ja lopussa on samppanjaa

preludi

Gosset Celebris 1995

Viinin väri on hieman tummentuneen kultainen, mutta kuplat ovat silti oikein hyvät. Tuoksu on kypsän hedelmäinen: kunnolla kypsynyttä jopa vähän hillomaista punaista omenaa, kypsää sitruunaa, paahdettua tummaa sokeria. Maku on makeahkon hedelmäinen, sävyinä on omenaa ja hiukan ananasta, karpalon häivähdys, pölyä, paahdetta ja jonkin verran mineraalisuutta. Jälkimaku on tuhdisti kypsähkön sitruunainen, pitkä ja melko hapokas.

Viini tuntuu jo nyt hyvin nautittavaksi kypsyneeltä: tämä on oikein maukas, kaunispiirteinen viini, joka kuitenkin kaipaisi lisää nyansseja ollakseen todellinen huippu. Veikkaus oli -95 Henriot, ja kun kuulin että vuosikerta on oikein, tekijä väärin, tarvittiin vielä kaksi iterointikierrosta lisää, ennen kuin jälkimmäinenkin napsahti kohdalleen. 94

---

aperitiivi

Krug 1988 magnum

Illan varsinaisen istunnon avannut samppanja, kuten muutamaa viimeistä lukuun ottamatta kaikki muutkin viinit, tarjoiltiin enemmän tai vähemmän sokkona. Magnumista kaadettu tervetuliaisviini asetti riman jälkeen tulevia varten heti äärimmäisen korkealle. Vasta kaadettuna viini on, kuten arvata saattaa, hieman varautunut, mutta tason voi aistia jo aivan ensimmäisestä nuuhkaisusta: tuoksussa on mitä hienointa kahvia, sitruunaa, kermaa ja vihreää omenaa. Sävyt eivät ole toisessakaan lasillisessa äärimmäisen runsaita, mutta ne ovat lasersäteen kaltaisesti kirkkaita ja teräväpiirteisiä.

Maku on voimakkaan sitruunainen, ja sen rinnalla on kahvia, tuoretta mangoa ja toki omenaakin. Hapokkuus on voimakasta mutta sileää, ja jälkimaku viipyilee sen voimalla suussa todella pitkään. Tässä viinissä on huikeaa tyyliä ja tasapainoa, sekä viimeisenä silauksena magnumin tuomaa raikkautta ja nuorekkuutta. Heti ensimmäisissä puheissa keskusteltiin Krugista, mutta koska arvaus piti lukita jo ennen kuin viini itse oli ehtinyt paljastaa kaikkia korttejaan, veikkasin tätä minusta ainakin vuosikertansa näköistä viiniä ennemmin huippupullolliseksi -88 Comtesia. Jotain sentään oikein, ja onneksi tätä klassisen hienoa viiniä löytyy edes väärässä pullokoossa kourallinen omastakin varastosta. Nautittavuus ja viinin mittasuhteet kasvoivat tällä kertaa jokaisella kulauksella viimeiseen pisaraan saakka - uskon, että ainakin magnumista tämä voi joskus olla jopa täyden sadan pisteen viini. 98


ensimmäiset samppanjat

Moet & Chandon Dry Imperial 1964

Viinin väri on tumman kultainen, pronssiin vivahtava, ja heti kaadettuna tästä erottuu ripaus kuplia. Tuoksun erottuvin elementti on maitosuklaa, sen rinnalta löytyy kermaa, hasselpähkinänugaata ja tummaa kahvia. Maussa on hyvin kypsynyttä trooppista hedelmäisyyttä: mangoa, appelsiinia ja miellyttävää banaanin sävyä. Pitkässä jälkimaussa tuntuu hyvä, kevyesti sitruunan sävyttämä hapokkuus. Hieno, nautittavan kypsä viini ilman pienintäkään oksidoitumisen tuntua lasissa viipyessäänkään. 95

Piper-Heidsieck Brut Extra 1964

Tässä viinissä on Moetia vaaleampi väri ja hiukan enemmän kupliakin. Aavistuksen niukan tuntuisessa tuoksussa on vähän toffeeta, kypsää sitruunaa, omenaa ja hiukan paahteisuutta. Maku on melko nuorekkaasti omenainen, viinin hapokkuus on vahvaa ja sen rinnalla tuntuu tiukka sitruunaisuus. Tämä on ikäänsä nähden huomattavan tuoreen oloinen viini, mutta pyöreän Moetin rinnalla jopa äkkiväärän tuntuinen ja joka tapauksessa paljon vähemmän runsas ja nautittava. 92

---

lopun samppanjat

Heidsieck & Co Dry Monopole Brut 1964

Huolimatta hyvästä väristä viini muistuttaa kovasti sherryä, eli on siis jo pahasti oksidoitunut ja ilman kuplia. -

Charles Heidsieck 1964

Viinin väri on kultaisen keltainen, eikä siitä lasissa enää erotu näkyviä kuplia. Tuoksussa on vahvasti kahvia, ja sen rinnalla kevyemmin maitosuklaata, vaniljaa ja voita. Tuoksu on samoin voimakkaan kahvinen, mutta mukana on myös Charles Heidsieckille tyypillistä sitruunaa ja paahteisuutta. Sävyt viinissä ovat kokonaisuutena oikein mukavia, mutta viinin tasapaino ei ole ihan paras mahdollinen: hapokkuus tuntuu jotenkin karkealta ja rinnalla lymyilee jo ripaus alkavan oksidoitumisen tuntua. 91

Dom Perignon Rosé 2002

Illan viimeiset viinit ovat ainoat täysin ei-sokot, kolmikko Dom-rosésamppanjaa, joista ensimmäisenä nollakakkonen Perignon. Viinin väri on hailakan oranssinpunainen, ja sen tyylikkäässä tuoksussa on vadelmaa, mansikkaa, ja niiden rinnalla kokonaisuutta monipuolistavaa omenaisuutta. Maku on tiukan vadelmainen, ja sen ohella on hieman persikkaa sekä metsämansikkaa. Jälkimaku on tässä iässä kirpeän karpaloinen ja tiukan hapokas. Kaunispiirteinen, mutta vielä kovin nuoren tuntuinen viini, jossa on varmasti paljon potentiaalia tuleville vuosille. 93

Dom Perignon Rosé 2003

Tämän dompan väri on selvästi vadelmaisemman punainen kuin vuotta vanhemman verrokkinsa. Tuoksussa on toffeeta, paahdetta ja kypsiä punaisia herukoita. Maussa on ainakin toistaiseksi lähinnä sitruunan kuorta ja karpaloa - vuosikerralle ominaisesti tässä viinissä ei ole nollakakkosen kaltaista vahvaa hapokkuutta, mutta kirpeys on silti samaa luokkaa. 

Viini tuntuu hyvin samanlaiselta kuin pari vuotta sitten maistettuna, ja ajatuksenikin tästä ovat edelleen samanlaiset: nautittavuus ei ole nyt ykkösluokkaa, vaan tätä olisi selvästi syytä kypsyttää edelleen. Tästä jossain määrin poikkeuksellisesta, monelta osin punaisen burgundin kaltaisesta samppanjasta voi joskus tulla jopa suuri viini. Ainakin toistaiseksi arvostan itse kuitenkin enemmän nollakakkosen klassista tyyliä ja uskon paremmin siihen myös tulevaisuudennäkymien osalta. Aika näyttää, kuinka käy. 92

Dom Ruinart Rosé 1990

Tämä on itselleni ensimmäinen punainen Ruinart koskaan: viinissä on hyvät kuplat ja kauniin oranssinpunainen väri. Tuoksussa on hennosti persikkaa, ripaus sitruunaa, hiukan kermaa, sekä toki myös perinteisiä rosé-elementtejä vadelman ja mansikan muodossa.

Maussa on paahteisuutta, ruskeaa sokeria, punaista omenaa sekä punaisia marjoja. Kokonaisuus on suhteellisen kypsän tuntuinen, samanaikaisesti miellyttävän tasapainoinen ja sopivasti runsas. Miellyttävä päätös hienolle illalle. 94